keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Johan pompsahti


Eilen illalla lukemani sähköpostiviesti ei hyvää luvannut tämän päivän koulutuksen saralta, kouluttaja oli kipeä ja ehdotettiin koulutuksen siirtoa. Muuten ihan jees mutta olin jo parkkeerannut bärsseni Siskolikan nojatuoliin ja olin siis jo melko lähellä tämän päivän pelipaikkoja. Ilmoitin, että kotka laskeutuu aamulla sovittuun aikaan sovittuun paikkaan eikä ole minun päänsärkyni etsiä tervettä kouluttajaa. 

Aamulla hankkiuduin joukkoliikenteen siirtämänä linjan 612 avulla piäkaupungin ytimeen, kärräsin kapsäkkini hotellin varastoon ja marssin koulutuspaikkaan. 

Ystävällinen nuori mies jo soitteli ja kyseli sijaintiani ja juonko mieluummin kahvia vai teetä. 

Oijoi kuinka mukavaa meillä olikaan. En tiedä mistä tämä ihmepoika oli hankittu mutta yhdessä me sitten tutustuimme pienyrityksemme laiteinvestointeihin ja hyväksi totesimme. 

Tee oli erinomaista ja hain kotiinvietäväksi paria erinomaista teetä naapurikaupan valikoimista. Teekauppa Chaya on kiva ja hyvä. 

Palkitsin itseni ihan citylounaalla, Vapiano on kiva lounaspaikka ihan Rautatientorin laidalla. 


Iltapäivän koulutus käsitti kuvien siirron, varmuuskopioinnin ja taitto-ohjelman. Monta spontaania Whoooa -huudahdusta ja totesin ilokseni, että kyllä vanha kettu voi aina pari uutta kikkaa oppia. Vanha läppäri jäi sinne raksuttamaan varmuuskopiointia ja 8000:n kuvan siirtoa. 

Itse olen nyt majoittunut GLO Hotellin mukavaan aulaan pitämään purkupalaveria itseni kanssa. 

Illalla tapaan pitkästä aikaa Nemppasen ja aamulla suuntaan kiesin nokan kohti kotia. 

Täällä paistoi aurinko ja elämä on just nyt melko leppoisaa. Kivaa vaihtelua tämä.

Mukavaa iltaa, missä lienetkin! 

---

Tässä piti olla kuva mutta kun ei niin sitten ei.
PeeÄäs mahtuu kuitenkin.

Olen varmasti Suomen kalleimmilla kortteleilla ja jumaliste miten meluisa paikka osaa olla. Alhaalla jyrisee jouluvalaistun Aleksin liikenne, ratikat kirskuvat ja möykkä on hirveä. Täytyy ensi kerralla ottaa huone toiselta puolen taloa, eihän tässä nuku hiljaisuuteen tottunut maalainen millään.
Tässä sen taas näkee. Täältä ei saa yhtä neliötä sillä hinnalla millä meiltä saa hehtaarin mutta me saadaan hiljaisempi elinpiiri. No vitsivitsi, jos tarvitsee Stockmannin kävelymatkan päähän ja aitiopaikan Aleksanterinkadun kuhinaan, tulee tänne. Jos ei, tulee vain käymään.
Problem solved.

Kiva huone ja kun momondon kautta varasin ajoissa, hintakin jäi kaksinumeroiseksi.
Nyt pientä pintaremonttia omaan fasaadiin ja sitten Nemppasen Radisson-kotiin.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Paleltumavammojahan ei lasketa?


Niin, siis tässähän taitaa nyt käydä niin, että harmaankalpeat varpaani ennustavat, että talvi on nyt tulossa ja tulee melkoista kyytiä. Kumpikohan ehtii ensin perille, talvi vai Joulu? Siinä porot jäätyy juoksuun kun itäinen tuuli puhaltaa. Enkä kyllä käsitä miten minä olen onnistunut palelluttamaan pikku- ja nimettömät varpaani, ne nimittäin menevät salamana tunnottomiksi ja tunto palautuu äärettömän hitaasti? Ehkä ne ovat jääneet riittävän monta kertaa hevosen kavioiden hierottavaksi.

Tänäänkin heinänajossa (kaksi reissua, neljä suurpaalia) totesin jo ekaa lastatessamme, että vilustaa ja se vain paheni toisella reissulla. Sitten vielä lastattiin päältäajettava ruohonleikkuri huoltoonkuljetusta varten ja varpaat melkein sanoivat työsopparin irti. Kesken urakan. Uskomatonta kapinointia!

Mutta nyt on tallin heinätila täynnä ja vielä jäi pelleteillekin lavapaikka. Saapi tulla talvi ja tuisku, me pärjätään jokunen viikko ihan surutta.

