keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Vadelmaveneilyä


Mukavan viikonlopun päätteksi ajeltiin ensin sunnuntaina Inkoon vehreiden peltojen poikki päiväkaffeelle ja minä pitkänhuiskeana ihmisenä päädyin mittatikuksi hujopiksi venähtäneen teinihevosen viereen. Pieneksi jäin. On se vaan mahtihippi se Maestro, varsinainen e-peli.

Iltapäivällä askellettiin Esikoisen kanssa pikamarssia rautatieasemalta Katajanokalle. Hiki tuli taivaltaessa mutta hyvässä järjestyksessä päädyimme vadelmaveneeseen. Enpä ole Mariellalla matkustanut vuosikymm... kausiin. Pikkuisen kulahtanut paattihan se jo on mutta tälläkertaa matkustusvälineen valinnan ratkaisi taxfreen tarjonta (teininäkökulmasta).

Niinpä löysin itseni kl. 17.15 täksärin ovelta, käpälä kahvassa, Esikoinen miehitti viereisen oven. Ja kun paratiisin ovet aukesivat, Esikoinen porhalsi letti läpsyen sille tietylle hyllylle.  Hetkeä myöhemmin korissa oli liuta imelänmakeita Victoria´s secret -malliston bodymistejä ja muita tuoksutököttejä.


Laiva oli lastattu lomailevilla lapsiperheillä ja kuulema kaikki viikon lähdöt ovat täyteenmyytyjä.
Turha kai mainita, että sokerihumalassa riehuvat penskat melskasivat onnensa kukkuloilla peuhutouhuhuoneessa ja vähän isommat hakkasivat silmät innosta kiiluen rahapelejä. Yksikin pikkujonne puristi onnellisena energiajuomatölkkiä ja hädin tuskin ylsi painelemaan pelikoneen nappuloita.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä rakas kotimaamme, kaikessa hyvyydessään suojelee meitä pikkuisen liikaa. Niinkuin nyt sekin, että markettien pelikoneilla on K-18 -kyltit. Harvassa lienevät ne teinit jotka viikkorahansa pelattuaan ovat perikadossa ja taivaspaikkansa ikuisiksi ajoiksi menettäneitä.

Opimme melko pian välttämään ipanakäytävää, siellä oli sangen tömäkkä pierunhajukin.

Söimme mainiossa Tapas&Wine -baarissa, minä hankin ähkyn itselleni tapaksilla, Esikoinen kolossaalisella lohisalaatilla. Kävimme vielä pikaisesti kurkkaamassa yökerhon meininkiä ja minäkin tavoistani poiketen tilasin nostalgian nimissä moskovan muulin. Esikoinen sai nätin ja korean Me, myself and I -nimisen drinksun, alkoholiton tietenkin.

(siirrän tähän pari kuvaa jahka puhelimen kuvavirta ne päivittää)
Nukuin pahuksen huonosti,  kuuntelin jokaista laivan nitinää, natinaa, huojahdusta ja kolahdusta. Käytäviltä ei metakkaa kuulunut eikä kännisten örvellys haitannut. Koska sitä ei kuulunut.

Meriaamiaisen jälkeen lähdimme taipaleelle jota voi hyvällä syyllä nimittää Stockholm Shopping Marathon.

 

Ihan ekaksi piti tietysti kurkata Familjen Bernadotten kämppää. Voihan se olla, että yhdestä ruudusta kurkkasi itse Silvia papiljotit päässä. Ja ihan kuin olisi ollut Estellen tahmasormien jälkiä yhden ikkunaruudun alarivistössä. Mene ja tiedä. Me menimme ostoksille.

Siinä kävi sitten sillalailla, että ensiksi piti löytää Pub -tavaratalo. Koska siellä olisi lisää himoittuja VS -tuotteita. Laivalta ei saatu kaikkea, ei likimainkaan. Lista oli pitkä.
Pub löytyi ja sitten löysin minäkin itseni kartalle kun harhailtiin Stureplanille. Sieltä toki osasin suunnistaa hyvin NK:lle.

