lauantai 24. tammikuuta 2015

Ja taas on lauantai


Ihmepoika sai kiireisen viikon päätteeksi uudet tanssipopot jalkaan. Kyllä taas kelpaa treenata uusia muuveja. Samaan aikaan tallin kentällä muuan hevosneiti teki tuttavuutta mahdollisen uuden omistajansa kanssa ja hyvinhän tuo homma pyöri maasta käsin. Aikataulullisista syistä en voinut jäädä katsomaan ratsastusta. Toivottavasti tuo hevonen saa oman omistajansa, ihan on tarpeeksi tuokin eläjä nimittäin kokenut ja ikää on sen seitsemän vuotta.

Minä en vain kykene ymmärtämään miksi joidenkin ihmisten on niin mahdottoman vaikea hakea apua. Olipa vaiva pieni ja mitätön tai hevosenkokoinen. Aina kun asiat pitkittyvät, ne tuppaavat mutkistumaan ja siitä ei hyvä seuraa ainakaan silloin kun asiassa pääosissa on elävä luontokappale.

Onneksi tämä tamma on nyt hyvällä tallilla, hyvissä käsissä ja sitä käsitellään niinkuin pitääkin. Nykyinen omistaja saa tarvitsemaansa tukea hevosen kanssa ja hevonen saa hetken huilata päätään.

Kengityksen piti olla jo eilen, mutta kengittäjän työauton webasto oli tehnyt tenän ja auto oli eilen niin jäässä, ettei inahtanutkaan. Saati lähtenyt tien päälle. Tänään onneksi lähti ja niin sai Ihmepoika kipeästi kaipaamansa uudet kengät. Talvipopot kaikilla herkuilla.

Täytyy kyllä kiitellä, Ponin ekat hokkikengät (ne jotka tänään vaihdettiin tuoreeseen settiin), pysyivät  kiinni koko ylipitkän kengitysvälin, yksikään hokki ei irronnut ja muutenkin kaviot (kuin myös jalat ja liikkeet) olivat ensimmäisestä ympärikengityksestä huolimatta täysin priimat. Hevosen kengityksen voi nimittäin sössiä huolella ja siitä alkaa pahimmillaan pitkä ja tuskainen taival kun paikataan sekä kavioainesta että kinttuja.

Onks sulla sitä sokuria vai ei?

Viime viikko oli kieltämättä kylmä. Eräänäkin aamuna vilkaisin lämpömittariin ja ihmettelin kun punaista viirua ei näkynyt mitta-asteikolla. Aikaisempien sääennustusten mukaan piti olla vähän lauhempi päivä. Piti ottaa ihan puhelimen lamppu avuksi ja löytyihän se punainen viiru. Piileksi siellä -27° -viivalla.

Niinpä tänään oli oikeasti kiva kun aamulla hevosia ulkoistaessani ilma oli miellyttävästi -10° ja tyyntä. Yöllä oli satanut muutama sentti uutta höttöistä lunta. Se on jännä miten lumi toimii äänieristeenä, vähäinen aamuliikenne ei kuulunut tallipihalle yhtään, silloin tällöin jonkun auton valot  vilahtelivat puiden välistä. Tämmöisestä säästä minä tykkään. Luntakin on just sopivasti, enempää en kehtaa pyytää (ettei nyt vaan tule pyydetyksi mitään sellaista mitä keväämmällä katuu katkerasti).

Päiväkin on pidentynyt tällä viikolla huomattavasti. Aamuseiskalta itäisellä taivaalla ruskottaa jo lupaavasti ja yhdeksältä on ihan valoisaa. Samoin iltapäivä on saanut monta valoisaa tuntia lisää. Muistelen lukeneeni jostain, että meidän horisontissa päivä pitenee tammikuussa jopa 7 tuntia. Se on paljon se. Mutta oikein tervetullutta kun joulukuussa oli se vuoden lyhyin päivänvalon päivä.

