lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivä 2014

Kädet jäässä, kädet täristen, puhelinkuvaa

Pyhäinpäivän vietto on sujunut rauhallisesti ja perinteisellä kaavalla. 

Päivällä jemmasin pintaroutaiseen maahan hevonparasta ja tuhkaa, heti perään reilut 400 valkosipulin kynttä ja aamenet päälle. Kasvakoot, tuottakoon suuren ja maistuvan sadon. 

Niin paljon jäi talven varalle syötävää, että viemisiksi etelän iloisille rouville piisaa pikkuisen.

Hautausmaakierros ajeltiin hämärän syvetessä iltapimeäksi. Karjalan kunnahia kierrettiin parin sadan kilometrin verran ja kolmella hautausmaalla palavat nyt kynttilät poismenneiden muistolle. Lämpimiä ajatuksia lähti moneen suuntaan, myös sinne eläinten sateenkaarisillalle.

Kiitos kaikille kanssamme kulkeneille.

Aamulla on armo uus ja mikäli kaikki menee ns. tuubin, Poni S., Ihmepoika laskeutuu Torpan mäelle huomenna. 

Siitä sitten enemmän huomenna. Vallu saa jo tänään yhden hyvän hevosen ansiolisäomenan valojen sammutuskierroksella, mainio hevonen jota jää ikävä. 

Näin tänään! 
Lämpimiä ajatuksia, missä lienetkin! 


PeeÄääs:
kunnia kunnollisesta kyntötyöstä Iso-J:lle joka riuhtaisi Yardmanin tulille ja möyhensi routaisen maan kuohkeaksi. Kyllä taas oli kyläläisillä ihmettelemistä. Ja maanantaina niskakipuisia potilaita arvauskeskuksen jonossa :D

perjantai 31. lokakuuta 2014

Persjantai


Torstain ahkeruusmitalin pokkasin itse itseltäni kun maltoin melko nätisti kelata viimeiset laidunnauhat rullalle. Tuosta on hyvä aloittaa ensi keväänä.

Tämän päivän ansioihin kirjataan hävyttömän monta nukuttua tuntia. Kaipa se uni tarpeeseen tulee kun kerran saan nukuttua. Herään yleensä huonon omantunnon kolkutteluun.

Nyt alkava viikonloppu tulee tarpeeseen, vaikka naurattaa itseänikin kun noin sanon. 

Sunnuntaina on merkkipäivä, Esikoinen aloittaa rippikoulun, tuon nuoruuden tärkeän etapin tavoittelun. Isänsä kuulema reputti rippikoulun muutaman jekun ansiosta. Yksi ja raskauttavin on kuulema ollut hepokattiarmeijan tahallinen karkuuttaminen Herran huoneeseen. 

Pyysin ettei kertoisi lasten kuullen enempää, eihän se omena yleensä kovin kauaksi puusta pyörähdä. Enkä totisesti tahtoisi antaa kyläläisille enempää paheksuttavaa. 

Itse hoidin aikanaan rippileirin alta pois kätevästi hiihtolomalla, ei mennyt kesästä yhtään viikkoa turhan hartaissa tunnelmissa.


Kuvassa Herra Harras, Nasse ihan itse. Viikko on ollut Nassenkin hermoille raskas. Ensi viikolla on tapaaminen eläinlääkärin kanssa ja toivotaan että äksyn vanhan herran mielialaa saadaan vähän kohennettua. 

Kyllä minä niin Nassen tuskan jaan, teinit ovat teinejä myös koirina.

Nyt on iso uuni tulilla, sauna lämpenee ja tallin jälkeen sinne on hyvä kirmata lämmittelemään. 

Mukavaa perjantain ehtoota, missä lienetkin.



torstai 30. lokakuuta 2014

Juhannussää


Nyt kovasti puhutaan, että nämä lokakuun lopun lämpötilat ovat korkeammat kuin kuluvan vuoden Juhannuksena. Piti ihan tarkistaa ja kuva-arkistoista löytyy juhannusaaton kuvista varsin lämpimien tunnelmien kuvia. No hei, vitsivitsi. Täällä on Äitikullan kirjanpidon mukaan ollut juhannusaattona huimat +6° kun meillä oli siellä Hispaaniassa heti aamusta +26°. Monenlaista juhannusta juu.

Olihan meillä tänä vuonna lämpimämpää talvella kun samaan aikaan Hawaijilla hytisivät kylmissään.

