perjantai 24. lokakuuta 2014

Pärjäntai


Pärjäillään, vaihtelevasti mutta kuitenkin. Kunhan kasassa kestää niin hyvinhän se silloin menee.
Olen suunnattoman ilahtunut kun eräs on ryhtynyt syömään ihan kunnollisia annoksia. Se nimittäin korreloi heti erään mielialan kanssa. Ja jos jokin, niin erään hymy on suurin palkinto näissä olosuhteissa.

Taas yksi lokakuinen viikko on lopuillaan. Viikonlopuksi ei ole juuri mitään muita suunnitelmia kuin pikkuisen puiden pätkimistä ja pinoamista. Kaupungissa on viikonloppuna kädentaitomessut joilla olisi mukava pyörähtää. Siellä on ollut aika kivoja huovutustöitä, etenkin hevosaiheisia. Voisihan tässä kerrankin ottaa ajoissa huomioon parin kuukauden päässä (tasan) olevan illan.

Iso-J on raatanut viikon ja viikon saldo näyttää oikein hyvältä. Se on hyvä, että homma hoituu ja loput luovitaan. Aikamoinen seilori se on, ei voi kuin kiitellä. Tiedä vaikka palkkaakin voisi vielä tämän vuoden puolella yhtiöstä nostaa. Osingoille en päästä, täytyyhän sitä vähän tienatakin ensin.

Laitoin muuten tuohon ylimpään kuvaan otannan Tukholman Lagerhausin valikoimasta, kaikenlaista edullista ja kivaa sälää. Muki on erityisen kiva ja toimiva, mahtuu auton mukitelineeseen ja pitää sumpit kuumana riittävän pitkään.

Käykää ihmeessä putiikissa jos kulmille osutte, Drottningsgatanilta löytyy heti kohta gamla stanin jälkeen.


Tämmöistä tarraa minäkin voisin kuvitella liimaavani kiesiin, jos vain jostain tuommoisen saisin. Aika hauska. Kiesikin tuli kuntoon. Nyt ei ollut tulpissa vika vaan puola piti vaihtaa. Ei ollut iso vaiva ja tuli äkkiä kuntoon.

Ainahan sitä pitää vähän narista. Korjaaja, niin mukava ja pätevä kuin ikinä onkin, oli tehnyt testiajoa rööki huulessa ja minä vainukoira haistan vieläkin autoon jääneen tupakanhajun. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi valittaa. Pääasia, että auto tuli kuntoon ja haju lähtee ajan oloon pois. Ei sitä edes kukaan muu haista kuin minä.

Illan ohjelmassa on seuraavaksi iltatalli, heinäkassien lataaminen huomista varten ja sittenpä sitä joutaakin soffan pohjaan loikomaan ja illan tv-antia vahtaamaan. Posse -porukka on käynyt vähän hyppelehtimässä isoilla hevosilla Jäähallin hevoskinkereiden aattona, odotan mielenkiinnolla. Varmaan vetävät  ihan suvereenisti isoa estettä, ne hullut kun eivät pelkää mitään eivätkä kaihda kokeilla mitään. Ihailtavaa itsensä likoonlaittamista.

Ne onnelliset lukijat, jotka pääsette viikonloppuna kisoja katsomaan, pitäkää hauskaa. Laittakaa vaikka kommenttilootassa tunnelmia. Tänä vuonna jäivät väliin mutta ehkäpä jo ensi vuonna pääsen taas. Takkabaaria ei enää ole... ehkä siellä on joku uusi viritelmä. Ja hevosväen tuntien baareissa on tunnelmaa.

Hauskaa perjantaita, leppoisaa lauantaita ja suloista sunnuntaita, missä lienetkin!

Hajurako eli pierumuuri by Peetu

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ensiaskelkengät


Niin se aika kuluu. Pikkupojan ensiaskelkengät on nyt tampattu sileiksi ja on aika nakata ne muistojen laatikkoon. Sinne Herra Harmaan nahkapäitsien, riimunnarun ja nimikoidun satulahuovan sekaan.

Tänään Kengittäjä-Janne kilkutteli kaikkiin neljään vetävään jalkaan hokkikengät joissa lisävarusteena tilsakumit. Ei-hevosväen huomioon; tilsakumit estävät lumen paakkuuntumisen kenkään ja kavionpohjaan. Niitä paakkuja sanotaan murrealueesta riippuen tilsoiksi tai tieroiksi. Minä puhun kökkäleistä.

Poni S. pitkästyi silminnähden ja yritti mm. istahtaa Jannen olkapäälle takajalkaa laitellessa. Kun ei onnistunut, päästi kunnon jysäyksen poninpapanoita. Onneksi kengittäjä oli juuri oikaissut selkänsä ja pommi mäjähti ohi.

