perjantai 5. syyskuuta 2014

Kanamaista menoa


Pitkästä aikaa käydään katsomassa kanalan kuulumisia.
Kesän aikana pikkuväkeä kertyi ihan huomaamatta. Yllättäen ja pyytämättä (melkein) pikkuväen parvi kasvoi useammallakin helttapäällä.

Yläkuvassa ovat Vappupilli -kukon lapsimorsiamet. Kaikki kolme hengissä ja hyvinvoivina. Nämä hain Nuorimmaisen kanssa Pielisen toisesta päästä. Ne kolme ensimmäistä, lähempää hakemaani  kuolivat kirjaimellisesti käsiin. Neljäs osoittautui kukoksi ja löytyi männäviikolla yhtenä aamuna lätäköstä kuolleena kuin kivi. Oli varmaan tipahtanut öisen rankkasateen takia yöpuusta ja menetti henkensä pudotessaan.

Kaikki kuolleet tiput olivat konehaudottuja. En sitten tiedä ovatko konehaudotut heikompaa tekoa kuin pesään, kanamamman alle syntyneet, mutta jokainen luomuhaudottu tipu on hengissä.
Vappupilli alkaa vihdoin oivaltaa, että nuo kolme kaunokaista ovat ihan oikeasti vaimoainesta joskin viriili kukko kurkkii mielellään kaikenväristen helmojen alle. Tämä harmaanmusta tipu on silkkikanan hautoma sekarotuinen tipu. Meillä viimetalvena sekin on kuoriutunut ja hyvin pärjäilee.


Nämä kaksi tässä ovat myös kesän tulokkaita. Ylimmässä ja alimmassa kuvassa 'valkoinen' kääpiökoch -rotuinen kana. Tämä näyttää olevan sitä valkoista sorttia joka näyttää aina likaiselta. Sitä ainapuhdasta valkoista sorttia meillä edustaa silkkikana, se näyttää aina niin freesiltä ja föönatulta.
Kesä toi kaksi muutakin kääpiökoch -mammaa, mutta ne jumittavat nyt pesässä hautomassa. Kaikkien munissa kehittyvien tipusten isäukko on kukas muu kuin Vappupilli. Eli vallan vinkeän näköisiä tipuja sieltä sitten aikanaan kuoriutuu. Ensi viikolla pitäisi ensimmäisten ilmiintyä.

Viime viikolla hain tästä lähistöltä tuon keskimmäisten kuvien kääpiökochkukon. Komea on ja vähän äijämäinen. Ei kuitenkaan rehentele Vappupillille ja se on hyvä tieto, talven kun joutuvat viettämään samoissa neliöissä.

Tämä silkkikukkovanhus se jaksaa vielä sinnitellä. On tullut meille aikuisena kukkona vuonna 2010 eli on jo oikeasti vanha räähkä. Mutta yhä jaksaa kiekua. Ääni ei ole enää heleä (ei se sitä koskaan ole ollutkaan), ennemmin surkean käreä rääkäisy. Taitaa olla lähellä se aamu kun vanhus ei enää muista herätä. Uusi silkkikukko on jo kiikarissa, se tietää vielä yhtä ajoreissua Pielisen toiseen päähän...

Vanha kehno Gaddafi
The shining beauty

Kukon alla olevassa kuvassa säihkyy aina puhdas silkkikana, tämän kesän hankintoja hänkin. Ja alimmassa kuvassa samasta poikueesta toinen silkkikana.
On meillä kaksi muutakin silkkikanaa, vanha sutturamme Hattarapää ja musta Olga, se raviradan parkkipaikalta talvella haettu. Olga on nyt kiireinen, hän hautoo taas. Ja siitä sakista sitä riemua riittääkin koska isänä on, yllätysyllätys, Vappupilli. Luvassa räjähtäneen näköisiä silkkichabomixejä.

Ensi vuonna ei ole tarkoitus haudottaa yhtään sekarotuista poikuetta, yritän vaalia kanojen rotupuhtautta parhaan kykyni mukaan. Mitään muuta ideologiaa ei tuon rotupuhtauden vaalimisessa ole kuin se, että voin sitten myydä puhdasrotuisia tipuja, erityisesti luomuhaudotuista chaboista on kova kysyntä. Kaikki sekarotuiset myyn pois, olkoot vaikka miten hauskan näköisiä. Jos (ja kun) se vaatii parvien eristämistä niin sitten se tehdään.