Islannissa saimme kuulla kuinka kanadalaiset osanottajat olivat lähteneet jäätävistä pakkaslukemista leppeän lämpimään, tulen ja jään saarelle, kiittelivät kovasti että pääsivät välillä lämpimään.
Lunta oli monessa eteläisen pallonpuoliskon maassa enemmän kuin meillä Perä-Kurjalan kunnailla.

Hulluksi on Luontoäiti tullut ja höperöityy vuosi vuodelta kehnompaan kuntoon.

Toivotaan nyt, että (heti kun minä saan valkosipulit jemmattua maahan) vaihtuisi tämä ilmojen kanssa puljaaminen ja tulisi suoraan talvi.


Tämä viikko on ollut vaihteleva muutenkin kuin säiden puolesta.
Mieliala on kulkenut vuoristorataa sekä minulla, että Nuorimmalla. Esikoinen on siinä sivussa koettanut pysyä kelkan kyydissä.

Maanantai oli ihan kiva päivä, katsottiin leffaa ja pidettiin vanha kunnon leffailta.
Tiistaina jännitys (ja hermot) kiristyivät sitä mukaa kun punnitusaika lähestyi. Ja kun sieltä heltisi koulunkäyntilupa, tunteet olivat ristiriitaiset. Niinpä sitten illalla minultakin paloi käämi ja lähestulkoon myin molemmat hevoset tekstiviestillä. Kyselyjä Ihmepojasta on kuulema ollut pitkin kesää ja syksyä ja ostaja olisi vain puhelinsoiton päässä.

Se soitto jääköön soittamatta. Ihmepojan paikka on täällä. Kotona.

Oma olo oli ihan surkea, sydän hakkasi ja päässä kohisi. Väsytti aivan tolkuttomasti eikä mistään tullut mitään. Just semmoinen 'kaikki kulkee lattian kautta' -päivä, mikään ei onnistunut kerralla.
Koiratkin tappelivat lähes koko ajan, ainakin sitä typerää ärinää ja kyräilyä pitivät koko ajan.

Eilinen keskiviikko oli jo paljon parempi, aurinko saa ihmeitä aikaan.
Niin sain minäkin, otin nyt vihdoin sen askeleen jota olen alitajuisesti karttanut jo useamman vuoden. Sovin Töttistamman omistajuuden siirrosta lopullisesti meille. Hankaluuksiahan siinä itselleen kerjää kun toisenkin hevosen omiin nimiinsä laittaa, mutta toisaalta saa ihan itse päättää mitä hevosen kanssa tekee. Toinen ihme oli lähes ajoissa kirjanpitäjälle toimittamani aineisto. Nyt saa olla tilinpäätöksen suhteen huolettomin mielin. Ainakin muutaman kuukauden.

Iso-J tuli kotiin ja Heidin kanssa tehtiin pikainen kananvaihto lennossa -suoritus. Kaksi nättiä alholaista maatiaistyttöä meille, kaksi kiuruveteläistä tyttöä hälle. Tänään pitää viritellä niille alholaisille nilkkarenkaat jotta ne on helpompi erottaa parvesta.

30.10.2013

Se uusi kukkopoikakin kuuluu aloittelevan kiekumista. Ääni on toistaiseksi varsin kaino: kööö-ö-ööh. Ehkä siihen tulee ajan oloon jonkinlainen nuotti tai peräti sävel. Suurinta meteliä kanalassa pitää vanha kehno Vappupilli jonka rääkyminen raastaa hermoja ja puhkoo tärykalvot. Eipä ihme, etteivät kanat juurikaan muni tätä nykyä.

Tämä torstaikin näyttää toistaiseksi ihan kivalta päivältä. Esikoinen viettää taksvärkkipäivää kotona ja ohjelmassa on normaaleiden tallihommien lisäksi viimeisten laidunkeppien hakeminen pellolta. Ja varmaan jotain muuta pientä. Eilen tuikattu HPV-rokote tuntuu hänellä käsivarressa vielä, joten isompia urakoita en tohdi nyt teettää.

Oscar ja Felix aiheuttivat aamupäivällä hermojen kiristymistä pudottamalla arvokkaan pronssisen patsaan lattialle ja siitä murtui kaksi osaa. Muuten niillä roistoilla menee hyvin. Ja vauhdikkaasti.

Nyt pihalle ja hommiin, ei tästä muuten valmista tule. Mene sinäkin, missä lienetkin!







maanantai 27. lokakuuta 2014

Kelpo päivä


Lämmin mutta sateentuhruinen aamu lähti käyntiin yhtä uskollisesti kuin vanha kiesini. Nyt on nähkääs sen verran tuhdimmat polttoaineet kuskilla. Kupillinen kunnollista vahvaa Löfbergsin tummapaahtoa superhienosta mukista, sillä on pirteät aamuihmiset aikaansaatu.
Noh, minusta ei ehkä pirteää aamuihmistä saa isolla rahallakaan, mutta suurinpiirtein yhteiskuntakelpoisen olennon kuitenkin.

