tiistai 20. tammikuuta 2015

Savotta


Huhhahhei tätä savotan suuruutta!
Niin on tämä aurinkoinen, talvinen pakkaspäivä mennyt tuvassa. Tuolissa. Koneella.
Mutta kyllä nyt kelpaa kun on kameran kortti tyhjennetty, kuvat läppärillä. Kuvat arkistoitu kansioihin jonka järjestyksen pitäisi olla looginen. Aika näyttää.

Oman aikansa se ottaa, ennenkuin näin vanha konna oppii uusille tavoille. Samalla kun pitää opetella loogista ajattelua, uusi kuvaeditoriohjelma (suoraansanoen, tämä nyt käytössäni oleva Fotor on ihan p***a, etsin uuden) ja uuden läppärin uusi käyttöjärjestelmä... ei ole ärräpäiltä vältytty. Homma eteni niin kauan kun sain tehdä hommia omassa rauhassani mutta sitten kun väkeä (perhe) pölähti torppaan, ajatus levisi kuin entisen emännän perä ja sitten se vasta potuttikin.

Mutta kyllä pökäleestäkin timantti tulee kun tarpeeksi paineistaa (vanha insinöörien sanonta). Uskon, että olen vihdoin löytänyt sen kadoksissa olleen punaisen langan kuvahärdellin hallintaan.
Johtoajatuksenani pidin sitä, että (läppärin) työpöydän tulee olla siisti. Eli mahdollisimman tyhjä.
Nyt siellä on tasan yksi kansio 'KUVIEN SIIRTOKANSIO'. Ja nyt se on tyhjä. Kuvat on arkistoitu läppärin syövereihin omiin kansioihinsa jotka olen yrittänyt nimetä mahdollisimman loogisesti. Työt ja privaatit erikseen. Työt päämiesten mukaan nimettyihin omiin kansioihinsa joissa on ja joihin tulee tarpeen vaatiessa lisäkansioita. Privaateissa on jaettu tietysti ihmiset ja eläimet (nämä omiin lajikansioihinsa), juhlat, sisäkuvat, ulkokuvat, muut. Sitten on harrastuksien osasto jossa on mm. runsain mitoin koirajuttuja ja jonne voi perustaa uusia kansioita tarpeen mukaan.

Mac -laitteissa on aika ketterä ja kevyt tuo tiedostojen hallintarakenne, sen saa nätisti yhdellä silmäyksellä esiin. Mutta pikkuisen nyt omaa sombreroani savottahattuani nostan ja kerron, että ei tämä savotta olisi onnistunut ilman tietoista ja tiedostamatonta ajatustyötä siitä minkälaisesta arkistosta osaan parhaiten etsiä tietoni.


Melko tyytyväisenä itseeni voin nyt laittaa hetkeksi koneen kannet kiinni ja siirtyä Nuorimmaisen loihtiman päivällisen kimppuun. Sitten pikainen katsaus kanalan tilanteeseen ja tallihommiin. Pakkanen on pyörinyt -18.. -20°:ssa ja illaksi kiristyy. Hevoset ovat molemmat toppatakeissa, jopa Töttis sai talvirotsin päälleen kun Vallukin kerran sai. Luulen, että tammalla on pikkuisen hiki nutussaan.

Ihmepojasta kuuluu sen verran, että avotaivutukset olivat sujuneet kuin vettä vaan. Se on kyllä semmoinen tanssitaituri, että oksat pois. Kohta varmaan steppaa laukanvaihtoja askeleessa ykkösillä. Poni on paras.

Tämä linkki osui eilen uutisvirrassa silmiini ja kyllähän asiat ovat todella yksinkertaisia jos sikseen tulee.

Follow the line, missä lienetkin!

8 kommenttia:

  1. No nyt uusi kone palvelkoot ansiokkaasti hamaan bittikuolemaansa asti. Uuden koneen virittäminen ja uusien käyttisten hallinta on kyllä hermoja kysyvä asia. Muista virittää vielä varmuuskopiointi säännöllisesti simahtavaksi ja tietosi ovat turvassa.

    Pystypakastin tuossa selän takana sulaa kovaa kyytiä. Hyödynnän pakkaspäivän nakkaamalla pakasteet ulos ja suoritan jään poiston. Se on sitten tehty. Mansikka-aikana pitää kriittisesti tarkastella tilannetta uusiksi.

    Pakastimesta löytyi ternimaitoakin, joten taitaa pian pannukakku tuoksua täällä. Nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta Toveri Tita.
      Nyt kun olen tuohon Fotoriin tutustunut, saa se vielä armon. Nimittäin on siinä puolensa, kuvat säilyvät omissa kansioissaan eikä ohjelma tee niistä omaan tiedostoonsa kopioita niinkuin monessa muussa ohjelmassa tapahtuu. Olen myös kokeillut nettisovelluksia joissa kuva fiksataan verkossa ja muokattu tallennetaan koneelle. Tälle päivälle ihan hitosti paljon liikaa tekniikkaa.

      Varmuuskopiointi sujuu nykyisin niin, että näppään lituskaisen palikan usb-piuhalle kiinni koneeseen ja tekniikka hoitaa loput. On muuten eka Porsche design -tuotteeni ikinä :D Jonain päivänä pitäisi klikata varmuuskopiotiedostot auki ja penkoa vanhan läppärin kuvat esille sekä siirtää niistä osa tälle koneelle. Se jos mikä vaatii hermoja ja istumalihaksia. Ja aikaa. Eli ei tapahdu ihan näinä päivinä.
      Mieluummin vaikka sulatan pakastimen.

