perjantai 1. elokuuta 2014

Sekalaista kuva-albumista

Kantapäät alas!!
Tarkasti kun asettelen jalat niin en kompastu

Laitan tähän tietoisella riskillä muutaman kuvan Ratsuoppilas Sörsselssonin jumppatunnilta. Unohtakaa paarmanpuremat, tervatuhrut ja tahmeat jouhet. Nämä ex-kermapärsset, nykyiset tervaperssaukset löysivät mukavasti yhteisen soundin ja sävelen vaikka Esikoinen kiipesi elämänsä ensimmäistä kertaa Norjalaisen katapultin kyytiin. Meno oli letkeää ja alkujäykistelyjen jälkeen molemmat puhkuivat tyytyväisinä. Vähän oli sitä 'emmä ton kaa' -juttua, mutta hyvin löytyi yhteinen sävel.

Vielä mennään maalaistyyliin "viherkentällä", toivottavasti saadaan se hiekkakuorma ja kaivurimies hommiin vielä näillä lämpimillä.

Kyllä minä olen oikeasti melko iloinen tuon Poninketkun kuulumisesta Torpan ruokakuntaan. On hän vaan niin mahdottoman metka kaveri. Mukava ratsu, taipuisa ja lunki tapaus mutta aina on pientä jekkua mielessä. Skogspojke on löytö, ei voi muuta kuin iloita, että tämä helmi saatiin omaksi.




Lopuksi venytellään

Nohevimmat huomaavat kuinka satula valuu oikealle. Muuten on hyvä penkki, mutta tarvitsee tällä tynnyrimallisella ratsulla säkätoppaukset satulahuopaan. Mikäli jollakulla on joutavana Horsewaren Rambo pad -huopaa, passaa tarjota tänne. Meillä on tasan yksi sellainen ja silloin kun se on pyykissä, olemme totisen ongelman edessä. Täytyy koittaa lampaankarvapadia. Ja parempaa satulavyötä.



Asia toki korjaantuu uuden satulan myötä. Nyt mennään tällä ja koetetaan tuunaamalla paikata tilannetta.

Älkää siis huolestuko, ongelma tiedostettu ja ratkaisua työstetään. Hevosta ei vahingoiteta näiden sessioiden yhteydessä. Eikä niiden jälkeen.

Korppikotkanpoikaset

Raptorit
Kyllä tämä on kukko, osta pois!

Kanalan suunnalla riittää vipinää. Neljä kiuruveteläistä tipua pitää lystiä ja vanhemmat kanat ovat näiden korppikotkien ja raptorien jälkeläisten kanssa helisemässä. Yksi noista taitaa olla kukko, samoin tämä alimmaisen kuvan valkoinen tyyppi. Yksi mamma löhnää pesässä ja hautoo nyt toisen viikon loppupäiviä. Reilun viikon päästä saattaapi olla yksi tipu lisää.

Myrsky lennätti yhden ipanan tarhasta kokonaan pois ja vähintään kerran päivässä saa hätistellä eksyneitä sieluja osastolta toiselle.

Selkeästi huomaa, että kun kissavartio ei päivystä enää Sir Miltonin toimesta salavanoksalla, kanatkin riehaantuvat käyttämään ilmatilaa rohkeammin. Tarvitaan kipeästi uutta lennonjohtajaa.

On niin vaikea uskoa, ettei Sir Milton enää tule yöksi kotiin, ei tingi ruokaa aamuisin, ei nuku niskatyynynä eikä kuumota kinttuja öisin. Joka kerta kun jossain päin Torppaa tiuku helkkyy, sitä vaistomaisesti ajattelee, että kas, Milton tuli. Ei tule. Tulee ikävä.

Näin hurskain katsein syntejä kadutaan...
... tai sitten ei! Eikun uutta narraamaan säynävää!

Viikonlopulle ei ole isompia ohjelmia. Onneksi. Joutilaana ei silti ole vara notkua, kaikenlaista pikkupuuhaa ja askaretta toki riittää näihin leppoisiin maalaiselämän päiviinkin.
Tehdään mitä on tehtävä, kerätään vähän mehustettavaa ja keitellään saskatoonmehua. Herukkasato näyttää ihan kohtuulliselta, vadelmien kanssa on vielä maltettava pari päivää ja katsottava mitä sateet ja tuleva lämpöaalto tekee niiden kasvulle. Perunat ovat pesäpallon kokoisia. Valkosipuleitakin jo uteliaana kopeloin ja hymyissä suin odottelen sadonkorjuun juhlaa. Sitä se totisesti tulee olemaan. Oi onnea!

Näin nyt, huomisen antia odotellessa toivottelen leppoisaa lauantaita, missä lienetkin!




PeeÄäs: erityisterveiset Suppurin suomalaisille, oli mukava kuulla viestiä ison veden takaa!







Pihlaja


Näin sille rajapuulle kävi. Ei kiva.
Onneksi hevoset olivat rysäyksen aikaan laitumen toisessa laidassa. Tuuli repi aitakepit irti maasta ja mukana meni langatkin. Eivät onneksi lähteneet hepat hatkaan vaikka tilaisuutta oikein tyrkytettiin luontoäidin toimesta. 

Yöllä salamoi ja satoi taas, sähköt säilyivät ja nyt porottaa pilvettömältä taivaalta. 

Aurinkoista perjantaita, missä lienetkin!


torstai 31. heinäkuuta 2014

Kuvat on, kuvaton


Söpöilköön nyt tuo Felixin ryökäle tuossa kuvituksena.
Kuvia minulla on, mutta olen silti kuvaton. Kuvat kamerassa eikä tarmoa eikä aikaa kaivella piuhaa, yhdistää laitteita ja setviä kuvaläjistä parhaat päältä. Ehkä sitten huomenna?