Maatiaisia on edelleen sama kiuruveteläisten parvi, kukko lähtee nyt viikonloppuna naapuriin uudeksi isännäksi ja minä haen pohjoisesta kaupunginosasta uuden, erisukuisen kukon.
Maatiaisten talviasuntoa pienennettiin parilla neliöllä, joten ennen talvea pataan lähtee seitsemän tehomunijakanaa. Ei niistä enää muni kuin yksi ja sekin satunnaisesti.

Kiuruveteläisiä tipuja kuoriutui kesällä neljä. Niistä yksi on kukkopoika ja hän lähtee tänään uuteen kotiinsa. Seuraava aktiviteetti onkin jahdata kukkopoika kiinni... kananjahtauskantri soikoon, siinä tulee kuuma!

Kiuruveteläinen kana kylpytynnyrissään
Kukkopoika keskellä
Alimmassa kuvassa etummaisena on metka tapaus. Se on onneksi kana, sillä haluan todella nähdä mitä tuosta väristä kehkeytyy. Siskonsa ovat harmaa ja musta. Ja isänsä Kukko Savolainen on riemunkirjava komistus.

Kanalassa kaikki hyvin. Viikonloppuna askarrellaan kanalasta loputkin talvikuntoon, laitellaan lisää orsia ja värkätään maatiaisille rivitalo munimista varten.

Toivotaan nyt kuitenkin pitkää ja lämmintä syksyä niin, että kaikki voivat olla mahdollisimman pitkään ulkona. Onhan se pitkä talviaika kanallekin ankeaa kun pitää pyöriä sisätiloissa. Vähemmästäkin masentuu ja tulee sulkasato eikä huvita munia.

Kuvissa maatiaisten pääty talviasunnosta pesun ja desifioinnin jälkeen. Orsia tulee lisää ja muutakin sisustusta pitää uusia.


Eilen käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa hevosia. Hyvin ne siellä voivat eivätkä näytä vielä yhtään kaipaavan kotiin. Ainakaan kumpikaan ei heittäytynyt maahan itkupotkuraivareissa kun teimme lähtöä...

Ilahtuivat kovasti viemisistä, säkillinen kuivattuja ruisleipäpalasia ja vadillinen omppupudokkaita.
Mukavasti tuoksuivat kädet hevoselle, pitkäsä aikaa. On se kiva, että edes Töttis tulee kotiin ensi viikolla. Poni S. jää vielä treeniin, mitäs osoittautui luonnonlahjakkuudeksi.

Puolileikillä juteltiin ratsuttajan kanssa ensi kesän Vuonismestaruuksista, ei nimittäin ole ollenkaan poissuljettu ajatus. Tässä on kuitenkin pari muuttujaa matkalla talven aikana, joten katsotaan mistä pisteestä ja miten aloitetaan keväällä. Talvi höntsäillään kotona. Nyt kun niitä lisähehtaareja tuli laitumiksi, pääsemme ihan kunnolla rymyämään hankilenkeille. Jos vain tulee hanki.


Iso-J tulee kotiin tänään ja maanantaina Nuorimmainen menee kouluun. Paino ei ihan vielä riittäisi, mutta nyt on tärkeää saada elämänpiiriä laajemmaksi ja mikäs sen luontevampi paikka nuorelle kuin koulu. Tulee vähän muutakin mietittävää elämään kuin aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.

Nyt olisi korkea aika siirtyä kukkopojan jahtauksen kautta valkosipuleja nostamaan. Äitikulta kyntää maata kukkapenkkien ympärillä, takapihan pionipenkin mylläsi  pioneja lukuunottamatta uusiksi ja nyt siinä on pari sataa kukkasipulia sekä runsas kattaus mm. syysleimuja ynnä uudet mullat.

