torstai 15. tammikuuta 2015

Roistoryökäle


Arvatkaapa mikä tuo on?
No sehän on tietysti Ihmepojan yksiön oven alasarana. Tai se mitä siitä oli aamulla jäljellä. 

Kesti hetken, ennenkuin aamulla talliin astuessani ymmärsin näkemäni. Ponin karsinan ovi retkotti käytävälle vain tuon sittemmin pettäneen saranan varassa, yläsaranasta ovi oli NOSTETTU irti. 
Eivätkä ole heppoisaa tekoa nuo. 

Ponin ilme oli jotain voitonriemuisen ja seminolon väliltä. Sitten havaitsin lattialla sadenutun etusoljen toisen kiinnityskappaleen, siinä luki Rhino. Vanha, uskollinen Rhino oli tuhottu täysin. Ei siitä enää käypää saa. Varsinainen loimi oli riekaleina karsinan sisällä, siellä Ihmepojan jaloissa. Samassa mytyssä oli myös melki uusi Wahlstenin fleece, kuivatusloimien aatelinen. Onneksi en tullut hetkeäkään myöhemmin, Ponilla on nimittäin raivostuttava tapa kusta lorottaa loimisaaliidensa päälle. 

Voin kertoa, että poni sai korvien täydeltä nuhteet ja melko suurin kirjaimin huudettuna. Läppäsin pari kertaa persuuksille loimen mahavyöllä, irtonaisena sekin sieltä löytyi. 

En ole asiasta ylpeä, eihän se huutamalla parane. Eikä etenkään läimäyttämällä. 
Keskustelen asian hevosen kanssa viimeisellä iltatallikäynnillä. Pyydän anteeksi. 

Mutta on se kyllä epeli. On saanut pungerrettua paksun kaulansa kirahvimittoihin ja kihnuttanut loimet telineeltä karsinaan. Sitä minä en ymmärrä, miten se sai nostetuksi oven pois yläsaranalta. Jää ikuiseksi arvoitukseksi. Ovi on nyt korjattu eli sarana vaihdettu, Perhetuttu tuli hätiin. 


Aamun verenpaineita nostaneiden käänteiden jälkeen oli erittäin ansaittua vaipua hetkeksi Body Balancen avulla venytyksiin ja aurinkotervehdyksiin. Tuli tarpeeseen. 

Nuo lautaskuvat kertovat vähän sitä, millä ruokamäärillä elelen nykyisin. Eilinen ja tämänpäiväinen päivällinen, puoli kiloa kasviksia plus muut hilppeet. Ei tule nälkä tässä ihmiskokeessa. Aterioita on kuusi per päivä. Perheen virallinen Potilas katsoo silmät selällään noita määriä ja repesi hillittömään nauruun kun punnitsin ruusukaaleja ja muita, vaakakuppi vyöryi yli ja vielä olisi pitänyt lisätä tavaraa. 

Reilu kaveri, ihan on Roistoponin klaania. Ovat totisesti toisensa ansainneet.  Potilas näyttää muuten voivan aina paremmin. Hyvä juttu se!

Tänään varmistui Ihmepojan lähtö, lauantaina vaihtuu lennossa hevoset, keltainen tuhoase vaihtuu tummaan komiaan eikä Töttis tajua ennen ensi viikkoa mitä tapahtui. 

Tamma oli muuten aamulla ihan aidosti osaaottavan näköinen, ihan kun olisi hävennyt kämppiksen kolttosia. 

Nyt olisi taas lähdettävä talli- ja kanalahommiin. Lunta ei ole kolattavaksi tänään, traktorimiestä ei ole näkynyt moneen päivään ja huomenna on kyllä vaikeuksia pihaliikenteessä jos noita omia kasauksiani ei aurata pois. 

Kaupungilla näytti muuten tältä:


Reilut kinokset. No, kyseessä on hehtaarin kokoinen parkkipaikka joten kyllä siellä isot kasat lunta kertyy.

Migreeni yrittää koputella pääsisikö käymään, en päästä. Pitäisi nimittäin keskittyä ihan töihinkin ja joutua niistä huolimatta ajoissa nukkumaan. Mahdoton yhtälö. Saas nähdä kuinka tässä nyt käy, veikkaan, että yöunet kärsivät tappion. 

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin! 













10 kommenttia:

  1. Hienoja uutisia teiltä päin ! Enkä nyt tarkoita kavioeläimen kolttosia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä vieläkään voittoa julista mutta suunta on oikea ja mikä tärkeintä, potilaalla on tahto parantua. Se on voitto kyllä se. Eikä ihan pieni.

