lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvä olla


Olo on kuin Oscarilla. Vatsani vieressä köllin ja saunaan menoa odottelen. Telkussa kansa kättelee Presidenttiparia ja meillä myös on armoton raati kommentoimassa. Tänä vuonna huomio on kiinnittynyt upeisiin kampauksiin joihin on ihan selkeästi panostettu. Mutta myös varttuneiden rouvien hihattomuus jaksaa hämmästyttää. Kun ne hihat saisi varmaan ihan sopuhintaan kun kolttua tilataan.


Onneksi ei tarvitse linnassa jonottaa vaan on ihan vapaan maan kansalaisen oikeus löhniä sohvanpohjassa ja mäkättää. 

Päivä on ollut ihana. Aamupäivällä kurvailin hiljaisia teitä kaupunkiin ja osallistuin elämäni ensimmäiseen Body Attack -rääkkiin. Hurjaa mutta huippua. Penikkatauti iski ensin vasempaan koipeen ja sitten oikea lähti kerähypyssä alta. Mutta vielä kykenin etenemään ja osallistuin puoliteholla loppuhuipennukseen. Sitten tuli pikkuinen breikki, sai vaihtaa kuivat ja lämpimät vaatteet päälle ja tallustella villasukilla Body Balanceen. Siellä totesin loppurentoutuksessa kyyneleitä valuvan korviini, olo oli niin hyvä, avoin ja rauhallinen. Tuli niin tarpeeseen.

Sama hyvä euforia on jatkunut koko illan. Kyllä hyvät ohjaajat, heidän energiansa ja osallistumisensa aitous on jotain niin hienoa, ettei siinä muuta voi kun antaa itsekin kaikkensa. Ja hypätä vielä pari burpee-kerähyppysarjaa lisää.


Elastisen itsenäisyysräppi veti kyllä pinnat kotiin, meillä alkaa olla näitä kansakunnan  virallisia toivevävyjä ilahduttavan paljon. Kiitos tästä.

Eiköhän tämä 97. Itsenäisen maamme juhlapäivä ole hyvä päättää saunaan? Koivuvastaa emme älynneet iltaa varten varata, mutta kyllä sauna hoitaa lihakset rennoiksi ja olon hyväksi ilman vastomistakin. 

Sitä ennen on vielä tallikäynnin aika. Neiti Suomenpienhevonen saa ylimääräisen varrasleipärinkelin eikä osattomaksi jää norjalainen hangarounderikaan. 

Lumi on antanut kauniin, pehmeän, puhtaan ja ääntävaimentavan kerroksen ja kuorruttanut pihapuut. Meillä on nyt oikein nättiä ja tunnelmallista. Iso-J laitteli vähän lisää valoja pihaan.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa sinulle, missä lienetkin! 








tiistai 2. joulukuuta 2014

Homma joutuu



Homma on joutunut eilisen suhteellisen nöyryyttävästä blokkitilanteesta pieneen, hentoiseen toivonkipinään. Nyt yritän puhkua ja puhaltaa tuohon kipinään eloa niin, että saisin loputkin kuvatiedostot (vaatimattomat 10000 kuvaa) johonkin jakokeskukseen. Juuri tällä hetkellä olen erittäin nyppiintynyt kaikkiin i-alkuisiin termeihin kuten iCloud.  On Dropboxia ja on pudotuslaatikkoa sun muuta... ja se mun kelkka lähti niin kovaan kiitoon, että putosin hankeen.

Hangessa ollaan muutenkin. Tänään satoi lunta ja nyt semmoista suloisen pehmeää pörrölunta on maassa rehentelemättä 4 senttiä.

Heinäkeikka haettu, salilla hiottiin erilaisia tekniikoita tunnin verran. Eihän se nyt treenistä käynyt mutta merkkasin suoritetuksi aerobista liikehdintää, kävin nimittäin nöyryyttämässä itseäni porraskoneessa, ihan kuin tämä valkoisten, tyylikkäiden laatikoiden aikaansaama nöyryytys ei olisi yhdelle pienelle naisenpätkälle riittämiin. Pisti puuskuttamaan, ne rappuset siis. Aerobinen kunto on rojahtanut alas kuin ... noh... tuota.... niin siis sitä kuntoa ei ole. Asialle on paras tehdä äkkiä jotain.

