lauantai 8. marraskuuta 2014

Poika on tullut kotiin!



Poika on tullut kotiin!
Pitkäksi venähtänyt ratsukoulun kakkososio on nyt saatettu hyvään päätökseen ja tänään priimuspoika palasi hymypoikapatsaiden ja muiden kiitosten saattelemana kotiin. Tuntuipa hyvältä nähdä tuo Poninhyväkäs omassa maisemassa.

Hieman hymyilin kun totesin karavaanimme koostuvan tänään kotiintulomatkalla hevostraikusta, omistaja varusteauton kanssa ja perää piti eläinlääkärin jymymaasturi. Siinä oli turvajärjestelyt maksimoitu. Tosin eläinlääkärin roikkuminen puskurissa oli vain silkkaa tuuria, onneksi hänen palveluksiaan ei tarvittu.

Vallukin on kuulema kotiutunut hyvin omaan laumaansa joten silläkin suunnalla asiat taas mallillaan.
Kiitos vielä kerran Vallulle visiitistä, kiitos kaikille hevosten siirtoon osallistuneille ja ennenkaikkea, suurkiitos viisaat hevosystävämme kun olette niin upeita ja kuljette kanssamme sekä näinä hyvinä, että huonompinakin päivinä.

Jätän tänään löpinät vähemmälle ja annan kuvien puhua puolestaan. Iltatalli taidetaan tänään tehdä pidemmän kaavan mukaan eikä porkkanoissa pihtailla.

Ja nyt niihin kuviin, kuulumisia sitten myöhemmin.
Mukavaa lauantaita, missä lienetkin!

Toistaiseksi viimeinen yhteinen lounaskattaus

Vallun kamat pakattuna
Elvis has left the building
Onko pakko jos ei taho?
Kuulinko sanan koti?? No sitten...
Puomi kiinni ja poni kuljetukseen
Hei mihin te Vallun veitte??

En ala, Vallu heti tänne!
Elä sie huoli, mie tuun!
Kierretään ekaksi tää tontti
On se tuttu, oma Ystävä! Kiva nähdä taas.


perjantai 7. marraskuuta 2014

Oho....


 Mites se nyt näin, viikko vilahti ihan huomaamatta? Nyt jo perjantai?

Blogi on jäänyt hävyttömän vähälle huomiolle, sillä kaiken liikenevän vapaa-ajan olen lähinnä loikonut vaakatasossa ja yrittänyt levätä. Iltaisin (kun vapaata olisi), on jo niin pimeää, ettei kuvaaminen oikein ole mielekästä.

Paljon on kuitenkin ehtinyt jokaiseen päivään mahtua, juoksevia asioita ja muita on riittänyt hoidettavaksi ja ajokilometrejäkin on kertynyt kiesin mittariin jokunen.

Sen verran tein historiaa, että ajoin autoni pesuriin. Jäi tunteroinen joutoaikaa kesken aamun, joten toimin kerrankin todella spontaanisti ja ajoin pesuun. Enpä sitten tietenkään tunnistanut omaa kiesiäni parkkipaikalta, kiilteli niin koreasti.

Nyt alkaa vihdoin näyttää siltä, että pakollisia kuvioita on hoidettu pitkälle eteenpäinkin. Rehua riittää nyt kanoille ja hevosille useammaksi kuukaudeksi, heinää toki pitää ajaa parin paalin keikkoina mutta ne ovat nopeita pistoja ne.

Muilta osin viikko on sujunut post it -lappujen tahdissa. Jostain syystä en osaa enää toimia kalenterin mukaan vaan elämää rytmittävät eriväriset tarralaput ja niihin merkatut kellonajat ja muistutukset.
Selvisin vain yhden tuplabuukkauksen uudelleenajoittamisella, muuten olen käsittääkseni ollut suunnilleen oikeassa paikassa osimoilleen oikeaan aikaan. Shiatsuunkin ehdin vanutettavaksi.