Viikkoon mahtui taas paljon, mutta tärkeintä on se, että nyt lauantaina ollaan koko perhe koolla. Minä olen säästynyt isommilta kolhuilta eikä Iso-J:n vilustuminen näytä pitkittyneen räkäkuumeeksi. Onneksi älysi sairastaa pahimman kröhän työmatkalla.

Perillisillä sujuu koulu entiseen malliin ja Nuorimmaisen tilanne on parantunut ilahduttavan hyvässä tahdissa. Näköjään hidas käyntiinlähtö ja kärsivällisyys palkitaan nyt, homma etenee ja mieliala kohenee. Palkintomatkakin on varattu ja maksettu. Uskon, että reissuun lähdetään sillä kokoonpanolla kuin pitääkin. Jännäksi menee vain se, pääseekö Toveri Nemppa särkyneen kätensä puolesta lähtemään matkaan. Jos ei, sitten me joudutaan tekemään uusi reissu...

Äitikulta voi hyvin, silmäleikkaus onnistui ja nyt onkin tuskaisat viikot odotella toisen silmän operointia. Kärsivällisyys ei ole ollut Äitikullan vahvin laji ikinä joten hermot ovat hetkittäin pinkeällä. Toivottavasti maaliskuu valon tuo ja kevät on mukavampi kohdata kun näkee taas kaiken kasvun.

Voin vain kuvitella sen patoutuneen energian jolla seniorikansalainen häärää jahka näkö palaa.


Tämä kääpiökochrouva on lötköttänyt pesässä joulukuusta saakka, minä tosin näpistän häneltä munat alta päivittäin. Kanalakatsaus on tekeillä ja kunhan saan kuvat kutisteltua, sen kiireesti julkaisen. Täytyy nyt herätellä vähän kanakuumetta kansassa. Kun nämä elävät hautomakoneet saavat luvan hautoa, tipuja plopsahtelee maailmaan kuin plussapalloja.

Toisaiseksi täällä haudotaan vain omia ahtereita tuvan lämmössä ja kohta saunassakin.
Sitä ennen hevoshommia ja kanalan iltabisnekset.
Mukavaa iltaa, missä lienetkin!


PeeÄäs: tuossa kuvassa nämä meidän 'salarakkaat'. Kuvittelivat etten näe mutta paparazzi oli kärppänä ja sai herkän hetken talteen. Turha Töttiksen väittää Ponille, että me ollaan vaan kavereita sen Ison Tumman kanssa. Ihan on liekeissä, mokoma vosu. Mutta kukapa Vallun charmia voisi vastustaa? Niin on kyllä kiva eläjä hevoseksi, että ei ole tosikaan. Koeta Heidi kestää, Vallulla on nyt tämmöinen 'lohduta yksinäistä' -missio. In the name of love ja silleen.

4 kommenttia:

  1. Päivän naurut (itselleni) sain kelaamalla kuvia edes takaisin. Yläkuvan hevonen oli siis jutun alun tamma. Minä pöljäke mietin mihin katosi liinakon Töttiksen jouhet ja läsi... Pitänee kaivaa lukulasit nenälle :D

    Ja muutamat maatiaisen plussapallot kiitos tänne! Mietihän mitä vaihdossa - tuonko taimia, kissanpentuja vaiko tavallista eurovaluuttaa.

    Onnittelut nälkäpeikon voittamisesta. Minäkin toivoisin kuopuksen kanssa jotain suurta. Tuo 14-vuotias agstiteini haiskahtelee tupakalta tuon tuostakin. Puhuttu asiasta on, mutta varoittava esimerkki ei tuota mitään tulosta. No ei tuottanut mullekaan aikoinaan, eli historia toistaa ikävästi itseään. Voisin potkaista itseäni sääreen... siitäkään enää mitään hyötyä...