      Tuli hirveä nälkä kun luin pannukakku -sanan... iltapalaksi on nimittäin luvassa näkkäriä, raejuustoa, ananasta ja muuta sangen askeettista. Onneksi yrteillä saa makua talvenkalpeiden kurkkujen ja muiden kasvisten päälle.

      Poista
  2. Onnittelut taistelun voittamisesta ja oletan että palaat vanhaan ja hyvään malliin mitä kuvatarjontaan tulee?

    Niin ja mukavaa keskiviikkoa vaikka onkin hemmetin kylmää !

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Iso tekemättömän työn taakka on nyt pois tunnolta.

    Kuvausinspiraatio on hukassa. Jotenkin tuntuu, että olen jo ottanut kaikki talvikuvat.

    Kylmä on. Kahdella uunilla lämmitän ja hätistän pakkasta pois. Onneksi on polttopuuta <3

    VastaaPoista
  4. "... kaikki talvikuvat on jo otettu" Niinpä. Allekirjoitan. Sitä mukaa kun näköalat on kadonneet elämästä, niin minä en löydä kuvattavaa myöskään kameran etsimen läpi. Kaikki on jo kuvattu vähintään sataan kertaan.

    Luulisin, että valo herättää myös silmät näkemään. Edes jossain vaiheessa kevättä. Tai maasta nousevat penkkipunnertajat. Jokin.

    Huomenna tulee nokisutarit putsaamaan röörit. Mutta miksi aina keskellä tiukinta talvea? On meinaa lämpimät tulisijat. Yleensä ekalla käyntikerralla (tulevat ilmoittamatta) on ainakin yhdessä pesässä tulet. Kesällä olis suuri rauha rassata hormit. Puulämmitteinen hirsipirtti vaatii jokapäiväistä tulenpitoa useammassakin pesässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En siis ole yksin tämän näköalattomuuteni kanssa. Sinulla on onneksi se joki joka on aina erinäköinen.

      Tänään oli kyllä hieno, kristallinkirkas pakkaspäivä. Vaativa valo, en kuvannut.

      Oi sutareita, niiden pitäisi keskittyä vapaa-ajan asuntoihin sydäntalvella, etenkin maaseudulla jossa lämmitetään päivittäin.
      Vaan työ on tehtävä silloin kun sen aika on, vaikka ei aina osu hormit ja nuohousaika yhteen.

      Saisi taas lauhtua, näpit jäätyy metallisalpoihin kiinni, ei kiva :-(

      Poista
  5. Täytyy ihailla ihmisiä jotka jaksavat talvesta toiseen täydellistä lumikidekuvaa metsästää. Luontokuvaus ja talvimaisemakuvaus on kyllä hyvähermoisten laji.
    Muutenkin huomaa että kuvaaminen innostaa yhä vähemmän ja kamera jää yhä useammin kotiin, tai no, niin sitä huomaa itsekin jäävänsä sisätiloihin nyt kun on ollut joka paikassa niin törkeän liukasta. Viime viikolla vedin huolella lipat omalla pihalla ja se oikeasti _sattui_.
    Kamerakalusto pitäisi huoltaakin, en vaan ole keksinyt minne sen veisi. Rajala ei tee ja muita liikkeitä en tunne. Toisaalta voihan se olla ettei kalustossa mitään vikaa ole, ehkä olen vielä vaan niin "heikossa" kunnossa etten oikein jaksa kannatella kalustoa ja suttukuvia tulee luvattoman paljon. Senkään puolesta ei suuremmin kiinnosta kuvailut.

    Toisaalta päivä on pidentynyt molemmista päistä jo ihan huomattavasti, joten lisääntyvä valo tuo varmasti lisäenergiaa elämän joka osa-alueelle. Ehkä. Toivottavasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, tänään olin menossa kameran kanssa ulos ottamaan vähän kuvia huuruisista puista, ekan kuvan jälkeen kamera sano zzzzuuupp ja sammui. Akku nääs mosahti tyhjäksi. Ja sen kerran kun minä olen ihan tosissani menossa ottamaan paria kuvaa.

      Harmi, että sullakin on valokuva-apatia, taitaa tämä kaamos vaatia veronsa myös luovuuden osalta. Sun kuvia on ilo katsella eikä niistä kyllä väsymys näy.

      Meillä on kamerahuolto ihan oman kaupungin kuvaliikkeessä, Rajala ei huolla täälläkään. Tai siis putsaus ja sensemmoinen hoituu täällä mutta isompia remppoja varten pitää kamera lähettää JAS Tekniikkaan. Turussa ja Helsingissä on ainakin toimipaikat.

      Auts ja puts sun kaatumiselle. Toivottavasti et kolhinut itseäsi pahasti? Varovasti siellä kun olet vielä toipilaskin.

      Päivä todellakin on pidentynyt, antaa toivoa keväästä. Lisääntyvä valo on ihana asia mutta eivät nämä kirkkaan kuulaat talviset pakkaspäivätkään pahoja ole. Harmi vaan, että on ihan älyttömän kylmä, meillä aamulla -26°

      Terkkuja teille!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!