torstai 21. elokuuta 2014

Ratsuoppilaat

Hop ja hop, hetkittäin sujuu...
Askel kerrallaan
Kuiskaajat puskassa
Hetkittäin ei suju
Loppusuora
Ja taas mennään
Vielä jaksaa

Torpan ratsuille kuuluu hyvää.
Ne ovat nyt viettäneet useamman viikon (pari kuukautta) sisäoppilaitoksessa tuossa lähitallilla. Kumpikin on jotenkin ottanut ryhtiä ja molemmat kasvattaneet asennetta, sitä vartenhan ne sinne lähtiväkin. Oppimaan lisää hevoselle hyödyllisiä taitoja. Ihmisen kanssa pärjää mukavammin kun yhteisesti sovittuja käyttäytymissääntöjä noudatetaan rutisematta.

Töttis etenkin on osoittanut huimaa edistystä. Poni Sörsselssonhan on luonnonlahjakkuus jonka energia täytyy vain kanavoida oikein. Ponin nousukiito senkus jatkuu, ei hänestä tällä kertaa enempää.

Tämä meidän Plinsessa Mielensäpahoittaja herättää hämmästystä ja kunnioitusta. Kohta on syytä miettiä uutta, kuvaavampaa nimeä tälle kantturalle. On nimittäin hioutunut varsin hyväksi hevosenaihioksi. Toki ikä ja eletyt vuodet alkavat nekin tuottaa hedelmää, mutta huima edistys osaamisessa, käytöksessä ja korvienvälyksessä antavat syytä tirauttaa muutaman onnenkyyneleenkin. Ja ne onnenaiheet ovat tätänykyä sangen harvinaista herkkua. Niitä toisia kyllä piisaa senkin edestä.

Ilmeisesti Töttiksen kanssa on tehty monta asiaa oikein. On edetty hitaasti, pidetty off-kausia, on paineistettu sopivasti ja annettu miettimisaikaa. Kun ei asetettu mitään tavoitteita, on ollut helppo antaa hevosen kasvaa rauhassa.


Neiti Nättimys
Eilen Ratsuoppilaat saivat ensimmäiset kenkänsä. Etukengillä aloitettiin, katsotaan seuraavalla kerralla takakenkien tarvetta ja kilkutellaan nekin kiinni jos siltä tuntuu. Nyt kun vielä hengailevat laitumella, turhia ruhjeita ei kannata kerjätä kenellekään.

En ollut tippaakaan huolissani kummankaan käytöksestä. Oma tuttu pedikyristi tuli hommiin ja niinhän se ensimmäinen kengitys sujui kuin vanhoilta konkareilta.

Ei minulla ole mitään periaatteellista syytä ole ollut kengättömyyteen, joillekinhan kengättömyys on lähes uskonto. Ei vain ole ollut mitään tarvetta laitella kenkiä aikaisemmin kun ollaan vain kotinurkissa pyöritty enimmäkseen.

Nyt on kuitenkin rautaa jaloissa, tammalla kengän koko on 1, Ponilla 2.

Monihan käyttää hevosenpidon luonnonmukaisuutta lyömäaseena, halutaan kieltää satulat, kuolaimet, loimet, rokotukset ja kengät. Kun niille ei itse löydetä tarvetta, vaaditaan samaa muiltakin. Tuo siis esimerkki sieltä ääripäästä. Minun ajatusmaailmaani sopii kyllä monta tapaa, kunhan hevosenpito on asiallista eikä eläintä jätetä hoitamatta tai lääkitsemättä.

Kaikkein ikävintä on peitellä tällä luonnonmukaisuudella sitä kylmää faktaa, ettei ole varaa kengittää, rokottaa, raspata eikä lääkitä. Hevosia kuitenkin kerätään pahimmillaan nurkat täyteen.

Kieltämättä eläinlääkärin huoltokäynnin lasku aina vähän yskittää, viimeksi muistaakseni 185 €. Siinä oli rokotus ja hammashuolto molemmille. Etelän lääkäreiden hinnat tietäen tuo on vielä sangen kohtuullinen summa.

Ei mitään hätää
Poni twekkaa


Kuka muu muka??!

Keskiviikko oli muutenkin ihan mukava päivä. Aamulla palasin taas kuntosalielämään. Ihana koutsi tuli ovelle vastaan ja halasi niin, että kylkiluut napsuivat liitoksissaan. Oli niin kiva uppoutua treeniin ja kadota tästä kaikesta hetkeksi omaan yksityiseen kuplaani jonka täyttivät luureista tullut musa ja lihasten tuntemusten kuuntelu. Aikaa meni puolitoista tuntia kun kävin kaikki tärkeimmät lihasryhmät läpi, mutta sen jälkeen olin enemmän kuin tyytyväinen.

Nuorimmainen odotteli kaupungilla, kierteli kaupasta toiseen ja etsi itselleen täydellistä syystakkia. Löytyihän semmoinenkin. Kaupungilla oli alkanut italialais-ranskalaiset teemapäivät, kävelykatu oli myyntikojuja piukassa. Kaikenlaista herkkua makkarasta saippuaan ja karkeista käsitöihin.

Pinkkiä hattaraa
Nuorimmaisen kasteruusujen raskas taakka

Nuorimmainenhan ei ole koulussa tällä viikolla vaan palasi kuntonsa takia kotihoitoon. Äitiys näemmä pätevöittää maallikonkin erityishoitajaksi ja ravitsemuksen asiantuntijaksi. Ilmeisesti lääketiede vihdoin tunnustaa keittiöpsykologian virallisesti hyväksytyksi hoitomuodoksi.

