perjantai 25. heinäkuuta 2014

Perjantaipäivitys



Helleviikko perjantaissa, kovaa kyytiä nämä viimeiset koululaisten kesälomaviikot kuluvat. Päivitystahti on hiipunut samaa tahtia kun lämpömittarin lukemat nousevat. Ilmeisesti kuumuus häiritsee dataliikennettäkin, harva se päivä olen turhautuneena hakannut modeemin on-off -kytkintä. Kun ei toimi niin ei toimi. Ja iltaisin, kun olisi aikaa, ei ajatus liiku sen vertaa, että saisi kuvat kamerasta purettua. Lisäksi tämä vanha, mutta rakas MacBookini taitaa tulla tiensä päähän, hidasta, ah niin kovin hidasta on vanhuksen käynti.

Selitykset sikseen,  nyt näyttäisi nettiyhteys pelaavan, tuvassa on mukavan viileä ja kerrankin on rauhallinen hetki. Kauppareissut tehty ja viikonloppu voi alkaa.

Ikkunat on sitten pesty, joko minä siitä mainitsin?
Peetu on oma puuhakas itsensä, kuvissa hengiltä otetaan kumikanaa. Vinkupilli kesti tällä kertaa piinallisen kauan, ainakin vartin. Monelle mutkalle piti pienen koiran itsensä veivata kunnes vihdoin koitti juhlallinen hetki, kana oli tukevasti käpälissä ja pillikohta leukojen välissä. Sitten vaan krunts ja se oli siinä. Seuraava toimenpide olisi ollut kumikanavainaan suolistaminen (pieneksi silppuaminen) mutta nopea ilonpilaaja nappasi aarteen pois ja roskiin. Arvaatte varmaan miksi Peetua joskus kutsutaan lisänimellä Sulju?



Hevoset tulivat kotiin torstaina. Ensin tuli Töttis ja seuraava trailerin kunniakierros toi pihaan Ratsuoppilas Sörsselssonin. Kumpikin on vankistunut ja saanut lihasta, jopa tamma, tuo luiskapersauksinen pihtikinttu. Ihme kumma, jalatkin näyttävät suoristuneen reissussa. Siellä on kyllä niin mahtava laidun jossa on mittaa ja pituutta, mäkiä ja kumpareita. Laumassa liikutaan paljon ja kyllähän se pattia kasvattaa hevosenkin persauksiin.

Tänään olisi tarkoitus illan viilentyessä ottaa hevoset iltalenkille, käykööt vaikka peltoja kiertelemässä.
Perilliset saavat hoitaa homman, minä en ahtaudu ratsastushousuihin enkä sonnustaudu kypärään, en mistään hinnasta tässä kuumuudessa. Siihen persauksen alle vielä kuumana hohkava hevonen, no thanks.

Hevosten myötä tulivat paarmat, nuo lentävät pienet pirulaiset. Tuli myös kesän kausituoksu Eau de Terva. Minä parka saan lähes poikkeuksetta tervankärystä migreenin mutta ihme ja kumma, hevosten hoitoöljy ei migreeniä laukaise. Lienee sitten aitoa tavaraa ja minä olen allerginen halvoille kopiolle.

Ensimmäinen kylpyhetki 
"Kyllä olisi tarpeen saada vähän omaakin aikaa"
"Nyt muuten lähdetään tuonne meikäläisten puolelle"
"Me lähdetään nyt, heippa pätkät"

Lomareissumme aikana kuoriutuneet kiuruveteläistiput ja yhteishuoltajuussopimuksen tehneet kanamammat näyttivät olevan valmiita siirtymään ulkoilmaelämään. Useampana päivänä kanamammat ovat yrittäneet lentää ikkunalasista läpi tai livahtaa avoimesta ovesta, selkeästi koppikausi alkoi ahdistaa.

Arvelimme, että valkoiset tehokanat (Britneys Stupidos) ja kiuruveteläiset kanat saattavat nokkia näitä pikkuisia, joten kiikutimme ne Silkkikanojen ja muun pikkuväen puolelle.

Ensimmäisenä rouvat kaivoivat kelpo poterot johon kyykistyivät kylpemään. Hiekka lensi ja rouvat huolehtivat hygieniastaan. Lapsivuodetomut ja sisäilman pölyt saivat kyytiä kun madamet nautiskelivat DaySpa -tuokiosta. Pikkutiput seurasivat vieressä ja hetken päästä ipanat melskasivat kylpypoterossa kuin vanhat tekijät.

