torstai 17. huhtikuuta 2014

Yksi on joukosta pois



Suureksi suruksemme Veli Winston menehtyi auton kolhaisemana tänään, puoli kymmenen jälkeen illalla.

Kannoin vielä lämpimän kissakoltiaisen tänään kotipihaan, viimeisen kerran.
Itku tuli ja ikävä jäi.

Hieno (joskin satunnaisesti huonotapainen) Veli Winston sai elää neljä elämänmakuista ja ilmeisen onnellista vuotta. Tietoisella riskillähän uloslähtö päivittäin sallittiin. Onneksi kolhu oli niin kova, että kissaystävä ei tiennyt kuka sammutti valot.

Huomenna sanomme Hilpeälle Hovimestarille hyvästit ja toivotamme hyvää matkaa Kissojen Pilvihoviin. Kun taivalle ilmestyy hassu, poukkoileva tähti, tiedämme Veli Winstonin saapuneen perille.



keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Neppisauto ja Musta Matala

Tänään oli illalla Esikoisen koululla Kevätkonsertti.
Sinne matkattiin minä, Äitikulta ja Esikoinen.

Kaupunkimme kehätieltä (köhköh) poistuin oikeasta rampista, ryhmityin vasemmalle kääntyvien kaistalle ja jäin odottelemaan vihreää nuolivaloa.

Odotellessani kuuntelin Äitikulla jaarittelua kommentointia Pääsiäisen ruokalistasta. Valo vaihtui ja lähdin tyylini mukaisesti rivakasti liikkeelle. Päästyäni autonmitan verran eteenpäin, keskellä risteysaluetta tajusin, että vasemmalta, kaupungin suunnasta pyyhältää täyttä kaasua musta, matala auto suoraan kohti.

Siinä oli 'ehkä hetki' aikaa päättää mitä teen, painoin kaasua ja toivoin ehtiväni alta pois. En olisi ehtinyt, onneksi mustan matalan kuski teki riuskan väistön omasta suunnastaan katsoen oikeaan. Onneksi hänen oikeanpuolimmaisella kaistallaan ei ollut ketään, olisi keilannut komeasti.

Tärinä iski vasta marketin pihalla, piti ihan pikku hetki puhaltaa. Se oli niin liki.

Jälkeenpäin piirsin mielessäni kartan tapahtumapaikasta ja kyllä se mustan matalan kuski tuli törkeästi sekä ylinopeutta (alueella 60 km/h) ETTÄ päin punaisia.

Minulla ei ollut aikaa katsella auton rekkaria saati muita tuntomerkkejä. Perinaisellinen kuvaus: musta matala.

Kiesini olisi lentänyt kuin neppisauto pois mustan matalan tieltä, suoraan olin osumareitillä. Äitikullan olisi myös käynyt pahasti eikä Esikoisellakaan olisi ollut kummoiset mahdollisuudet kävellä omin jaloin autosta ulos… jos olisi rysähtänyt.

Onneksi tilanne jäi taakse ja meistä jokainen pääsi myös Kevätkonsertiin. Siellä ei tarvittu montaa tahtia kun silmäkulmasta pukkasi silmähikeä ja kurkkua kuristi.

Mustan Matalan kuskin onneksi en nähnyt rekkaria sillä olisin kyllä jahdannut hänet käsiini vaikka maailman ääristä, vanha kunnon Patsy Stone tässä kiteyttää tuntemukseni erittäin aidosti:


Huomenna katsellaan kevätkuvia Torpalta, kurkataan Päivi-Ö:n outlookia ja ja ja… vietetään kiirastorstain iltaa.

Hyvää yötä, muista punaisen ja vihreän liikennevalon ero, missä lienetkin!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

No hupsista vaan



Niin se vaan viikko vilahti jo tiistain ehtooseen enkä ole ehtinyt kissaa sanoa. Tai no joo, kissaa kyllä on kutsuttu. Ne roistot nimittäin tunnistavat Axilur -paketin rapinan ja tietävät, että imelällä äänellä sopotettu kissikissi meinaa kinkkuun käärittyä pilleriä. Toki ne hyvin kasvatettuina (ts. luontaisen ahneina) kinkut nielevät, mutta jemmaavat pilsun takahampaan taakse ja sylkevät pois kuin laamat. Siis yrittävät.

Mulle on kissojen turha ruveta, olen madottanut kymmeniä kissoja kymmeniä kertaa joten ei auta Veljesten pullikoida. Huomenna vielä pilsut koko koplalle ja sitten on kevään matokuurit hoidettu.
Koiriahan on helppo huijata, senkus heiluttelee kinkunriekaletta ja nakkaa odottavan kitaan, pilleri perään eikä kukaan tajunnut mitä tapahtui. Huuliaan lipovat kiitollisina ylimääräisestä mannasateesta.

Sunnuntaina ajelin kotiin pikkuisen tuhruisessa kelissä, mutta huomasin silti jo menomatkalla bongaamani joutsenlössin ja kurvasin kiesin bussipysäkille. Matkaa lintuihin jäi useampi sata metriä ja se on sadekelissä paljon.

Etäältä katsoen näyttävät äkkinäisen silmään laumalta laiduntavia lampaita. Tai sitten ei.
Otin kuitenkin muutaman kuvan muistoksi. Laatu ei ole häävi, olisi pitänyt olla joku pahuksen pitkä telejööti jolla olisi saanut ilmeet ja asennot kunnolla mukaan.

Käytiin tänään Iso-J:n kanssa kevään ekalla fillarilenkillä. Molemmat poljettiin melko vaisuina kotiin, äkkinäiselle käypi ahteriin kiikkerässä satulassa keikkuminen. Onneksi tehtiin ihan vaan lyhyt verryttelylenkki.

Sateen jälkeen ilma oli raikas ja happea täys. Tuli mukavan rento olo. Tästä onkin oikeastaan yksi suunta, oma peti.

Kuvailin tänään kevättä kotipihalla ja kummasti sieltä vaan penkeistä punnerretaan. Viime viikon kylmäpakastesää stoppasi kevään mutta parin viime päivän sade kyllä pisti siihen taas vauhtia.

Huomenna lisää!
Nuku hyvin, missä lienetkin. Tai jotain.




sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Palmusunnuntai 2014


Kotona taas!
Oli antoisa reissu ja kotiin ajellessa mietin, että tämä vuosi on tuonut eteeni niin paljon uutta ja ennenkokematonta. Jos tätä tahtia jatkuu, tästä tulee semmoinen vuosi, että oksat pois. 

Nyt on kertakaikkisen hyvä ja kiva olla Kotitorpalla. 

Keskityn nyt hetkeksi vain olemaan. 
Palataan arkeen ja raportoin reissusta tarkemmin lähipäivinä. 

Kiitos Siskolikalle majoituksesta ja kestityksestä. Sekä lenkkiseurasta! Ei mennyt ihan hunningolle tämä viikonvaihde liikunnankaan osalta.

Leppoisaa iltaa, missä lienetkin!