Hyvillä mielin jätin Ponin tarhaan ja totesin, että kauhea ikävä sitä ketaletta jo on. Iltapäivällä kävin vielä viemässä valkosipulirouhepurkin tallille ja kukapa muu kuin itse tähtisilmä sieltä killisteli kovin uteliaana. Snif.


Se toinen neliveto... nelipyöräinen pikkukiesini, aiheutti tänään kohtuullisen roimaa sadattelua hyytyessään liittymään kiihdyttäessä, hyrskyttäessään kuin traktori tyhjäkäynnillä ja sammahtamalla pari kertaa liikennevaloissa. Lienee jotain kastumista tulpissa, huomenna pajalle ja peli soimaan.

Sanonko vielä kerran, että v-käyrä alkaa olla tapissa? Tappina otsassa? Sielläpä just!

Säistä sen verran, että pakkasta on pidellyt. Yöllä on jo roimasti yli kymmenen asteen, hevosten tarhavesi jäässä ja kanalassa kiivas pajatus kun ei ulkona tarkene. Lunta on maassa muutama sentti, just sen verran, että hevoset pysyvät puhtaana, koirien tassuissa ei kantaudu rapaa ja muutenkin piha siistinä. Tosin saisi tuo pakkanen nyt sen verran hengähtää, että saisin ne valkosipulinkynteni maan poveen.

Kyllähän ne itävät toki tuolla varastossakin mutta olisi kivempi saada ensi syksynä muhkea sato.
Eletään toivossa ja luetaan muutama katuva loitsu, jospa se syksy vielä tekisi comebackin ja saisin viljelyshommat kunniallisesti pakettiin.


Tämmöistä killutinta katselin tiistai-iltapäivänä kun kävin mittauttamassa verenpaineita, harmiton pikakeikka päätyi petiin koska lukemat alkoivat kakkosella. Onneksi pääsin illaksi kotiin. Kyllähän tästä jatkoa seuraa, lääkitys nyt ainakin ja jotain muita tutkimuksia. Niitä en nyt jaksa enkä viitsi miettiä. Keski-ikä painaa päälle. Tai kyllä kai tämä on lähinnä stressiperäistä vaikka sukurasitettakaan ei sovi unohtaa.

Tänään on jo ollut melkein entinen vauhti päällä. Paitsi että päätin pysähtyä vielä yhdelle ylimääräiselle poninrapsutustauolle, se on nimittäin semmoinen juttu, että hevosen kiittäminen ei mene ikinä hukkaan.

Viikko kääntyy lopuilleen ja toivottavasti huominen on yhtä aurinkoinen kuin tänään. Vaikuttaa nääs mielialaan melkoisesti.

Hymyile sinäkin, missä lienetkin!

Poni S. 2-v, kesällä 2011

PeeÄäs:
minua niin kovasti huolestuttaa se ruotsalaisten sukellusvenejahti. Löytäisivät nyt edes tyhjän smirnoff -pullon tai jotain kun kohta koko maailma nauraa niille. Nyt jo kaikenmaailman jethro/putin/arman -meemejä netti täynnään. Nyt tarvitaan kuninkaallista panostusta!


maanantai 20. lokakuuta 2014

Pyöritä, pieretä pellavapäätä


Pitkälle hiljaisuudelle ei ole syynä vedenalainen vadelmaveneily Tukholman kauniissa saaristossa. On vaan ollut vähän kiirettä ja hoppua.

Syysloma oli. Ja meni. Ja tänään alkoi arki. Oli kyllä mahtimukava lomanen, kaikenkaikkiaan. Just oli hyvin ristelilyreissusta toivuttu ja pieni flunssanpoikanen kukistettu kun saimme Torpalle odotetut vieraat etelästä, ihan Loviisasta saakka. Vanha ihana ystävä jo varhaisilta Espoon tallivuosilta kera suloisen tyttärensä kanssa tulivat vihdoin tarkastamaan tilukset.

Oli kyllä kiva. Ihan tosi mukava. Ja Esikoinen keräsi plussapisteet ja bonuspallot plakkariinsa huomioimalla kahdeksanvuotiaan neitivieraan todella kivasti. Ihan pyytämättä ja patistamatta otti pikkuneidin hoiviinsa ja mukaan hommiinsa. Ällistyttäviä piirteitä teineissä, tokihan minä tiesin, että mainioita, äitiinsä tulleita fiksuja neitoja ovat, mutta ällistyin silti. Että jotta noin fiksuja!

Syyslomalla sää vaihtui ruskan loppurippeiden kautta pakkaspäiviin ja tänään olikin maa valkoisena. Onneksi Iso-J ahersi sunnuntaina molempiin kieseihin piikkitassut alle. Heinänhakureissu kyllä minua ainakin vähän jänskätti kun kärryssä taisi olla suvikumit alla.

Monta autoilijaa oli talvi yllättänyt, päätellen siitä, että olivat kuka missäkin mutkassa. Ojassa. Kyljellään.

