maanantai 5. tammikuuta 2015

Omin käsin -haaste


Nonnih. Siinä se on. Minä ihan itse käsialanäytteen muodossa. Kyllä sen vaan huomaa, että vuosien näpyttely on vienyt käsialasta kaikki persoonalliset koukerot ja savokarjalaiset kiemurat. Ja tuon vähäisen tekstin kirjoittamisessa väsyi käsi. 

Sitä minä olen usein miettinyt, että ns. kaunokirjoituksen poisjääminen koulujen opetussuunnitelmista tekee ihmisistä vielä pikkuisen persoonattomampia. Kyllähän oma nimikirjoitus on aina jonkinlainen 'puumerkki' tai miksi sitä nyt parhaiten kuvaisi, oma leima? Kun kaikki kirjoittavat samalla tavalla tyyppikirjaimin, ei persoona pääse sieltä esiin. 

Toivottavasti vanha kunnon kaunokirjoitus jää edes valinnaisainekattaukseen sinne kalligrafian kaveriksi. Täytyypä säästää joitakin omia kirjoituksiaan jälkipolville ihmeteltäväksi, on varmasti ihan yhtä hupaa luettavaa kuin meille Agricolan aikalaisten kirjoitukset,  tämä siitä Abckiriasta:

»Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta.
Lue sijs hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina.


Opi nyt vanha ja nuori / joilla ompi sydän tuore
Jumalan käskyt ja mielen / jotta taidat suomen kielen.
Laki se sielun hirmuttaa / mut Kristus sen taas lohduttaa.
Lue siis, hyvä lapsi, tästä / alkuoppi ilman estettä.
Niitä muista elämässä aina / niin Jeesus sinulle armonsa lainaa.»

---

Noin. Nyt on omaan haasteeseen vastattu ja ehkä joku haasteen mukaansa nappaa, edes hupailumielessä. Jättäkää kommenttilootaan kuittaus jos olette oman näytteenne antaneet, käyn kurkkaamassa.

Näillä selkosilla pakkanen kiristyy ja nurkissa naukuu, huomenna on lämmityspäivä. Peetupoika käytetään pikasiistimisellä Kasvistädin luona sillä viikonloppuna on pitkästä aikaa visiitti kehään. Mitään kun ei odota niin kaikki saatu on silloin voitettu, eikös se niin mene?

Ja vielä, olisittepa nähneet Kirsi Kirjanpitäjän ilmeen tänään kun läväytin pöytään nivaskan matkalaskuja ynnä vuoden loppuun täsmäytetyt tositteet. Olisi pitänyt joku #ilmie ottaa, oli sen verran iloinen ilme. Ei joudettu pidempään rupattelemaan kun hällä oli siinä joku pukumies, ilmeisesti joku tilintarkastaja, syynäämässä juppihippirokkareiden tilinpitoja.

Tutustuin eilen televiissorimonsterin tarjontaan (Iso-J ylpeänä esitti) ja siellä on semmoinen Netflix jonka kautta saan nähdä vaikka mitä sarjoja ennen kuin ne tulevat millään muulla kanavalla näkyviin. Kauhean monta, kauhean kiinnostavaa juttua siellä oli, en kiellä, en. Mutta minulta puuttuu vain se aika ja tahto istuttaa berberi sohvaan ja ryhtyä katsomaan. Tässä läppärillä kun voi kurkata uutiset Amppareista, saapuneet sähköpostit ja muut viestit tulevat vienoina ilmoituksina ja Spotify rallattaa taustalla jos niin tahdon. Yleensä en.

Niinpä minä jatkossakin tyytynen lukemaan toisten blogeista leffasuosituksia ja tv-sarja-addiktioista, oman tv:n katseluni rajoittuessa kuntosalin crosstrainer-huoneen ostoskanavien ja bridezilla -ohjelmien antiin.

Nyt hyvää yötä, missä lienetkin!


16 kommenttia:

  1. Kävin antamassa oman "näytteen", lukasehan "meiltä" :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis on käsiala ja varsin selvä luettavaa.
    Kaunokirjoitusta tulee silloin tällöin käytettyä - lähinnä omaksi huviksi - mutta se olisi kyllä sellainen taito jota kannattaisi pitää yllä ja tietysti koittaa saada selkeämmäksikin mutta niinpähän tuo on jäänyt.
    Opettelin yhteen aikaan pikakirjoitusta jonka vanhin systereistäni hallitsee täydellisesti mutta se jäi jossain vaiheessa. Harmillista sikäli että se olisi nopea tapa ja aika harva osaa sitä joten sitä saisi kirjoitella ihan rauhassa, ilman pelkoa olan yli kurkkijoista.