Puhdasta tuli ja sitten lähdettiinkin kävelylle. Ihan selkeästi kanaemot pohtivat elämänpiirin kaventumista jälkikasvun myötä ja totesivat, että omiensa joukossa olisi sekä potentiaalisia vauvakuumeisia lapsenvahteja, että miehinen mies, Kukko Savolainen roolimalliksi pienille.

Niinpä tuo harmaa rouva ilmeisen turhautuneena vähän pölläytteli Kääpiökoch -kanarouvaa joka tuli uteliaisuuttaan tutkimaan tipuja tarkemmin. Sen jälkeen kanamammat marssivat tomerasti kanaosastoja erottavalle verkko-ovelle ja odottivat pääsyä omiensa joukkoon. Sen verran päättäväisiä olivat joten avasimme oven.

Illalla kävin katsomassa, koko lössi oli marssinut jo yöpuulle sisäkanalaan, myös nämä pikkuiset.
Aamulla ipanat ovat jo kylpemässä ja sen jälkeen vetivät hirmuista rallia ympäri ulkotarhaa. Kukko Savolainen nosteli hämmentyneenä koipiaan ja vanha ruskea tehokanamummo tyyskähti nokalleen kun pikkuväki jyräsi kahta puolta ohi.

Ei niillä siis mitään hätää ole, hyvin tuntuu kanoillakin olevan koko kylä kasvattaa -menetelmä hallussa.
Sen verran yritin tipujen päitä katsella, että kovin kanavoittoiselta porukka vaikuttaa. Yksi on ehkä kukko ja sille etsitään oma koti myöhemmin.




Entäpä Pikkupojat?
No mitäs ne, elämä on rallia ja kehruukoneen pärinää. Pärinäpojat ottavat elämästä ilon irti ja käyvät silminnähden sekä koirien että Setä Miltonin hermoille. Harmoninen yhteiselämä on vielä kaukainen haave, nämä huligaanit eivät todellakaan saa vielä liikkua vapaasti Torpassa. Elämä on rajattu Esikoisen huoneeseen ja välillä saavat vetää Yläkerran Ympäriajoja muissa yläkerran tiloissa.

Alakertaan näillä hiiviömivveillä ei ole mitään asiaa. Käytöskoulussa ovat jääneet luokalleen harva se päivä.

Riemua siis riittää ja sehän on tässä kovassa maailmassa iloinen asia.

Muilta osin viikko on ollut vuoristorataa. Omat menoni olen karsinut minimiin, joskin eilen tapahtui pienoinen oikeusmurha. Olisin nimittäin niin kovasti tahtonut Nemppakuoman kanssa kaupungille, lasillisille eli parille. Noh, tuli muuta eteen ja homma siirtyi tulevaisuuteen.

Tänään sain onneksi balsamia eilisen jättämille haavoille. Toveri AS piipahti kaupungissa ja sinne pääsin tällä kertaa minäkin. Kiitos vielä kerran, oli aivan huippukiva nähdä. Seuraavat kahvit tarjoan minä ja ne tarjotaan meillä. Ne ovat aamukahvit joten pitää tulla jo edellisenä iltana.

Tänään saamme Siskolikan ja pari poikaa pikavisiitille. Jääkiekkokausi alkaa maanantaina ja sehän tarkoittaa sitä, että Siskolikka ja Hokipoika siirtyvät jäähalleihin. Treenejä ja leirejä on paljon ennen pelien alkamista.

Tähän loppuun vielä kuvasarja Pikkupoikien edesottamuksista.
Hauskaa viikonloppua, missä lienetkin!

I´m gonna swing on the chandelieeeeeer...
Söpö, söpömpi, kissanpentu
Mä piilotan tän pelivälineen tänne lehden alle

Hiiviömivvi 
Oskar kikkailee itselleen jäähyn
Nouuuuuuuuuu!! 
Hei kuuntele nyt, mä voin kyllä selittää 
No ei sitten, ikävä ihminen!








tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ja taas me aidataan

Kesän makein helminauha

Eipä mulla muuta kuin terveisiä kaikille helteeltä. Paahdekin tuolla huiskutelee ja Aurinko myös.
Minä ja Nuorimmainen lähdemme tallaamaan peltoon aitauskamppeiden kanssa. Sitä saa taas melko tarkkana olla käytettävissä olevien keppien ja nauhan kanssa, niiden riittävyyden arviointi suhteessa aidattavaan alaan on melko haastavaa. Mutta joka kerta on aitaushomma tehty ja hevoset saaneet vihreänsä.