Sain sentään yhden puhelimen tyhjennettyä, vaihdettua siihen onnistuneesti sim-kortin ja luovutettua sen Esikoiselle. Omani käy ja kukkuu hyvin. Kenties jopa kuuluvuuskin on parempi, sama operaattori on kuin ennenkin eli ei sieltä kyllä mitään oleellista parannusta ole tiedossa. Isompia laskuja kyllä.


Iso-J on laskeutunut Isolle kirkolle, luovuttaa parhaillaan Siskolikalle joulukoristeita. Nääs kun Siskolikan etävarasto on laajentunut tänne meille ja ne joulukoristeetkin päätyivät tänne. Nyt kulkivat kätevästi sinne minne pitikin.

Me yritetään nyt Perillisten kanssa pitää tölliä pystyssä ja saada jonkinlainen roti noiden elukoiden toilailuihin. Päivän vahinkolistaan merkitään kissojen sarakkeeseen iso juomalasi rikki ja sisältö lattialle. Samalle lattialle muodostui samasta juomalasista nätti spektrimäisesti heijasteleva lasimurskamatto. Ja sitä imuroidessa Esikoinen onnistui erottamaan The Imurista, tuosta Iso-J:n silmäterästä, suulakkeen irti. Se on semmoinen liittymiskohta jonka EI pitäisi olla irti... Oman diagnoosini mukaan imurille tuli rasitusmurtuma ja se vaatii nyt ehdottomasti lepoa, ainakin muutaman päivän.
Raahaan loppuviikosta yläkerran imurin alakertaan louskuttamaan, ei kai sen nyt niin väliä ole.

Nyt pikainen kirmaus kanalan kautta talliin, sitten olisi ilta suunnilleen pulkassa. Jos nyt ei isompia katastrofeja ilmiinny, saatan jopa ehtiä lukaisemaan jonkun lehtikorin kerrostumiin hautautuneen lehden.

Tämän tietotekniikan kanssa kikkailun jätän tältä päivältä tähän. Päätä särkee pelkkä ajatus synkronoinneista ja niistä muista hipsterinörttitermeistä. Jos ei homma hoidu omin konstein, kiikutan rojut huomenna palvelevaan asiantuntijaliikkeeseen jossa maksulliset miehet hoitavat likaiset työt puolestani.

Kyä näi o näreet!
Tämmöistä tänään, mitähän lie huomenna tai seuraavalla päivityskerralla?
Moikka ja heippa, missä lienetkin!




maanantai 1. joulukuuta 2014

Kireitä piuhoja ja katkenneita kaapeleita

Sen kummemmin viime viikkoista hiljasuutta selittelemättä mainittakoon jälkipolville seuraavaa. Rakas operaattorimme, tuo väsymätön laskuttaja, tuo olemattomien datayhteyksien tarjoaja, onnistui sitten pimentämään puolen Suomen nettiyhteydet.

Samalla pimeni paljon muutakin. Järki sumeni ja se oli vasta alkua vastoinkäymisten jyrkässä ylämäessä.

Mutta nyt nuo vaikeudet on selvitetty ja datayhteydet toimivat taas. Puhevälitkin palailevat hiljalleen. Myös Torpan sisätiloissa.

Ei siinä vielä kaikki, kiitos aamuisen Posti-Paten visiitin, nyt olen kahden tietokoneen ja kahden puhelimen loukussa. Esikoinen odottaa käpälä ojossa vanhaa puhelintani ja toisaalla myy tarpeettomaksi käyvää puhelintaan muualle. Ja minä yritän saada nämä mahdottoman fiksut ja nokkelat omenalaitteet toimimaan kimpassa. Kyllähän ne toki toimivat, minä vaan en pysy enää laskuissa mukana mikä tieto missäkin on. Pää pilvissä? Ei kun pää sekaisin pilvipalveluista sun muista i-laitteista.

Kyllä tämä tästä vielä selviää, usko ja luotto on luja.
Minun pitäisi vaan päivittää ajatteluni tälle vuosituhannelle ja heittäytyä estottomasti ilkamoimaan valkoisten ja litteiden laatikoiden aarteiden sekaan. Niiden pariin palaan heti aamulla, nyt on tämä viivästynyt päivitys ja sitten kiireen vilkkaa kuihtuvaa kauneutta elvyttävien yöunien pariin.