Iso-J palasi illalla reissusta (lähti tänään uudelle) ja toi tietysti omat touhotuksensa mukanaan.
Kaikesta tästä hässäköinnistä johtuen vanha kaverini Mig-Reeni kolkutteli aamulla  ohimolohkoissa. Aamuhommien jälkeen tuhti särkylääke käkättimeen ja takaisin petiin.
Pari tuntia unta ja kolme mukillista kahvia hoitivat päänsäryn tälläkertaa pois.

Nyt täytyy pakata Peetu kyytiin ja lähteä kohti kaupunkia. Kasvistäti koettaa pöyhiä Peetun jalon figuurin karvaturrukan alta esiin. Hyvällä tuurilla pääsen näkemään Peetun siskon pentujen syntymän. Otan varuilta kameran mukaan.

Näin tänään, huomisesta ei tiedä. Mukavaa torstaita sinulle, missä lienetkin!





tiistai 19. elokuuta 2014

Aarre


Torpan pikkuinen 'käsivarasto'pakastin on sulatettu. Ikijään kerrostumia oli monta ja jostain vuosikertakarpaloiden ja kantarellien välistä löytyi iänvanha lekkeri maailman parasta likööriä, ehtaa tavaraa Sorrentosta. Voi iloa! Nuuhkaisin vain, tuoksu oli autenttinen. 

Tuo pullo on majaillut pakastimessa jo Espoon vuosina ja nyt viisi vuotta Torpalla. Ei täällä väkijuomalla läträtä. 

Päivän muita ansioita ei toinna luetella. Ei niitä juurikaan kertynyt. 
Kotipäivä Nuorimman kanssa. Iltaa kohden tunnelma koheni ja se on tässä tilanteessa hyvä juttu. 

Aamuinen shiatsu teki tehtävänsä, nyt rennoksi rutisteltua kroppaa, sielua ja mieltä väsyttää. 

Hyvää yötä, missä lienetkin! 


PeeÄäs: Peetukin hoksasi hieronnan ilot, rullaillaan vaan!


maanantai 18. elokuuta 2014

Kuule sie koira

Pikkupojat olivat taas vauhdissa. Nyt niiden reviiriä on laajennettu alakertaan ja ne pahuksen kirput pomppivat joka paikassa. Vanha Justiina on jokseenkin masentuneena kaivautunut nojatuolin selkänojan taakse, päivittäin täytyy käydä kopaisemassa jotta vieläkö peili huurtuu vai joko on henki paennut. Sitkeä se kyllä on. Kesti Ellin pennut, kesti Veljekset ja nyt vielä Pikkupojatkin rassaavat.

Laitan tähän kuvasarjan ja yritän kuvateksteihin kyhäillä vähän tarinaa tapahtumien kulusta.

Mä olen tänään Puheenjohtaja, järjestäydy Oskar!
Lattiaväijy kuittaa, tuolta se Peetun hönö jo tuleekin
Kohde tunnistettu, siinä se nyt huohottaa.
No joko minä nyt saan haistaa sinua, kissa?
Elähähän hättäile, istu mättäille. Mie huilaan ensin.
What the hittoa tuo nuija vielä huohottaa??
Peetu, sinä olet vaiva. Ilmavaiva. Tuo huohotus on todellinen ongelma
Speak to the Paw, tuki se kuono!
Tää leikkis kuitenkin välillä vähän. Nyt penkkipunnerrusta.



Tämä on hedelmäkori ja mä olen rakkautehetelmä!
Kas tällä tukimme Peetun kuonon!
Nasse, häivy. Sua varten tarvitaan järeämmät aseet.
Tällä renksulla laitetaan Peetun kita nippuun, Oskar, ota kiinni se piski!



Voi ristus, järki lähtöö. Niin lähen minäkin!

Ja niin lähti Nasse. Kukaan ei huomannut koiran poistumista pihasta. Viimeinen havainto oli Nassen makuupötköttelystä pihapuun siimeksessä. Äitikulta luki lehteä keinussa ja Nasse vahti vieressä. Kunnes tovin päästä pihaan tulee pyöräilevä mies, autoileva nainen ja pyöräilevän miehen naisseuralainen. Ja autossa vänkärin penkillä istuu Nasse. Oli jolkutellut pyörätietä pitkin kirkolle päin, toista kilometria oli taivaltanut. Onneksi nuo pelastavat enkelit toivat koiran kotiin! Hyvyyttä on tässä maailmassa vielä, kiitos siitä.

Nyt loppui Nasselta vapaana vetelehtiminen. Ulkoillaan vain ja ainoastaan valvovan silmän alla. Tuo meidän tiemme on niittänyt jo tarpeeksi kallista väkeä, enempää ei tielle uhreja anneta.


Viikko alkoi oudosti, Iso-J lähti jo eilen etelään ja tulee vasta loppuviikosta kotiin. Me yritetään Perillisten kanssa pärjäillä ja sumplia aikatauluja. Ja niitähän riittää. Esikoisella on pitkät koulupäivät ja aamuherätys kello 6 koska bussit kulkevat harvakseltaan. Liikuntaa hänen päivistään ei puutu, normaalin koululiikunnan lisäksi valinnaisliikunta ja se nostaa viikkotuntien määräksi 6. Norssissa tunnit ovat 75 minuuttisia joten tietääpä tehneensä. Sen lisäksi fillarimatkat hevosten luo, ratsastus ja kotiinpolkeminen, läksyt ja lepo. Ruokaa uppoaa kuin pieneen hevoseen, asia josta olen sattuneesta syystä enemmän kuin iloinen.

Toisen kanssa onkin vähän eri juttu. Hankala viikko takana ja tänään on taas punnitus. Oletan, että takapakkia on tullut. Kuinka paljon, se selviää iltapäivällä. Toivottavasti selvitään mekin.

Näillä mennään. Aittatyömaalla jytisee taas.

Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin!

Taakse jäi Tallinna