Kaupunkireissu edessä iltapäivällä. Täytyy laittaa töhinä päälle.
Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!
Toveri Titalle lämmin halaus, olette ajatuksissa.



keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Suomenhevosen viikko


Tulkaa valistetuiksi. Tämä syyskuun ensimmäinen viikko on Suomenhevosen viikko. Monenlaista tapahtumaa ympäri laajan maamme on tuon jalon hevosen kunniaksi järjesteillä, huipentuma on viikonloppuna Ypäjällä järjestettävä Suomenratsujen kuninkaalliset -tapahtuma.

Ja tämä vuoden vanha videopätkä kertoo oikeastaan kaiken oleellisen.

Kiitos ja kunnia kuuluu muun muassa näille Suomenhevosille joiden luona olen saanut viivähtää hetken, tovin tai vähän pidemmänkin ajanjakson; Ansa, Sirpa, Poku, Hilppa, Hossa, Lilja, Helkky, Helinä, Lamelli, Voske, Vappu, Jaapeli, Väinö, Tähti, Into, Torsten, Valtte (V-R), Maestro, Polkka, Ilona ja Tötsä.

Kiitos Suomenhevoselle, lippu korkealle!
Muista taputtaa hevosta, missä kuljetkin.














PeeÄäs:
Koska Suomenhevonen on kiltti kapistus, tähän loppuun voidaan ihan hyvin ja omin luvin kertoa myös pikkuinen vuonohevosuutinen. The Pony, Skogspojke Sörsselsson on siirtynyt jo vaikeampien kuvioiden pariin. Laukannostot käynnistä, etuosakäännökset ja väistöt sujuvat jo niin hyvin, että ratsuttaja miettii vakavissaan siirtyistä osittain vuonohevosratsastajaksi. Sillä ehdolla tietenkin, että ratsastettava vuonohevonen on Sörsselsson. Niin se vaan mokoma epatto massahurmaaja etenee...

tiistai 2. syyskuuta 2014

Tiivistämisen taito


Vanha kissannahka Justiina, jokainen aamu hämmästyn kun tämä kissamummo hoipperehtii vastaan. Se alkaa olla jo niin höperö, ettei muista edes heittää henkeään. Mutta melkein yhtä hyvin on tämä International Champion säilynyt kuin maassamme vieraileva Armi Kuusela. Jotain samaa heissä on. Paitsi Armi on fiksumpi.

Pikkupojat ottavat Justiinan vedättämisestä ilon irti. Kovilla on kattiparka elämänsä aikana ollut. Ensin olivat Perilliset kimpussa, sitten tuli Hilma (edesmennyt lakelandinterrieri), sitten Nasse. Ja omiakin pentueita oli muutama, yhden kävi tekaisemassa Norjassa. Sitten muutettiin Torpalle, uudet kuviot täällä, Veljesten myötä vauhtia ja mustia panttereita ilmestyi ilahduttamaan mummoutuneen kissan päiviä, eivät ne totisesti leppoisia kissanpäiviä olleet jos Justiinalta kysyttäisiin.

No sitten tuli ja meni Elli. Ja Veljekset yksi kerrallaan noin puolen vuoden välein.
Ja Peetukin piti opettaa kissankunnioituksen taidoille. Juuri kun Justiinaparka oli vaipumaisillaan kultaisten kukoistusvuosiensa muisteloihin, Torppaan tömähtivät Oskar ja Felix, nuo riiviöistä hirveimmät.

Ei, en ole nähnyt. Kuka Justiina?
Ai SE, se ylijuoksu oli vahinko.
Höh, käytösrangaistus. En ala.
Psst Felix, ole kunnolla nyt.
Se OLI vahinko. Oikeasti.
Pojat, nyt ei todellakaan hyvältä näytä
Kuulitko Felix??
Herra anna minulle voimia!

Justiinalle kuuluu muuten hyvää, pikkupojista huolimatta, mutta nisäkasvain näyttää mutatoituvan viikko viikolta julmemman näköiseksi. Taitaa tulla Justiinalle Neville Noutaja ennen routia, pääsee samaan surulliseen riviin Patsyn, Ellin, Winstonin ja Miltonin yhteisrintamaan.