Huomenna lauantaina tapahtuu hevosten vaihto, iso tumma Valtte vaihtuu pienempään vaaleanhaaleaan hallakkoon ja arki palaa talliin hevostenkin osalta. Vallua kyllä jää ikävä. Niin on persoonallinen otus ja mukava vieras ollut. Heidille tiedoksi, Vallu on nyt oppinut seuraamaan taskulampun valokeilaa tarhasta pimeällä tullessaan. Että luotsituikuksi sitten vaan.

Mietittiin mahtaisiko Papparainen riehaantua sitä valoa jahtaamaan jos oikein opettaisi, kissathan ovat tunnetusti aivan sekaisin pienen punaisen täplän jahtaamisesta.

Koirapojilla on kevyt eristys välissä, hetkittäin rähjäävät toisilleen naama naamassa kiinni, välillä jäähdytellään terrierin luontoa portin takaa. Ja hetkittäin kyttäillään ikkunasta rintarinnan.

Kissapojat senkus kasvavat ja touhuavat. Oscar hyppää niskaan aina kuin mahdollista ja Felix kurmoottaa pikkubroidia massiivisilla etutassuillaan. Jytkettä ja jytinää riittää. Isoimmilta aineellisilta vahingoilta on vältytty toistaiseksi.

Lunta sataa ja nyt sitä on maassa vajaat 10 cm. Kuulema sulaa hetkessä pois kun kelit taas lämpiävät. Ihme hommaa, ei ole Luontoäiti entisellään ei.

Nyt perjantain muihin puuhiin, palataan asiaan huomenna, toivottavasti on kuviakin silloin!

Pysy kuulolla, missä lienetkin, mie meen nyt.


Coming soon !



maanantai 3. marraskuuta 2014

Arki rullaa


Kuva kertoo oikeastaan kaiken olennaisen.
Tälle viikolle osuu kyllä niin paljon kaikenlaista sovittua ja velvollisuutta, että eipä millekään spontaanille oikeastaan jäisi aikaakaan.

Heinäkuorma on tänään haettu ja saattaapa mennä pikkuisen täpärälle keväällä, heinämies tuumaili jotta taitaa tulla vielä heinästä pula, menekki on nyt kova. Meille on toki varattu oma kiintiö joten uskon, että pitkälle kevääseen mennään.

Iso-J lähtee aamulla reissuun, tällä kertaa useammaksi päiväksi, joten Torpalla on ohjelmassa myös jokunen likkojen leffailta.

Viikolla täytyy täydentää kauravarasto, hakea jokunen paali purua ja kanoille vehnää.  Rehuvarasto on muutenkin hyvä tullata samalla, ei pääse mikään tuikitärkeä juttu unohtumaan. Ei nimittäin pätkääkään kiinnosta ajella nyt näillä arveluttavilla keleillä tuolla sivuteillä. Siellä kiesi lipsahtaa äkkiä raviojan puolelle jos ei kuski ole tuntumalla tiehen.  En sitten enempää kritisoi maakunnan tiestön kuntoa, kun saatiinhan me se motarinpätkäkin valmiiksi. Onhan sekin jo jotain.

Perillisistä molemmilla menee tasaisesti. Nuorimmainen on kihnuttanut painonsa uudelle kymmenluvulle joten nenä yltää pinnalle pikkuisen paremmin. Esikoinen aloitti sen rippikouluhomman ja se tietää entistä tarkempaa almanakan silmälläpitoa. Huomasin juuri tehneeni muutaman tuplabuukkauksen omiin menoihini mutta onneksi sain veivattua tärkeimmät uudelleen.

Hevosten vaihtopäiväksi on nyt sovittu tuleva lauantai, toivottavasti silloin on pikkuisen paremmat autoilukelit ja traikuissa talvirenkaat alla. Poni S. oli onnistunut venyttämään liitoravinsa uusiin sfääreihin niin, että upouusi hokkikenkä kilahti irti. Nätisti oli irronnut, voi laittaa takaisin semmoisenaan. On se hyvä, että askel venyy ja irtokenkiä nyt maailmaan mahtuu. Niiltä ei voi välttyä.

Näillä mennään kohti viikon rientoja, mitä se eteen tuokaan.
Pysy tarkkana, missä lienetkin! Talvi on tulossa, halusit tai et.