Se on vaan semmoinen juttu, että ei se talvi nyt vielä voi tulla jäädäkseen. Mulla on nimittäin valkosipulin kynnet vielä väärällä puolella maata. Perinteitä noudattaen tulee hyvä sato, niinpä odottelen rauhassa kelien tasaantumista ja kätken kynnet maan poveen jahka tuo lumi tuolta sulaa.


Mitä taas tulee otsikkoon, eivätköhän nämä Nuorimmaisen napsimat kuvat kerro riittävästi.
Herrasväellä on hauskaa, Töttiskin vetää rinkiä vatsat hytkyen.

Vallu vetäisi vähän sivuluisulla pienen vekin vasemman etujalkansa takaosaan. Ei siitä sen suurempaa draamaa onneksi tullut, vuoto tyrehtyi ja asiat ovat vallan mallillaan taas. Tänään tuo vauhtipappa oli onnistunut ujuttamaan loimensa niin, että isäntä viiletti pellolla persaus paljaana kuin Aku Ankka konsanaan. Täytyy miettiä kyllä tarkkaan,  minkälaiset jalkalenkit virittelen tälle härvelille, sillä veikkaan, että syntyy varsinainen nelijalkainen loimimytty jos värkkään pikaviritelmät paalinarusta.

Sen verran on nyt saatu valmista päätösten osalta, että Vallu on meillä Marraskuun loppuun saakka. Sitten pääsee omaan laumaansa ja Ihmepoika tulee sydäntalveksi kotiin. Keväällä katsotaan kuka menee ja minne. Ihmepoika ainakin siirtyy opiskelemaan lennokkaita kuvioita jahka ratsuttaja on pullauttanut uuden Perillisensä maailmaan.


Lauantaina Poni Sörsselsson, Ihmepoika Oiva, pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa maneesiin. Trailerikyydillä matkusti ihan uuden kaverin kanssa kymmenen kilometrin päähän lähimmälle maneesille. Siellä oli pitänyt vähän uhitella peilissä vastaantulevalle komealle vuonohevoselle ja pikkuisen oli pitänyt karahtaa jostain katsomon alta kytistänyttä mörköä. Muuten oli mennyt mukavasti ja luontevasti. Liike oli ollut lennokasta ja toisen kuskin alla oli löytynyt myös ponnekasta hyppyä. Siitä kyllä tulee niin soiva peli, että tuomaritädeiltä lentää pilli suusta kun jätkä temmeltää radalle.

Tähän vielä pari kuvaa sunnuntailta jolloin Poni pääsi kyydittämään kapoisiin arabihevosiin tottunutta ystävääni. Toimi hyvin myös lastenratsuna. Kumpikin luonnehti kyytipoikaa leveäksi. Otan sen kohteliaisuutena. Mukava oli myös kuulla kommentti: vahva takatuuppari, pehmeä kädelle. Juuri niin sen pitää ollakin, hyvän hevosen.

Tulevana keskiviikkona sekä Poni, että Töttis saavat elämänsä ensimmäiset hokkikengät ja nehän avaavat talveksi aivan uusia reittivalintoja. Tulisi nyt vaan se talvi, sitten aikanaan.


Paluu arkeen oli astetta karumpi. Nuorimmainen ei suureksi harmikseen ollut saavuttanut painotavoitetta vaan joutuu ottamaan kotona vauhtia ainakin tämän ja huomisen päivän. Keskiviikkona on koulukuvaus ja sinne saa joka tapauksessa mennä. Itsellä on ollut vähän outoja tuntemuksia, taitaa olla paras omankin mielenrauhan vuoksi käydä pötköttelemässä käyränottokoneessa.

Ei tähän nyt kyllä mitään uutta, ylimääräistä harmia tarvittaisi enää miltään suunnalta.
Katsellaan.

Ja kuten Töttis, minäkin suuntaan aina välillä katseeni kaukaisuuteen. Ensi kesän lomalennot on ostettu, kuukausi ollaan andalusian auringon alla. Ei huono!

Muotovalio....
PeeÄäs:
teen ystäville tahdon ehdottomasti esitellä tämän jumalaisen ihanan teemerkin, Kusmi tea. Jos ei ole entuudestaan tuttu, niin kannattaa tutustua. Eikä ole maksettu mainos, ihan eurooppalaisella valuutalla ostettiin laivalta tuommoinen teepussilajitelma. Melko ylellistä liotella mitälie musliinikangasnyyttiä ja nauttia aromeista jo haudutusvaiheessa. Rakas Joulupukki....

Toinen PeeÄäs:
Nyt vasta huomasin, tuolla tammanpylleröllä on muuten nykyisin varsin seesteinen ja varma katse silmissään. Ihana Töttis, nyt sillä on hevosen katse. Ei hätääntyneen bambin.