Tänään tapahtui paljon. Nuorimmainen pääsi kotiin, mutta osaston ovi on raollaan, avautuu yhdellä puhelinsoitolla. Seuraava reissu onkin sitten pidemmänpuoleinen.

Nämä muutamat päivät antoivat kuitenkin paljon työkaluja (ja voimia) kohdata tulevat haasteet ja selvitä niisä ehkä hieman paremmin.

Tunnustan aliarvioineeni vastustajan. Se on viekas, katala ja ehdottomasti läpeensä paha.

Olen (ja koko perhe on) saanut valtavasti tukea, yhteydenottoja ja kannustusta niin monelta taholta, että kaikkien kiittäminen ja muistaminen on mahdotonta. Kirjoitan nämä seuraavat kirjaimet hitaasti, arvostaen ja painokkaasti, teille kaikille: K-I-I-T-O-S !

Jokainen blogiin, facebookin viesteihin, tekstareihin tullut viesti ja kommentti on auttanut. Kaikki olen lukenut ja kaikkia arvostan. Halaukset, äänet puhelimessa, sanat kännykän näytöllä, kaikki ovat auttaneet.

Elämän täytyy jatkua ja syvimmistäkin poteroista on pinnalle noustu. Niin tästäkin.


Esikoinen on viettänyt hikisiä tunteja ratsastaessaan molempia torpan ratsuja. Poni Sörsselson sai Esikoiselta kiitettävän arvosanan ja Töttiksen uudet, uljaat lihakset (oikein tarkasti kun katsoo pinkkien lasien läpi) ovat nostaneet Töttiksen ratsuindeksiä Esikoisen hieman snobismiin kallellaan olevalla asteikolla huimasti. Ja kyllä, sen mitä eilen jaksoin ja ehdin katsoa, hyvältä näyttää.


Tänään nousi rajuilma, rajusti ilmaantuikin. Radiossa sanottiin jotta jossain Kesälahdella ja Kiteellä on jotain ukonilmaa, samassa paukahti Torpan ilmatilassa ja taivas valui maahan asti. Minulla oli luonnollisesti kiesistä sivulasit alhaalla... Pihalla etenin kauheassa puhurissa kohti kiesiä ja sain kuin sainkin veivattua ikkunat kiinni. Penkit ovat märkänä, kyllä ovat. Täytyy huomenna tutkia ja tuulettaa, eivätköhän luvatut helteet kuivata sen mikä tänään kastui.

Myrsky repi puita ja taivas salamoi, kirjaimellisesti. Pari kertaa iski oikein kunnolla, muttei siinä rankkasateessa nähnyt mihin ja miten. Iso-J sai sähköiskun irroittaessaan koneitten piuhoja työhuoneessa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Pahimman rytäkän tauottua siirsimme hevoset talliin ja tutkimme tuhoja. Laidunaidan päällä rötkötti vanha hieno pihlaja. Naapurin vanha tuomi oli katkipoikki ja ainakin yksi kuusi oli erkaantunut latvastaan melko ikävän näköisesti. Kuusitukki siitä tulee. Konkeloita on metsässä varmasti paljon, täytyy lähipäivinä käydä kurkkimassa.

Pihan salavat olivat kaameassa kunnossa. Taloa lähinnä oleva kärsi pahiten, outoa mutta totista totta. Roskaa riitti siivottavaksi.

Illalla kävimme moottorisahalla pätkimässä pihlajaa pienempiin osiin. Menee koko puu kaatoon, salama on iskenyt varsinaiseen runkoon niin, että erkanevat oksat ovat harallaan mikä minnekin, repsottavat säleiden varassa. Täytyy naapurin kanssa miettiä mihin suuntaan ja milloin puu kaadetaan. Hevosia ei voinut puun epävakauden takia laittaa laitumelle, eli ne norkoilevat yön lankkutarhassa. Sähköt saatiin kuitenkin kiertämään.

Yksi kanantipu oli lentänyt myrskyn aikana väärälle puolelle aitaa, hönttiparka ravasi aitaa ympäri ja etsi pääsyä omiensa joukkoon. Onneksi hoksasin ajoissa ja sain tipun talteen.

Yöksi on luvattu sateita ja uutta myrskyä. Saapa nähdä mistä ja miten silloin puhaltaa.

Huomiseksi (apua, taas perjantai) on ohjelmassa monenlaista hankintareissua. Ehkä nettiyhteys kestää ja saan aikaiseksi siirrettyä ne kuvatkin.

Näillä mennään, kuka missäkin.

The Stig, The Hero
:D
PeeÄäs: näiden kahden alimman kuvan myötä toivon Iso-J:n muistavan lähestyvän syntymäpäiväni.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Tummat pilvet


Tänään tuli myrsky. Se puhdisti ilmaa. 
Kuva otettu Keskussairaalan osasto 10:n ikkunasta. Osasto 10 on, kuten monet päättelevätkin, lasten osasto.

Toivon uusien, lempeämpien tuulien puhaltavan jatkossa. 

Kiitos ystäville, missä olettekin!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Sir Milton


Maailman Paras Mieliystävä, rakas Veli Milton seurasi Patsyn, Ellin, Winstonin ja monen muun kissaystävän tassunjälkiä sateenkaarisillalle. Tie koitui kohtaloksi.

Liian aikaisin lähti rakas ystävä. Nuku hyvin, elät muistoissamme. Aina.