Kuvassa pitkästä aikaa kanalaräpsy, tuossa on yksi viimekesän tipunen. Vaikuttaa kukkopojalta mutta kyllä hän kana on. Ei ole minkäänlaisia satulasulkia vaikka heltta punoittaakin. Emokanalla on ihan samalla muotilla tehty heltta. Tuo kukko on Kääpiökoch -rotua, hieno ja viriili. Onneksi ei tappele Vappupillin eikä kahden silkkikukon kanssa, sopuisia ukkoja nuo pikkukukot.

Etualalle änkesi photobombaajaksi Vappupillin jälkeläinen, maailman räjähtäneimmän näköinen pikkuotus. Pitää joskus zuumailla tätä pikkuväkeä tarkemmin, hilpeää sakkia.

Isojen puolella ilmavoimat kutsuvat säännöllisesti vanhoja tehomunijoita, viikottain joltain vanhukselta unohtuu herääminen. Nyt siellä on enää kaksi valkoista ja yksi ruskea tehokana, loput ovat niitä hienoja kiuruveteläisiä. Ja se kesällä hommattu kukonrääpälekin on jo iso ja komea.
Yksi vanhoista savolaisakoista yrittää sinnikkäästi hautoa, asia josta olen vakaasti eri mieltä. Sydäntalven aikaan ei passaa siihen hommaan ryhtyä, tulee vain sutta ja sekundaa. Ja kuoreenjäätyneitä alkioita.

Tänään on siis ollut kautta linjan vallan vauhdikas päivä. Huomenna toinen moinen ja illaksi saapunen sinne Kehä kolmosen eteläiselle puolelle Siskolikan yömajaan.
Pakannut en ole, eihän sitä nyt kahden yön reissuun kummoisia pakaaseja tarvita. Lähinnä yritän muistaa ottaa kaikki tietokoneisiin liittyvät piuhat ja kaapelit mukaan. Sekä kameran.

Tässä loppuun vielä päivän uutisvirrasta bongaamani 'ajatelma'. Sietää miettiä, asialla on vinha perä.

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin!


PeeÄäs, joulukortit ovat viimeistä ponnistusta vaille valmiit! Jäljellä ne kaikkein tärkeimmät, Perillisten kummien joulupostit. Nyt saa kahteen kuoreen tällätä alustavan kutsun konfirmaatioonkin. Kyllä se aika sitten muistaakin muistuttaa rientämisestään. Minä en perässä pysy.
Toki moni muukin rippijuhlakutsun saa, näille kummeille laitan jo hyvissä ajoin, kiireistä väkeä kun kaikki tahoillaan ovat.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Mistähän sitä...



Voe mahoton miten tämä aika taas kiitää. Ikkunalaudalla palaa sievässä rivissä jo kolme adventtikynttilää, neljäs peränpitäjä pääsee virkaansa viikon päästä. Ja mikäli viikko kiitää tätä tahtia, se päivä on hyvin äkkiä.

Nyt kun leivinuunissa vielä palaa iso roihu, on päivän ensimmäinen hetki istahtaa alas ja yrittää vähän summata viikonlopun käänteitä. Tuo roihu ei ole 'pelti kiinni' -hiillosasteella vielä aikoihin, joten ehdin hyvinkin tässä vielä runoilla jotain.

Mukava viikonloppu meillä oli. Perjantaina me naisväen voimin kurvailtiin kaupat ja lihamyymälät, katsastettiin kinkut ja kalkkunat valmiiksi. Esikoinen sai piilolinssit ja uudet linssit vanhoihin, mutta vielä oikein hyviin kehyksiin on tilattu. Minä sain hieman kirkastettua ruoskani väriä eli kampaajan peruutusaika osui kyllä oikeaan aikaan. Yleensä sitä aikaa saa kinuta, viikon viiveellä on melkein menetetty mahdollisuus. Mutta nyt osuin oikeaan aikaan asiaani kysymään ja sain ajan melkein per heti.

Kuten kuvista voi päätellä, viikonloppuna katsotiin myös Hobitti -trilogian viimeinen leffa. Ihan koko perheellä hankkiuduttiin eläviin kuviin. Täysi tupa, yhtään tyhjää penkkiä en nähnyt.

Hengästyttävän hienostihan nämä kaikki Tolkienin tarinat on toteutettu. Jotenkin tuli vähän semmoinen tunne, että osa hienoista kikkailuista jäi näkemättä, valkokankaalla tapahtui niin paljon  niin kiivaaseen tahtiin. 3D-leffa on mielestäni silloin onnistunut, kun huomasin itse väisteleväni siellä katsomon pehmoisessa penkissä taivaalta satavia kiviä. Onneksi en ollut ainoa, vieressä istuva mies suojasi päätään kivisateelta ja sanoi sitten minulle Hups, se meni läheltä.



