keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Viimeinen kiriviikko


Kyllä nyt on nallekarkkeja tasattu, kerrankin sataa tähän laariin.
Se pahuksen Sahara on nyt alkutyrimisten jälkeen tasattu ja ängetty kuoppaansa. Ne muutamat sata kottarikeikkaa jotka tuuppasin tuonne takavasemmalle, olkoot minun puolestani vaikka ikiajat noilla sijoillaan. Ikuisena monumenttina Miehisen Logiikan Haavoittuvaisuudelle.

En käännä enempää veistä haavassa enkä jäkätä muutenkaan. Tuossa nyt on lomaltapaluun kunniaksi urakkaa. Mutta asiaan palataan vasta ensi kuun puolella, vasta silloin.

Viimeinen kiriviikko on ollut vaikea. Tietyistä syistä en avaa asioita tässä enempää, mutta vaikeita asioita on puitu. Me niin ollaan ansaittu tämä loma, ihan koko perhe.

Aikataulut ovat kohtuullisen pahasti romutettu, ainoa fakta on se, että lauantaiaamuna pitää tämän ryhmän olla tietyllä kellonlyömällä tietyssä kirkossa kummipojan konfirmaatiossa. Viimeistä kummipoikaa ripitetään. Tuntuu, että siitä on ihan hetki kun häntä kastettiin ja nyt on jo iso ihminen. Tämä on se meidän Hokipoika, #64.

Tänään on tehty omanlaistaan historiaa, Torpan ratsut on ratsastettu vajaan viiden kilometrin päähän kesälomalle (kertausharjoituksiin).




Siellä sitä mentiin harjat ja hännät tötteröllä, ihmeteltävänä olivat kaksi muuta tammaa ja aidan takaa kurkkinut jätkäporukka. Poni S varmaan kuvitteli päässeensä haaremin päälliköksi.

Sain ratsastusseurakseni naapurini, reippaan ja rohkean ihmisen. Ja niin sitä sitten talutettiin ratsut tien yli ja ratsauduttiin. Eka jalkautuminen tuli noin kahden sadan metrin päässä, koska takaa suihkinut rullasuksihiihtäjä oli Poni Sörsselsonille ylivoimaisen pelottava ilmestys. Katsoin parhaimmaksi jalkautua ja näyttää hiihtäjän vaarattomuuden ponille ihan maasta käsin. Hyvin se meni ja matka jatkui.

Seuraava jalkautuminen oli valtatien alitus. Siitä jyristää taukoamattomana letkana rekkaa ja muuta liikennettä joten pelattiin varman päälle. Hevosia jänskätti myös se, että autot kulkivatkin yhdenäkin heidän alapuolellaan (juu, täällä liikennöidään kolmessa kerroksessa) samalla kun yläpuolella jyrisi menevä ja tuleva liikenne.

Sitäpaitsi Töttistä jänskättää aina suojatien ylitys, astelee hyvin varovasti hevosia syövien valkoisten viivojen välistä, onneksi semmoinen hevosenmentävä rako on viivojen keskelle tehty.

Poni Sörsselssonia jänskätti kevyen liikenteen väylän suoja-aita, sitä piti puhaltaa ja puhkua.
Pienemmälle tielle päästyämme olikin jo paljon rennompaa. Autot ja pyöräilijät saivat mennä ohi, toki koko Poni S täytyi kääntää katsomaan takaa tulevia poninsyöjiä. Tien yli kipaissut orava oli epäilyttävä ja perhonenkin lepatti pahaenteisesti. Paarmakin hääräsi uskollisesti ympärillämme pitkän matkaa. Menetti henkensä kun Töttiksen kuski lämäisi täsmäiskun tamman persauksille.

Hetkittäin meno oli oikein rentoa, epämukavaa se ei ollut ollenkaan. Oli oikeastaan opettavaista katsoa reittiä hevosen silmin, sikälimikäli kuin se ylipäätään on ihmiselle mahdollista. Räksät ja räkyttävät koirat, varjot ja valot, postilaatikot sun muut noteerattiin ihan eri tavalla kuin omilla juoksulenkeillä.

Ihan viimeisessä ylämäessä hevosilta loppui into, niinpä talutettiin viimeinen pätkä, muutama sata metriä. Vastaan tuli vielä sorarekka jonka kuski ystävällisesti jäi odottamaan, että talutimme hevoset auton ohi. Kaikkia autoilijoita kiitettiin kädenheilautuksella, kohteliasta ja huomaavaista väkeä olivat kaikki. Eikä kukaan halua hevosen kokoista elukkaa konepellilleen.

Hikiset hevoset pääsivät viilettämään laitumelle ja me palasimme Iso-J:n kyydillä kotiin. Pitihän meidän muutama paskanpotkimisstoppi tehdä, sen yhden raitin varrella asuu erittäin tarkkaa väkeä joille hevosenlanta on pahin mahdollinen ympäristörikos. Yksi pariskunta olikin jo koirineen seisoskelemassa tien varressa, kädet olivat puuskassa siihen malliin, että heitä harmitti moinen hevosilla häiriköinti. Oman ajokoiransa louskutus ei ilmeisesti haittaa heitä pätkääkään.


Nyt onkin (vihdoin) se aika kesästä, kun loma vääjäämättä alkaa hiipiä mieleen. Hevoset poissa, pieneläinten hoitaja ohjeistettu, ruohonleikkaajat ohjeistettu, naapurit ohjeistettu. Pyykkiä täytyy vielä pestä, painaa yksi yövuoro tositteiden kanssa ja ruksata to-do -listalta sitä mukaa hommia pois kun niitä saa tehdyksi.

Yksi kierros kaupungissa tehtiin tänään ihan vaan eläinten ruokahankintojen parissa. Kaikille jotain ja jokaiselle on kaikkea.

Illan kruunasi kahden kattiveljeksen varaaminen, menomatkalla viedään etelään kaksi tipua, tulomatkalla tuodaan todennäköisesti kaksi kissanpenskaa. Kiitokset tälläkin kertaa sinne Päivölään.

Ja nyt vaateriin. Aamulla on aikainen ylösnousemus vaikka hevosia ei tarvitsekaan nyt ulkoistaa. Talli on siivottu pesua varten ja loimipyykki odottaa lomanjälkeistä aikaa. Viimeinen treeni koutsin kanssa ja sitten se on lepo ja loma.

Mukavaa torstaita, missä lienetkin! Tää on jo toinen jalka rantasandaalissa, toinen veivaa vielä!