lauantai 27. joulukuuta 2014

Viidakon Ykä


Kaunis päivä, mutta sangen lyhyt on vielä valoisan aika. Auringon kuvatakseni oli kuva otettava makuuhuoneen ikkunasta, yläkerrasta. On se tuolla, mutta kovin kalpeana ja kaukaisena vielä.  Lohdullista nähdä tuota kauan piilosilla ollutta valopalloa.

Siskolikka pakkasi pojat autoon ja karautti kotimatkalle, tänne jäi hiljaisuus.

Lunta on satanut muutama sentti lisää ja kaikki on niin niin puhdasta ja pehmoista. 
Tänään ei joudettu hevosten kanssa puljaamaan, eikä liki -20 astetta houkuta ratsaille. Naama jäätyy.

Harri-Serkku tuli kahville ja löysi itsensä telkkarin asennushommista. Siellä sitä kyykki otsalampun hohteessa kaksikin johtoviidakon tarzania. Hirveä homma, eivätkä juurikaan arvostaneet hyvää tarkoittavia kommenttejani joten katsoin parhaimmaksi poistua asennusalueelta. 

Iso-J vilkuili tv:n pakkauskaatikkoa ja minua sillä silmällä, että ohjeistaja päätyy kohta pakkauskaatikossa pahvipuristimeen jos ei älyä pitää suutaan kiinni. 


Tilanne on asennusalueella nyt se, että kuvaa on, ääntä ei ja kuvakin on jotain Samsungin omaa tuotantoa. En tiedä milloin ja miten lautasantennin kautta näkyy jotain, enkä uskalla kysyä koska ja miten äänentoistojärjestelmä toimii. 

Paljon on asennuslevyjä jäljellä ja miehen on nöyrtyminen käyttöohjeiden lukemiseen. 

En sano enempää etteivät jää viimeisiksi sanoikseni. Veikkaan tästä illasta tulevan vähäpuheisen. 

Ja loppuun kuva joka kertoo karua tarinaa Torpan tapaturmalaskurin nollaamisesta. Vasen käsi, taas. Koska leivinuunin suu oli kuuma. 

Varo näppejäsi, missä lienetkin! 


MUOKS:
huomaan toistavani itseäni jo otsikoissakin. Viidakon Ykä on jostain syystä jäänyt elämään, luokattoman surkea leffa se ainakin oli. Paitsi Ykä oli ihan sötnos mutta sekään ei aina riitä.

Yritänpä uuden blogivuoden kunniaksi petrata otsikoinnissa(kin). Tämän vuoden kirjoitusten määrä on alhaisin ikinä, saikkupäivillä kompensoin puuttumaan jääneet päiväkirjamerkinnät.

Olisiko lukijakunnalla toiveita blogin suhteen? Mitä lisää, mitä vähemmän? Ihan sama?









perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapaninpäivä


Tapaninpäivän hevosajelut suoritettiin ratsain. Pehmoisessa hangessa oli kiva tarpoa ja Ihmepoika kokeili myös ilopomppuja. Kuski suistui kahdesti, ensin voltilla kaulan yli ja toisen kerran freestylelennolla. Töttis tepsutti tohkeissaan mutta pysyi nahkoissaan. 

Selkeästi tämä erittäin harvakseltaan tapahtuva liikunta ei riitä hevosille. 

Noh, kukaan ei vahingoittunut ja henkiset kolhut unohtuvat aikanaan.

Hauskaa Tapaninpäivää, missä lienetkin. 


PeeÄääs:
Ihmepojalta lähti possukäytöksen vuoksi blingipanta suitsista pois, tilalla ihan vakiowahlsteni. Siihen voi ehkä asentaa sen sinisen hälytysläikkävalon. Jätkällä on aina tilanne päällä...

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluaatto


Joulumieltä, Joulurauhaa, Jouluiloa !
Juuri sinulle, missä lienetkin!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Seisaus


Aamun ensimmäinen seisaus oli veretseisauttavan kokoinen laatikko jota postirekan kuski ja Iso-J retuuttivat Torpan ovesta sisään. Iso-J:n yhden joulupaketin taktiikan perimmäinen ajatus tuli sangen selväksi. Minä en tuon monsterin upeudesta ymmärrä kun en jouda nykyistäkään televiissoria katsomaan. Tuon hankkimalla perhe kuulema säästää silmälaseissakin kun näkee tihrustamatta. Just, vain perheen ainoa ikänäöstä kärsivä voi käyttää tuota ontuvaa perustelua.

No sitten oivalsin, jotta tänään on talvipäivän seisaus. Ja näin auringon. Kalpea pallero eteläisellä taivaanrannalla. Ehkä sillä on jokin isompi ennustava merkitys kun aurinko näyttäytyy juuri tänä nimenomaisena päivänä. En tiedä. 

Autokin seisahtui muutaman kerran jonomuodostelmiin kaupungin muutamassa isommassa tienristissä. 

Likimain kaikki tarvittava on hankittu, postitettu tai toimitettu matkaan. Uunissa kypsyy porkkana- ja lanttulaatikot, piparitaikina jäähtyy vielä tovin pikkupakkasessa, kohta sen voi vatkata, jauhottaa ja laittaa jääkaappiin huilaamaan. Perilliset näpertävät huomenna ne valmiiksi. 


Hevosten jouluakin on valmisteltu, viemme tänään ratsuttajalle ruokaämpärin jossa lämpimät hanskat, suklaata ja hevosille näkkäriä, omppuja ja porkkanoita. Omat hevoset saivat vähän karummat eväät, valkosipulikuuri jatkuu yli sydäntalven. 


Niin ja vielä pari seisausta. Tuvassa seisoo nätti ja komea kuusi täydessä joulutällingissä. Oscar ja Felix eivät ole vielä muodostaneet mielipidettään mutta tiedän niiden kelmien hautovan kaikenlaisia veretseisauttavia tarzanhyppyjä.

Tänään on kuulema myös virallinen munanseisotuspäivä. Tänään ja vain tänään kananmuna seisoo omin voimin. Kokeilin mutta yksikään ei suostunut seisomaan, kaikki kellahtivat kyljelleen niinkuin vuoden muinakin päivinä. FB on kuitenkin täynnään kuvia munista jotka pysyvät pystyssä. Täytyy perehtyä tuohon seisaustaikaan, mikälie henkimaailman homma. 


Nyt sitten sen piparitaikinan ääreen. Siskolikka poikineen pyörähti tovi sitten pihaan, hänen esikoisensa siirtyi torstaina reserviin Kaartin mafiasta sotilaspoliisikoulutuksen saaneena reservin vänrikkinä. Hieno nuori mies joka näyttää selviytyneen myös Ohi on -risteilystä ehjin nahoin. 

Eiköhän tämä päivä käänny aatonaatoksi ennenkuin kuulumiset on vaihdettu. Huomiselle jäivät vain kinkun ja kalkkunan paisto ja muutama tonttuhomma sekö käynnit kaukaisemmilla haudoilla. Sitten voi joulu tulla.

Hyvää yötä, missä lienetkin. 



PeeÄääs: googlettamalla 'kananmunan seisotus' löytyy hajanaista tietoa asiasta. En jouda googlettamaan, mutta ei tämä minun höyhötyksiäni ole, Karijoella on ainakin seisotettu onnistuneesti, Kaksplussan keskustelupalstalla ei :D

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Neljäs adventti


Tänään ei muuta lisättävää.
Palataan, missä lienetkin!