Kungsgatanilla Esikoisen silmät lävähtivät lautasiksi, vastaantulijoilla oli VS:n paperikasseja. Se tarkoitti sitä, että kaupunkiin oli avattu myymälä. Eikä mennyt kauaa, kun Esikoinen osoitti vapisevalla sormella kadun yli, siellä se oli.

Sekaan vaan. Lisää tököttejä, lisää imeliä bodymistejä ja lisää huulikiiltoja. Riemunkirjavia pikkareita ja meikkipusseja. Itselle en oikein osannut ostaa mitään, katselin vierestä teinien ja isompienkin tyttöjen haltioituneita ilmeitä ihanuuksien äärellä ja kuuntelin ihastuneita huokauksia. Hymyilytti.

Vihdoin ja viimein tulimme valmiiksi ja pääsimme takaisin raikkaaseen kaupunki-ilmaan. Tukholman katuilma oli oikeasti raikasta kuin islannin vuoristoilma sen hajukakofonian jälkeen.

Kaipasimme kahvia ja fikasimme pitkän kaavan mukaan Espresso Housessa. Jokaisesta annoksesta piti ottaa valokuva ja jakaa se #-merkillä milloin missäkin someversiossa. Teinit ovat ihania. Ihanan pinnallisia ja niin ihanan tohkeissaan. Häshtäg sentään kun tunsin itseni tädiksi.



Omat ostokseni tein nopeasti Lagerhaus -myymälässä. Hauskaa ja hupaisaa arkitavaraa edulliseen hintaan. Himoitsemaani lunchboxia en saanut, joulutavaraa vasta esillepantiin joten ihan näillä arjen perustarvikkeilla vähän hemmottelin itseäni.

Nuorimmaisen mini-Oreot löytyivät NK:n herkkuosastolta ja Tre Kronor -huivin Esikoinen sai Stadiumista. Pappa gillar inte, totesimme ja nappasimme huivin sen enempää miettimättä kuljetukseen.

Mietin tovin jos toisenkin Dalahästar -hyllyn edessä, mutta saituus iski ja tyydyin jääkaappimagneettiin. Kyllä minä vielä joskus ostan pari aitoa, käsintehtyä taalainmaanhevospatsasta. Ovat ne vaan niin periruotsalaisia kapistuksia. Ja istuvat mainiosti Torpan sekavaan interiööriin. Täällä on tilaa kaikenlaiselle tavaralle.


Viiden tunnin maratonin päätteeksi askelsimme takaisin Vikingin laituriin ja arvioimme, että ainakin kymmenen kilometria taivallettiin ihan suomaamatta. Jalat olivat pikkuisen hapoilla ja olisin voinut nukkua suorin sorkin Helsinkiin asti. Ei armoa, pitihän minun sivistää Esikoista Buffet -illallisella ja illan viimeisessä kattauksessa pääsimme keulahytin rauhalliseen tunnelmaan. Sitä ennen piti vielä viimeisen kerran tarkistaa tax freen tarjonta.

Kuten aina, kylmät alkupalat olivat parhaita, lämpimät ruuat väsähtäneitä. Jälkiruokakattaus oli siinä vaiheessa iltaa kuin hunnilauman jäljiltä, sillä lapsimatkalaiset ottivat kaiken irti macaronseista ja jäätelöistä. Minä herkuttelin juustoilla ja taivaallisen hyvällä viikunamarmeladilla. Olisin sitä marmeladia ostanut kotiinkin, mutta taisi olla laivan kokkien oma keitos se. Hyvää oli.
Ennen nukkumaanmenoa kävimme tarkistamassa yökerhon rauhallisen tunnelman ja siirryimme hyvissä ajoin hyttiin. Nyt sain nukutuksi hyvin. Maarianhaminan jälkeen nukuin kuin possu aamuun saakka.

Meriaamiainen maistui taas kiitettävän hyvin ja kun laiva parkkeerasi laituriin, oli ihan kiva tulla sateiseen Helsinkiin.

Taksilla pikapikaa Haagaan, siitä pikapikaa Kartanonkoskelle ja siitä pikana kotimatkalle.
Torpan pihaan kurvasimme melko tarkkaan tasan kl. 17. Hyvä me.
Hejaheja, kotiin on kiva tulla ja hyvä olla.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

Oli pakko. Oli.