    Toipumista toivotan Seniori-kansalaiselle. Puolisokeena ei ole kivaa ja toipuminen ottaa aikansa. Oma äitini toipuilee isosta leikkauksesta sairaalassa myöskin. Toivottavasti jatkohoidot auttavat siihen pahaan peikkoon. Kunhan nyt toipuu isosta operaatiosta.

    Mulla on varmasti monta tyyntä ja seesteistä vuotta edessä, koskapa viimeisin vuosi on lappanut isolla lapiolla vastoinkäymisiä ja raskaita luopuimisia toisensa perään.

    Rentouttavaa viikonloppua Torpalle ja muuallekin! Säät on lauhtuneet ja pysyvät viikon verran sopivasti vähän miinuksella. Lunta toki tulee lisempää, mutta se on talven ja pelin henki.

    VastaaPoista
  2. Hahaa, et taatusti ole ainoa joka sotki tamman ja Tamman, tulen taatusti saamaan pari yhteydenottoa koskien hevosteni lukumäärää. Kaksi on hyvä määrä.

    Sulle on ihan oma herkkukattaus kanasia jahka kevääseen päästään. Parvi on jo hyvällä alulla, lisää luvassa jahka kevät etenee. Ja mitään en maksuksi ota, ystävyys riittää.

    Teinien haiskahtelut ja haistattelut ovat valitettavasti sangen yleistä, onneksi asenneilmasto vaikuttaa muuttuvan tupakkakielteisemmäksi ainakin nuoremman sukupolven parissa. Me vielä sinnitellään. Tai minä ainakin ymmärrän tupakoijien tuskan, ei ollut helppoa silloin kun poltin eikä varmasti ole helppoa nytkään. Moraalinen paheksunta oli jo silloin hyvin ilmeistä.

    Paljonko muuten röökiaski maksaa? Silloin kun lopetin, lightmentholimarlboroa (saakohan räsäspäivi tuosta selvää kun on piiloviesti) sai askin alle vitosen joka sekin oli ihan hirveän kallis.

    Tänään sain muuten oivan esimerkin uuden sukupolven viisaudesta. Esikoinen oli luokkakaverinsa luona synttäreillä, 15 v. Koska juhlat olivat sankarin kotona ja ajankohta kl. 15-18, pääsi Esikoinen juhliin.

    Silloin kun me vietimme 15 v -juhlia, viikonpäivä oli sama (lauantai) mutta ajat ihan päälaellaan, kolmesta kuuteen (kl.15-06) suunnilleen juhlittiin. Onneksi omena on pudonnut tässä asiasta puusta riittävän kauas.

    Kyllä niin toivon sinulle uutta nousua ja tasaisempia vuosia. Teinit rauhoittuvat (kuulema) ajan myötä ja muutkin asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Se on se kärsivällisyys ja sietokyky jotka nyt venyvät kohti ääretöntä ja sen yli, joskus.
    Ainakin minä järjestän sulle sinne kanaterapiaa. Sitä kuule kummasti mieli ja sielu lepää kun kahvimukin kanssa istuksii kesäaamussa katsomassa kanatarhan aamupuuhia. Kun en muuta voi hyväksesi tehdä niin kanat toimitan. Maalaistohtori Hirnakka määrää Titalle maalaismunaterapiaa ja kanahoitoa.

    Leppeää talvenjatkoa, kyllä se tästä vielä. Ihan varmasti <3



    VastaaPoista
  3. Mukava kuulla positiivisia uutisia ja toivon että suotuisat tuulet puhaltelevat jatkossakin, erityisesti Nuorimmaisen tilanne ja seniorikansalaisen silmäoperaation onnistuminen ovat hieno juttu.

    Mukavaa sunnuntaita ja muista kertoa koiruuksille terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloitsen ihan oikeasti näistä tasaisista päivistä kun kuitenkin aina jotain kökköäkin elämä eteen heittää.

      Eikä elämä säästä nuorta eikä vanhaa, tasaisesti jaksaa kampittaa kaikkia. Taipuu vaan ei katkea!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!