lauantai 22. marraskuuta 2014

Naapuriapu


Tänään oli hyvä päivä. Naapuri viestitti, että olisi mielellään tulossa tyttärensä kanssa liikuttamaan hevosia valoisan aikaan. No sehän passasi kuin pipari Joulupukille, Esikoinen oli nääs rippikoulupäivässä, Nuorimmainen ei kykene/saa enkä itse ollut yhtään inspiroitunut.

Niinpä naapuri ystävällisesti liikutti molemmat hevoset, ensin Töttis pääsi hölkälle ja sitten Ihmepoika Poni S. Tosin hevoset eivät olisi hevosia jos ne eivät olisi pihistäneet tilaisuutta päästä pikkuisen spurttailemaan. Tällä kertaa se oli Töttis joka lietsoi itsensä erohysteriaan ja kipaisi tallinkäytävältä pellolle juoksemaan. Poni S. kiritti tarhasta minkä kerkesi. Ja kyllä, osaa se Töttiskin sangen lennokasta ravia ja vauhdikasta laukkaa tehdä.

Kun oli palattu ruotuu ja järjestykseen, kaikki sujui kuin unelma. Kaikki olivat tyytyväisiä. Näin toimii naapuriapu.

Ja kuin tilauksesta Esikoinen saapui rippikoulupäivästä Palvelustehtävä mukanaan. Kolme tuntia olisi suoritettava lähimmäispalvelusta. Oitis viestin naapuriin, tarvitaanko apukäsiä. Ja kiitollinen vastaus tuli salamana, kyllä kelpaa.

Niinpä sovimme, että joulunalusviikolla Esikoinen menee leikittämään naapurin lapsia ja äiti saa siivota rauhassa tai ottaa vaikka tirsat.


Aamulla meilläkin oli pikkuisen lisää lunta, kuohkea viiden sentin kerros uutta lunta. Ja pikkuisen pakkasta. Erinomainen talvisää. On se tuo lumi jännä, tuo valoa ja vaimentaa ääniä. Ensin sitä odottaa kuin kuuta nousevaa, sitten keväämmällä potkii kinoksia turhautuneena; sula jo, sula!

Luin jostain, että nyt olisi tulossa kylmin talvi sitten haman vuoden 1981. En kyllä muista kyseistä talvea mitenkään erityisenä, ehkä silloin oli pakkastakin, mutta eihän se meitä silloin millään tavoin rassannut.  Se oli niitä tyhmiä nuoruusvuosia jolloin seistiin pakkasessa kaupungilla ilman pipoa.

Jäin muutenkin miettimään, siitähän on jo yli 30 vuotta, ihmisikä! Kyllä aika rientää ja suorastaan kirii kun elämä vie mennessään.

Nyt olisi vuorossa sauna ja jotain kotimaista tv-viihdettä tallenteelta. Tykkään tämänvuotisesta Putouksesta, erityisesti sydäntä lähellä on ihana Kissi Vähä-Hiilari mutta Svetlana on aivan omaa luokkaansa. Liitto-Oravakin on aika kiva vaikka onkin vähän pehmee porilaisorava.

Eiköhän tämä tästä, huomenna jotain muuta. Ehkäpä ihan itsekin könyän Ponin satulaan ja käyn käppäilemässä peltolenkin. Tai noh, Ponin innokaan asenteen tietäen, lennokasta kauhontaa on luvassa. Parasta etsiä takki jossa on lumilukot hupussa ja hihansuissa... täti ei välttis pysy kaikissa käänteissä mukana. Ja ne käänetet tulevat äkkiä. Se on kuitenkin vissi, että huomenna Ponille leikataan uusi harja, alkaa jo olla mallia huojuva torni.

Mukavaa illan jatkoa, missä lienetkin!




torstai 20. marraskuuta 2014

Viisi pientä hiiviötä


Peetun kasvistädin luona sitä on aina kaikkea jännää. Ja hyvin vaarallista. Nytkin siellä pötki menemään viisi pientä hiiviötä, kaikilla terävät hampaat ja pissatykki valmiina pruittaamaan. Kaiken hyvän lisäksi nuo mokomat lämpimät, tuhisevat pentukääryleet tuoksuvat vielä koiranpennulle, eivät koiranhöngälle. Hyvin vaarallisia otuksia kaikkiaan.