Tänään piipahdettiin pikaisesti Joulumarkkinoilla. Valitettavasti etsimäni keraamikko ei ollut paikalla ja jäin ilman himoamaani juttua. Pitääkin ottaa kuva siitä joka minulla on ja jonka kaveriksi tahtoisin kovasti toisen.

Joulumarkkinoilta mukaan tarttui kuitenkin pari pientä lahjajuttua ja hollantilaista 6-vuotiasta goudaa ynnä chilijuustoa. Ja niitä iänikuisia  makkaroita Iso-J:n puuhapussiin.

Joulukuusikauppiaamme oli ilmestynyt vakiopaikalleen ja kyllä siellä oli justiinsa meille valittu kuusi. Kaupat tehtiin kahdesta kauniista (huom! paikallisesta) kuusesta ja ne toimitetaan Torpalle alkuviikosta. Samassa kuormassa tulee myös hevosille havuja, ne tykkäävät puuhastella niiden kanssa.

Poikettiin kurkkaamassa monesti muuttanutta kirpputoria ja viimeiseltä käytävältä bongasin hienon ison italialaisen keittokirjan. Culinaria Italiana lähti kyytiin neljällä eurolla.

Kotona oli aikaa pikaiseen tankkaukseen ja vaatteidenvaihtoon, Esikoinen ja Peetu lähtivät putkiralliin agilityhallille ja minä ryhmäliikuntatunnille. Hirvee hiki tuli ja tossut lipsuivat, muuten oli kiva tunti, nimeltänsä RPV Intervalli. Tarkoittaa sitä, että reidet, persaus ja vatsa saivat röykytystä ja pulssi hakkasi hurjalla sykkeellä.


Kotiintultuamme täällä oli täysi rähinä päällä, Iso-J viritteli joulukoristeita. Meillä on ainainen kädenvääntö siitä, millä tahdilla sitä kimallusta ja hörsöä esille pannaan. Minusta vähempi on enemmän ja Iso-J taas ammentaa isolla kauhalla.

Iltatallin ja kanalan pikahuollon jälkeen istahdin työstämään joulukorttipinkkaa. Se punainen kuori helotti niin syyttävänä näköisenä monta viikkoa ja minä kurja sain nyt vasta ne kortit kirjailtua valmiiksi ja tungettua kuoreen. Aion ihan härskisti tyrkätä punaisen kuoren sisältöineen huomenna johonkin täpötäyteen postilootaan ja uskoa, että kyllä ne vielä perille ehtivät. Ykkösluokkaan jäi vielä vino pino kortteja ja tervehdyksiä. Ne yritän hoitaa heti alkuviikosta maailmalle. Ennenkuin itse lehahdan maailmalle.

Minä nimittäin lähden tiistaina ajamaan sinne etelänsyrjälle ja palaan kotiin torstaina. Tällä reissulla en ehdi kissaa moittia, saati mainita, joten länsisuunnan rouvat pistävät pullat takaisin pakkaseen ja panostavat seuraavaan kahvittelukertaan.

Toveri Nemppa olisi mahdollisesti Radisson kodissaan ja odotan kyllä kuin kuuta nousevaa sitä, että saan istahtaa hyvässä seurassa liinapöytään.

Ja lopuksi, sokerina pohjalla: Veteraanivoittaja Nasse, tänään 9 v!


Ei tullut nakkikäätyjä kaulaan tänä vuonna, mutta kiitosta ja kehuja sekä ylimääräisiä makupaloja kyllä herui.

Nyt onkin syytä tuumata tovi ensi viikon aikatauluja, haastetta ja vaikeusastetta riittää. Heinää pitäisi hakea ainakin pari keikkaa ja pellettilava on syytä varata myös. Ei tule hevosillekaan hätä sydäntalvella. Paitsi että Ihmepojalle laittelemme kohta aamukamman, lähtö lienee heti vuoden vaihduttua.

Perilliset tipahtavat joululomalle ensi lauantaina ja palaavat kouluun vasta 7.1., pitkä loma tällä kertaa. Ja tulee tarpeeseen.

Nyt mietintämyssy päähän, tilkka punaviiniä polttoaineeksi ja tuima tuijotus kalenteriin. Kaikkea ei voi tehdä, kaikkea ei ehdi ja jotain pitää kylmästi siirtää tuonnemmaksi. Asialliset hommat hoidetaan. Muut joutavat odottaa.

Ja sanoinko jo, meillä on lunta?! Kyllä, ihanaa, upeaa valkeaa lunta. Auramies kurvaili aamupäivällä pihalla (kuulin sen yläkertaan vällyjen väliin jonne kipaisin heti tallihommien jälkeen) joten kyllä tämä nyt ihan talvelta haiskahtaa.

Mukavaa viikkoa, missä kuljetkin!