    Hyvät yöt Torpallekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieläköhän mahtaa pikakirjoittaja löytää hommia? Se olisi kyllä joskus oikein hyödyllinen taito, muistiinpanojen kannalta.

      Poista
  3. Nykyään tulee tosiaan niin harvoin enää kirjoitettua mitään, että jopa allekirjoituksen vääntäminen on melkoista kouristelua. Siihen tosin saattaa vaikuttaa myös se, etten ole nykyistä nimeä ikinä opetellut kirjoittamaan sujuvasti, vaikka se on ollut käytössä jo jokusen vuoden. Käsi muistaa vielä vanhan nimmarin, jota on kirjoitettu tuhansia kertoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavaksi voisikin ottaa kehiin nimikirjoitukset!

      Poista
    2. Nimmareistakin tulee vääjäämättä historiaa, varmaan kohta painellaan sormenjälkitunnistetta muuallakin kuin passia hakiessa. Mulla on jo puhelimessa sormenjälkiavaus.

      Nimmarit ovat kyllä paljonpuhuvia, monenlaista on nähty ja oman saa vielä aika helposti veivattua, ei ole muuttunut vuosi...kymmeniin.

      Poista
  4. Nykyäänhän kaikki naputtellee näppäimillä sen mitä tarvii kirijotella. Taitaa olla häviävää kansanperinnettä tuo kaunokirijotustaito. He jotka sen hallittee kannattaa kyllä ylläpitää ja kirijotella ihan vaan omaksi huvikseen jotta taito pyssyy yllä. Ite oon yrittäny ylläpittää oman murteeni jottei se häviäis kirijakielen kiemuroihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla, katoavaa kansanperinnettä. Yritän omille Perillisille opettaa vähän silmukkakaunoa joskus, tekee hyvää juoksuttaa kynää paperilla. Onpahan heilläkin joku spesiaalitaito joskus jota kaikki eivät osaa.

      Murteet kunniaan!

      Poista
  5. Onkohan se nyt vuonna 2016 alkaen, että kouluissa ei enää opeteta kaunokirjoitusta. Siirrytään kokonaan tekstaamiseen. Kaunokirjoituksella on kuitenkin käden motoriikan kannalta olennainen tehtävä. Kohta noille ekaluokkalaisillakin on tietokoneet ja ne näpyttää vaan niillä. Puistattava ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tuommoista minäkin muistelen lukeneeni, hyvin pettyneenä. Eikä kaukana ole se aika kun lapset eivät osaa lukea perinteistä kirjaa vaan yrittävät pyyhkäisemällä kääntää sivua. Paljon jää vanhempien viitseliäisyyden varaan opettavatko lapsille enää minkäänlaisia kädentaitoja.

      Sinä päivänä kun äitiyspakkauksessa on vauvalle tabletti, olen nähnyt tarpeeksi tätä maailmaa.

      Mitä ne sitten tekevät kun tulee massiivinen sähkökatkos?

      Poista
  6. Huippukiva idea, osallistuin!

    Kun nuorena likkana olin kaupan kassalla töissä, meillä oli yksi vakiasiakas, sellainen lähes eläkeikäinen rouva, joka kirjoitti nimmarinsa aina huolellisesti tikkukirjaimin. Siinä nimmarin tuhertamisessa kesti iänkaiken, kun jokainen kirjain piirrettiin niiiiin perusteellisesti - ja se olisi kyllä ollut maailman helpoimmin jäljennettävä nimmari myös. Toivottavasti frouvalla pysyi kortti tallessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei kiitos kun jatkoit, tosi kiva, toivottavasti tämä käsialanäyte lähtee elämään, vaalitaan nyt tätä kun vielä osataan kirjoittaa manuaalisesti.

      Muistan itsekin muutaman hyvin hyvin liikuttavan huolellisesti nimensä rustanneen ihmisen kun olin muuassa valtion virastossa toimistorottana, kyllä sitä nimeä tavattiin hartaasti.

      Eipä enää kassallakaan nimmareita veivata, näpynäpy tai kortin viuhahdus. Oi aikoja!

      Poista
  7. Ihan tiedoksi että Itäisten Kansojen hallitsija nousi Kuukauden TOP 7:ään, kaks päivää julkaisusta ja 117 on käynyt lukemassa teidän erikoisista ominaisuuksistanne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis pelkästään teikäläisestä.

      Poista
    2. Siis mitä, oonko mie jo julkkis? Maine senkun kasvaa, kunniahan meni jo :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com