Männä viikkoon mahtui myös rivakkaa liikehdintää erilaisten kuntosalitreenien muodossa. Tämä Low row -vehje on yksi uusista suosikeistani. Tykkään tosi paljon tehdä selkätreeniä sillä siinä sitä oikeasti tuntee kuinka taakka kevenee (mielestä) sitä mukaa kun taakka kasvaa koneessa. Eli paikallisten mörssäreiden lissee levyjä -metodi toimii hyvin.

Sain vihdoin varattua sen koulutuspäivänkin. Kaksipäiväinen opiskelu tungettiin yhteen päivään ja jo nyt tiedän, että illalla olen kohtuullisen tööt ja buut. Toivottavasti suunnitellut treffit Nemppakuoman kanssa toteutuvat, siinä samoilla Kluuvin kulmilla kun kumpainenkin yönsä viettää. Niin minä rehvakkaasti aion Isolla Kirkolla tehdä, että ihan **** -hotellissa meinasin yöpyä. Siinä ne on muutkin aktiviteetit ottosilla, tiedä vaikka kävelisin pitkästä aikaa Aleksin päästä päähän. Kameran kanssa. Ja Espan puistoa takaisin. Ihan turistina. Mutta ykkösprioriteetti koulutusrupeaman päätteeksi on istahtaa liinapöytään ja vaihtaa kuulumiset pidemmän kaavan mukaan.

Viikonloppu oli kiva, oli kaikenlaista hommaa, etenkin univelkoja sain kuitattua mukavasti. Sunnuntaina tärkein juttu oli kummpojan lätkämatsi, ihan tämän kotikaupungin hallissa pelasivat. Ja voittivat.


Kummipojan maalitykki ei tällä kertaa laulanut, mutta hän piipahti istumassa pari kahden minuutin penalttia kaukalon toisella laidalla. Ihan tyhmiä ja turhia jäähyjä. Ja varsinkin kyseenalaisia. Mutta ilolla katsoin miten siistiä ja nättiä peliä pelasivat vaikka kovaa jo pelaavatkin. Isoja roikaleita. Ja niin ihania.  Päästiin vaihtamaan pari sanaa pelin jälkeen ja kyllä ne hokipelaajat ihan oikeasti ovat hikisiä tv:nkin haastatteluissa. Livenäkin ovat.

Pitkä reissu pojilla oli, lauantaiaamuna olivat reissuun lähteneet, pelasivat yhden pelin naapurikaupungissa ja tulivat yöksi tänne meidän kirkolle. Iltapäivän matsin jälkeen kamat kasaan ja bussin nokka kohti Helsinkiä. Perillä kotona poika kuittasi olevansa kymmenen jälkeen. Ja heti maanantaina kouluun.

Tässä tuleva lätkävaimo (oma on tavoitteensa, en ole usuttanut) keskittyy matsiin, tosin tuossa vaiheessa jäällä taisi olla Zamboni.

Huomenna aamulla Iso-J lähtee etelän tielle ja me jäämme pitämään Torppaa pystyssä.
Luvassa on yhtä sun toista askaretta eikä vähäisimpänä jonkinlainen tiedonsiirto vanhan ja uuden läppärin välillä. Siihen on kyllä olemassa ihan kätevä siirtoapuri, mutta kesken siirron vanhasta koneesta simahti akku ja homma meni förbi.

Joulukuu alkoi mukavassa säässä. Se sade joka taivaalta tulee, tippuu hiljalleen pieninä hiutaleina. Maassa on ehkä sentti lunta ja pikkupakkanen pitää huolen, että lumena se pysyykin.
Johan sitä harmaata tuhnua saatiinkin ihan kyllästymiseen saakka.

Ensimmäiset jouluvalot on nyt viritelty ja adventtikynttilöiden ykkönen sai eilen kunnian olla valontuojana tähän kaamokseen.
Mukavaa kun on kaikkea kivaa tulossa ja odotettavissa. Eivätkä nämä pitkiä pyhiä edeltävät viikotkaan ihan toimettomana nyhjätessä kulu. Veikkaan, että aika loppuu kesken, täytyy priorisoida. Ja vielä kerran karsia turha sälä pois kalenterista.

Nyt niitä unia, niitä tarvitaan. Nuku hyvin, missä lienetkin!


PeeÄääs: suurkiitos Sudburyyn, korttitervehdys tuli jo perille viime viikolla. Lähetin vastapallona paketin, sen pitäisi olla näinä päivinä perillä !