Huomenna ne tulevat kotiin, Torpan Ratsut.
En ole vielä varma tuodaanko ratsain vai kopilla, riippuu niin monesta asiasta. Selvinnee sekin aikanaan.

Esikoinen on tyhjentänyt tallin pesua varten ja seuraavaksi olisi syytä ottaa käsiin taltta ja höylä, ainakin kuokka, että Poni Sörsselssonin talviöiden improvisoinnit tallin valkealta seinältä saadaan pois.
Valkoinen maali peittää sen mikä jää jäljelle painepesurin käsittelystä.

Palataan taas!
Mukavaa päivää, missä lienetkin!

Takapihan Tavernan keitaalla



maanantai 21. heinäkuuta 2014

#macuserhateswindows


Koska en ole päässyt blogger 'palveluun' kolmeen vuorokauteen, laitan terveiset puhelimen kautta. Kuvien koko on jättimäinen, korjaan ne heti kun pääsen läppärillä läpi. 

Viikonloppu on ollut paahteinen. Vettä saisi letkuttaa plantaasille niin paljon kuin kaivosta lähtee mutta laiska ei jaksa. 

Täällä on vihattu windowseja, manattu Mac -koneita ja sadateltu Saunalahtea. 
Ikkunat on pesty, sillä leijun. Vuotuinen urakka vaati uhrinsa. Vasen jalkani puoliksi halvaantui eilen, ei tuntoa, ei pitoa, ei ponnistusvoimaa. 

Raahasin jalkaa perässä, hinauduin seiniä pitkin ja kas, aamulla tunto palasi ja kramppi herkesi. Oli muuten fittimäinen tunne kun jalasta lähti tunto.

Tänään jatkoin ikkunanpesua, pesin ne joihin huimalla uloittuvuudellani yletyin. 
Viimeinen ikkuna oli helppo, työtason päällä. Siksi nostin yläruudukon lasit ylös. 
Seuraavaksi ne rojahtivat olkavarrelle. 

Olivat pitkät minuutit kun odottelin apuja, Iso-J rymisti tupaan ja nosti ne perhanan triplaikkunat pois. Onneksi oli hauista jumpattu, suoraan siihen rojahtivat. 

Kipeä on vieläkin, haudoin kolmen K:n ohjein vajaan tunnin ja ihme kyllä, mustelmaa ei ole vielä noussut. Ehkä mitään isompaa ei hajonnut ja yön aikana itsestäänkorjaantuva keho elpyy. 


Muilta osin kaikki hyvin.
Peetu tappoi ties monennenko kumikanan, oikeat kanat voivat hyvin. Pikkupojat jyräävät hunnilaumana yläkerrassa ja Setä Milton näyttää hautovan synkeitä säkeitä niiden pikkuhirviöiden varalle. 

Hevoset tulevat kotiin keskiviikkona, toinen tulee käymään, toinen jää. 


Nämä kaikki saisivat tulla, syötävää riittäisi kaikille. Ensi vuonna voi olla mahdollista ottaa pari vierasta laitumelle, eivät nämä meidän ponit ehdi kaikkea hoitamaan kahdestaan. 

Ja viikonlopun hyväksi lopuksi syötiin Takapihan Tavernassa, hyvin kuten aina. Sain luku-urakkani päätökseen ja totean, että olipa mukava lukumatka. Suosittelen kaikille monitasoisten tarinoiden ystäville. Minua miellytti Twin Peaks -tyylinen kerronta, kaikilla tarinoilla oli aina vähintään kaksi puolta ja oma mielikuvitus  turvasi sen, että mielenkiinto säilyi koko 800 -sivuisen järkäleen viimeiselle sivulle. 


Kirjanmerkkinä toimi ystävien lähettämä postikortti Ystadista. Sattumaa tai ei, Iso-J ja Esikoinen katsovat joka ilta ainakin yhden Kurt Wallander -leffan. Meillä on ne kaikki, Komisario Beckit päälle ja monta muutakin sarjaa.

Nyt unta kohti ja päin alkavaa viikkoa. Siellä odottaa tallin pesu ja vuosihuolto, laidunten aitaus ja pari muuta urakkaa. 

Nähdään taas, missä lienetkin!!