Olin luvannut yrittää ottaa vähän kuvia jokaisesta pirpanasta erikseen ja yhdessä. Pönötyskuvia joissa koira seisoo kohtuullisen nätisti pöydällä ja mugshot -kuvat eli naamat. Helppoo kuin heinänteko, senkun räiskii kameran sarjatulella kohteeseen ja toivoo parasta. Jep.

Tarvikkeemme ovat: maksapasteijatuubeja, trimmauspöytä, kohtuullisen tasainen vaalea liukumaton kangas, taustaksi valkea seinä (siirrämme sohvan) ja valaistukseksi reteästi olohuoneen kohdevalo. Ja viisi pientä hiiviötä. Sitten vain kamera jonkinlaisille säädöille ja pentu pöydälle.


Ruutuja siirtyi kuvankäsittelyohjelmaan 414 kpl joista alkukarsinnan jälkeen jäljelle jäi parisataa. Joista ehkä 50 oli jollain tavoin julkaisukelpoisia.
Hirrveen helppoo hommaa tuo kuvaaminen. Mutta ehkä sitä joka kerta jotain oppiikin, nyt osasin vähän katsoa varjojen perään, silti monessa kuvassa pennun kaulalla on korvan varjo. Pitäisi ehkä panostaa hyvään salamaan, siirrettävistä valoista en todellakaan tohdi edes haaveilla.


Mutta hyväksi lopuksi jokaisesta penskasta on nyt jonkinlaiset pönötyskuvat ja jopa naamakuvatkin, vaikka jokainen koetti kyllä rimpuilla mugshotin kohdalla parhaan taitonsa mukaan.
Kuten monesti todettu, helpompi kuvata kopallinen kirppuja kuin pentueellinen russeliriiviöitä.

Kovetin luontoni ja poistuin pelkän kameran kanssa. Ai joo, sain minä hemaisevan houkuttelevan putelin paukkukorkkiroseeta. Sitten kun on juhlan paikka, poksautan korkin kattoon ja imuttelen putelin parempiin suihin ihan hyvillä mielin.

Viikon saliaherrukset on kuitattu tehdyksi, raskasta oli ja peilikuva kertoo, että tehtävää on. Ihmeen sitkeästi tarttuivat espanjan herkuttelut ja syksyn mussuttelut. Rusketus lähti jo, kilot jäivät. Mutta on siellä jossain alla lihastakin, ainakin siltä tuntuu kun kerran kipeänä ovat. Eilinen askelkyykkykävely ja muu jalkarääkki tekee perjantaista vähemmän kevytkenkäisen. Veikkaan, että mono painaa ja paljon.

Hyvää yötä, missä lienetkin!


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kerrankin ajoissa


Jatkan vielä eilisillä hevoskuvilla kun niitä nyt sattuu tuolla olemaan.
Tänään oli talven neljäs tuleminen. Lunta on maassa kaksi senttimetriä, mittasin sormiarviolla. Pakkanen lauhtui ja nyt ollaan nollassa. Vielä ei lotise loskana vaan lumi on lunta ja siitä saisi lumipallon.

Päivällä hankkiuduttiin kaupunkiin ihan vasiten kun kauppias lähetti uskollisille asiakkaille nipun kuponkeja joilla sai sekä ilmaista suklaata, puolihintaista Aino -jäätelöä, että kaksi yhden hinnalla -tyynytarjouksen. Paljon muutakin olisi ollut tarjolla mutta kun ei tarvita niin ei osteta.

Käytiin myös osulan hirviömarketissa, Iso-J:llä oli jotain saunarempan tarvikevaihtoasiaa.  Ärsyynnyin heti niistä räikeistä valoista, pilkullisenkirjavasta lattiasta, kilometrin pituisista käytävistä ja kauheasta hälinästä. Yhhh, ei ole osula minua varten. Opasteetkin on toisella täkäläisellä eli kyrillisin kirjaimin.