Iso-J lähti taipaleelle jo aikaisemmin ja tällä kertaa tiensä vei aina pohojammaan lakeuksille saakka. Kotiin tulee jahka joutaa, loppuviikosta viimeistään.

Me kävimme Äitikullan kanssa tankkaamassa rehukierroksen, kanoille ja hevosille pussia ja pänikkää. Ja kanoille isompi vesipytty. Mokomat juovat ällistyttävän paljon ja vähintään potkivat ja paskovat pienemmät juoma-automaatit tukkoon.

Äitikullan silmälääkärikeikka poiki lähetteen paikalliselle silmäklinikalle eli ei päästy valkkaamaan uusia prillejä vaan se homma siirtyy ensi vuoden puolelle.

Kotona otin ihan hyvällä omallatunnolla verenpainetta tasaavat päiväunet ja elvyin sen verran, että sain tallin siivotuksi.  Kyllä se ihan oikeasti pikkuisen rajoittaa tekemistä se verenpaine, pistää puhaltamaan aika vähästäkin ja sitten on taas 'kivi rinnalla' -tilanne. Yhtään en tykkää en.

Samaan aikaan Nuorimmainen hääri kyökissä ja loihti pöytään kylmäsavustettua lohta, salaattia ja muuta tykötarvetta. Hyvin syötiin.


On muuten pahuksen hyvää semmoinen vanha ja vahva cheddarjuusto. En osannut päättää kumpaa otan salaattiini, sitä vai savujuustoa joten otin molemmat. Ja munukankin leväytin kyytipojaksi. Hyvin upposi.

Ja kun likkojen iltaa vietettiin,  jätettiin siivoaminen ja pirtin puunaaminen vähemmälle ja siirryttiin katsomaan leffaa. Pahatar oli pinossa päällimmäisenä ja ihan viihdyttävä kokemushan sekin oli. Ei mitään elämää suurempia leffoja ole tuo,  mutta hyvää maanantai-illan viihdyksettä kuitenkin. Ja onhan se Jolien likka nätti kuin mikä.

Esikonen osasi valistaa, että leffan meikit on tehty MAC-tuotteilla. Joskohan ne auttaisivat ihan reiluun rupsahtamisen vaivaankin? Tänään(kään) en kyllä totisesti hehkeimmilläni ollut, vallan säikähdin kun laahustin peilin ohi. Se pahuksen riihipirun anoppihan se mulkoili peilistä takaisin. Sähähdin ja sylkäisin, se on nykyisin jo refleksi aina peilien äärellä.


Iltatalli sujui rutiinilla ja äsken kävin hyssyttelemässä hevoset yöpuulle. Vallupappa on muuten varsinainen houdini. Kun tulin päivällä kotiin, se ruunanrietas seistä pönötti tarhassa ilman loimea. Hirnui kuuluvasti ja vaativasti päiväheinien perään. Kaivelin loimen maasta ja totesin kaikkien lenkkien ja lukkojen olevan tukevasti kiinni. Loimikin oli aivan ehjä.

Miten se hirvenpuolikas onnistui luikertamaan loimestaan ulos sitä rikkomatta tai lukkoja aukomatta?
Heidi, voisitko hieman valistaa Pappahepan salatuista taidoista?

Eiväthän ne loimia olisi muuten tarvinneet, mutta arvelin sateen olevan kuitenkin vähän viileämpää sorttia kuin vilvoittavat kesäsateet. Vallu ilmoitti täten mielipiteensä, rotsi pois ja heinät esiin.

Illalla tuli viestiä, että Poni S. alkaa olla valmis kotiinpaluuseen, ratsuttajan vatsa haittaa kuulema ratsastamista. Enpä kyllä ihmettele. Katsotaan nyt miten me saadaan vaihto junailtua.

Hyvää yötä ja parempaa huomista, missä lienetkin!

Tähän loppuun vielä Oscarin klassikko: koira sen teki, katso nyt miten rypisti matot.


PeeÄäs:
on tämä Suomi omituinen maa, samaan aikaan toisaalla suomalainen valitaan maailman hauskimmaksi persoonaksi ja toisaalla perheenäiti päätyy pahimpaan mahdolliseen ratkaisuun.
Ironista, hyvin ironista. Tai mikä nyt onkaan oikea sana. En minä tiedä.