Muilta osin elo Torpalla on entisellään. Paitsi viikonloppuna oltiin hirmu ahkeria. Talli on pesty ja jopa Poni Sörsselssonin tilataideteos 'Hevon paskat'  karsinan seinässä lähti lähes kokonaan. Biltema myy järkyttävän tehokasta liuotinpesua, sillä se talven taidepläjäys lähti. Talli on puhdas, pientä paikkamaalausta toki tarvitaan.  Valkoinen talli vaatii omistajaltaan paljon. Joko kykyä sietää likaa tai sisua pitää mestat puhtaana.

Kesäpesun (suoritettu elokuun viimeisenä viikonloppuna, oli siis kesä) yhteydessä lisättiin vähän satulatelineitä ja siirrettiin yhtä hyllyä. Enää pitäisi tyhjentää heinävarasto, lakaista se ja töhöttää joka nurkka Virkonilla, tuolla punaisella pöpösen ja basilliskojen häätöaineella.

Edelleen olen sitä mieltä, että hyvän tallin osasin suunnitella. Yhden isomman boksin tekisin vielä jos jotain voisin muuttaa. Muuten on niin toimiva ja omanoloinen talli, että voisin melkein kehua.

Kuvissa lattialla olevat sanomalehdet eivät ole innovatiivinen kuivikeratkaisu eivätkä edes hevosten aktivointikikka. Ne ovat siellä imemässä pois kosteutta.








Tallirakennuksen ulkoverhoilu kaipaa kipeästi uutta lautaa ja punaista maalia. Ja hevosten kulkuovi ynnä isot pariovet kaipaavat panelointia. Sitten laitan kuvia tallin ulkopuoleltakin. Nyt en vielä laita, ruma on kuin ruttupersauksinen susi. Tuosta oikeanpuoleisesta sivuvalikosta kohdasta Hirnakan talli löytyy remppakuvia.

Kanalakin pestiin ja jaettiin tila uudelleen. Se oli rumaa hommaa, hengitysmaskit naamalla menivät ihan mustiksi. Nyt on kuitenkin kanasilla uusi matto, pestyt ikkunat, korjatut seinät ja tilanjako parempi. Kokeilen tänä talvena yhdistelmäkuiviketta. Pohjalle olkipelletti ja päälle kutteripuru.

Ehkä joskus jonain vuonna pystymme laajentamaan, samalla kun riihi peruskorjataan. Nyt mennään näillä.

Tähän kuvasarja pienimmästä asukista:






Ja näiden äidillisten kuvien jälkeen katsaus nykyhetkeen. Tänään tiistaina olen Nuorimmaisen kanssa kotona. Eilinen punnitus ei tuonut koulunkäyntilupaa, kokeillaan uudelleen torstaina.

Posti toi taas yhden laskun lisää, pyytämäni lääkärintodistus on maksullinen. Ei sillä, kyllä minä sen 37 € maksan, mutta jäin vain miettimään kuinka monella perheellä on varaa tai mahdollisuus hoitaa itse omaisensa kotona. Yrittäjillä on... (tämä oli sitten sarkasmia). Mitenköhän moni väsynyt, kenties itsekin sairas ja/tai iäkäs omaishoitaja jaksaa ja pystyy pysymään lujana kysellessään avun perään? Jopa yksi lääkärintodistus, jota ilman ei saa korvauksia, voi olla se viimeinen oljenkorsi joka katkaisee kamelin selän.

Minulla EI ole tätä huolta, suren vain niiden puolesta jotka eivät enää jaksa tai osaa vaatia yhteiskunnalta laillisia oikeuksiaan. Lisäksi byrokratia on kryptannut muutenkin vaikeaselkoiseet 'ohjeet' niin, ettei edes ammattilainen saa niistä selvää.

Kiitos kaikille tukea osoittaneille. Lämpimiä ajatuksia ihan kaikille. Omasta puolestani toivon paljon voimia ja sisua vaikeissa tilanteissa kärvisteleville, tiedän teitä olevan ihan lähipiirissäkin.

Sisukasta viikon jatkoa, missä kuljetkin!



PeeÄääs: vastaus otsikkoon: Tiivistämisen taito. Minulla ei sitä ole. En osaa. En pysty. Tiivistämään.