Ja sitten, käytiin kaupungin ainoassa uskottavassa Tavaratalossa. Ostamassa adventtikynttilöitä. Löysin viimeiset kynttiläpöydän alatason takaosasta, kykenin nimittäin tänään kyykistymään jo vallan ketterästi. Ylösnousemus vaatikin jo kolmannen asteen akrobatiaa, mutta kokosin itseni ja tein sen.

Nyt on hyvä mieli kun on adventtikynttilät valmiina. Tiedän kaapinkin jossa kynttilöiden numerokyltit ovat ja muistaakseni minulla on niille passaava kapea lasilautanenkin jossain jemmassa. Pitäisi vaan löytää se jemma.


Kinkkua ei ole vielä hommattu, vielä sen ehtii. Eipä sen puoleen, possunpersaus houkuttaa minua vuosi vuodelta vähemmän. Viime jouluna taisin  yhden ohuen siivun maistaa, keskityin kalkkunaan. Paras kinkkumuistoni on isävainaan vuosia sitten porsaina ostamat, huolella syöttämät Johannes ja Kyllikki. En muista kumman kankku joulupöytään osui, mutta se oli hyvää lihaa.

Iso-J on näperrellyt saunatyömaalla. Kyllä siellä valmista tulee, nyt näyttää hyvältä. Tosin annoin vähän palautetta yhdestä saumauksesta. Oli vetänyt mustan mosaiikkilaatan välit harmaalla! Harmaalla! Kyseessä on kiukaan alle tuleva ns. kakku jonka reuna on tällä mosaiikilla koristeltu. Se näytää pahuksen kivalta mustalla saumauksella kylppärin seinässä mutta aivan järkyttävältä harmaana.

Olin sitä jo muutaman viikon miettinyt, että koskakohan hän tuon kohdan saumaa. Järkytys oli suuri kun tajusin, että se oli jo saumattu. Harmaalla. Annoin palautetta ja pienen kehityskeskustelun ja purkupalaverin päätteeksi hänkin tuli siihen lopputulemaan, että huono valinta oli se harmaa. Puolustuksen puheenvuoro perusteli (töllön)työtä sillä, että lattialaatta on saumattu harmaalla. Juuei. Ei harmaalla mustaa mosaiikkia. Ikinä.

Hauskana yksityiskohtana saunatyömaalla on pomojen määrä. Enkä tarkoita itseäni. Felix makoilee lauteilla ja ilahtuu aina kun remppamies tulee hommiin. Ei voi mitata, ei kirjoittaa muistiin, ei ruuvata ilman, että kissannaama on vieressä tai tassu osoittamassa oikeaa kohtaa. Ja kauhea kehräys. Edes naulaimen käytössä tarvittavan kompressorin ajoittainen ujellus ei kissapomoa haittaa. Hän kehrää kovempaa.

Riesansa kullakin. Häjympiäkin pomoja on nähty.

Ei harmaata saumaa, ei.

Viikonloppu kääntyy nyt arkeen päin, maanantai lähestyy jo niin, että huohotus kuuluu vastaantulevien kaistalta. Aamulla käydään puntarilla ja sen jälkeen odottaa nivaska tositteita. Tiistaina on treffit ihanan kirjojenpitelijän kanssa. Heti aamutreenien jälkeen.

Monta sovittavaa asiaa ja ajanvarausta pitäisi muistaa hoitaa ja sovittaa nousuviikkoon.
Eläinlääkärikeikkaa pukkaa myös. Pikkupoikien pallit pitää napsaista pois, Oscarin kopisevaa jalkaa pitää tutkia ja Felixin napatyrää palpoida. Nassekin pääsee samalle reissulle, tsekataan sydämen tila ja otetaan lääkitys tarvittaessa. Kallis reissu, josta tuskin heruu tukkualennusta.

Rokotuksetkin pitäisi tsekata.

Näillä lähdetään uuteen viikkoon. Olkoon se armollinen vaikka marraskuun viikko onkin.
Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!