      Poni katseli korjattua ja paikoilleen nostettua ovea tuumivasti, ihan kuin arvioiden kauanko kestää ensi yönä punnertaa se ylös ja irti. Pitää hitsata jotkut suojelevyt saranatapin päälle.

      Poista
  2. Voi kääk teidän ponia! Itsekin kyllä pesin tällä viikolla päällekustun fleeceloimen, mutta tuo karsinan oven nosto on jo melkoinen suoritus, jolle meillä päin kalvetaan....

    Hienoa, että Potilas haluaa parantua ja menee parempaan suuntaan :) Se on paljon se. Sekin on paljon, jos ymmärtää tilanteensa eikä näe sitä ihan väärinpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole syyttä nimensä Ihmepoika, kykenee näköjään vaikka mihin. Enkä ihmettele yhtään jos jonain päivänä näen sen levitoivan keskellä laidunta tai lentävän loimella kohti horisonttia.

      Paraneminen alkaa mielenmuutoksesta, tässä viheliäisessä sairaudessa.

      Poista
  3. Ihmepojan cry for freedom. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä nuhteet tehosivat, tai sitten eivät. Joka tapauksessa aamulla tallissa odotti reipas ja pirteä poni jonka sädekehä säihkyi kirkkaana. Itse viattomuus, itse suloisuus. Täsmätuhoase. <3

      Poista
  4. Sillä on ollut aikaa, energiaa ja tahtoa näprätä. Noita lajeja tarvis ittekin.... kaiken kruunaa tietenkin onnistumisen ilo :D

    Meillä laiteettiin muuten myös ovien alalaitaan palomiehen haat. Sattuneesta syystä... sinne ei yltänyt yhden islantilaisen ylähuuli. Sentään. Mutta koskaan ei saranoilta nostettu ovea. Tarhan portti lähti kyllä muutaman kerran siten, että puomien väliin työnnettiin pää ja nostettiin koko portti pielineen paikaltaan. Sitten tarvi vain kiemurrella sieltä välistä ulos ja vapaus odotti. Kyllä ne keksii....

    Herkullisen näköiset eväät! Minä vain perinteistä kaalilaatikkoa laitoin ja terästin vielä pekonilla, että proteiinipitoisuus kelpaa. Nam sekin puolukkahillon kanssa.

    Pitäis kans ryhtiliikettä tehdä. Mulle riitti rintaliiviostoksilla näkymä pukukopin peilistä. Tipattomalla olenkin ollut, ja ruokapuolessa kevennystä näköpiirissä. Heti kun tuon kaalilaatikon saa selvitettyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut aikaa juu, eikä Ihmepoika totisesti kätke kynttiläänsä vakan alle.

      Ylivenyvä ylähuuli ja pikkuhevosen rikas mielikuvitus ovat lyömätön yhdistelmä. Narut, solmut ja helpot lukot ovat ihan peruskauraa, ne opetetaan kai ponien kepposkoulun ekaluokalla. Nämä saranahommat ovat jo edistyneempien hommia.

      Eväät ovat kieltämättä hyvät. Tuntuu vain niin järkyttävältä latoa lautaselle niin paljon tavaraa. Koskahan mä alan pelätä ruoka-aikoja? Kun pitää syödä niin paljon....

      Sun kaalilaatikkosi reseptin tietäen sulla on kuitenkin paremmat eväät, ainakin maukkaammat.

      Rintsikkaostokset talviolmina pukukopin turvottavien peilien äärellä ovat maanpäällinen helvetti, brrrrrh. Kokeilitko biksuja? :D

      Poista
  5. Pahoittelut tirskumisestani puhe-elimen toisessa päässä, koskien Ihmepojan yöllisiä töllöntöitä. Meillähän Usva harrasti tätä pienempänä. Kyllä siinä oli aamulla aina ihmeissään... Mutta Ihmepoika on taitava monessa asiassa!

    No ihme on, jos pappa hajottaa teillä paikkoja. Se ei ole varmaan eläissään päitsiä suurempaa onnistunut hajottamaan. Pakkaan sille mukaan vähän evästä ja tuomisia, kun nyt sen taas otatte sinne hoiviinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätää, ei ole kukaan muukaan pystynyt vakavalla naamalla tätä(kään) kepposjekkutarinaa kuuntelemaan.

      Kamat lähti tänään, edessä on haikea toistaiseksi viimeinen iltatalli. Onneksi ei lähde kauas ja onneksi Pappa tulee kaveriksi.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!