perjantai 11. huhtikuuta 2014

Isolla kirkolla


Sinne jäivät Torpalle sontaa mättämään kun minä polkaisin kiesin tulille ja suuntasin kohti etelää. 

Lappeenrannassa tuli pieni paniikki kun en löytänyt autoa. Muutaman minuutin panikoin kunnes hoksasin tutun rekkarin kello kymmenessä. Oli vaikea tunnistaa oma kippo kun se oli pesty. Kiitti vaan Iso-J auton pesusta mutta ei pidä autoa yllättäen pestä, minä tunnen kuranharmaan, en sinistä. 

Kello 20 parkkeerasin Siskolikan pihaan ja nyt on hyvä olla. Kipaistiin reilun vitosen kävelylenkki. 

Yläkuvassa lokkiparvi, ovat saapuneet kesänviettoon. Matkalla näin pellontäydeltä joutsenia mutta oli tiukka ohitustilanne joten en jäänyt kuvaamaan. 

Aamulla on hurjan aikainen herätys. Huoltajanhommat velvoittavat joten olen heti kello 7 Helsingissä. Kello 10 saa pitää peukkuja, ihana ystäväni astelee bikinit säihkyen lasikengissä tuomariston eteen. Pitkä projekti finaalissa. 

Huoltajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu saatella prinsessa lavalle ja avustaa hänet kirkkaimpaan säihkeeseen. Se meinaa Jekkukikkaa, palvelus palveluksesta! Niin monet kisakuviot kurvailin Herra Harmaalla jekunmaku suussa. Oi niitä aikoja...

Tällä mennään, mukavaa viikonloppua, missä lienetkin! 





keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ei wörki


Homma on saletti kuin Moskovan baletti. 
Nettiyhteys Torpalta maailmalle on tämän laitteen takia/ansiosta/vuoksi katki, poikki, rikki, jumissa.

Koska olen tuhottoman kiukkuinen ja joudun näpyttelemään tämänkin puhelimella en toista kaikkea kokemaani. 
Olen kuitenkin antanut 'palautetta' operaattorillemme (pian ex) ja nyt aion hautautua sohvanpohjaan sillä vasen niskanpuolisko on yhtä jumissa kuin modeemi. 

Ja kyllä, on reseroitu, on tsekattu piuhat, on buutattu. Ei wörki. 

Ugh. Missä lienetkin. 


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kehäkettu



Suuri vääryys on herätä sunnuntaiaamuna kl. 6. Nyt syy oli hyvä, joten turhia torkkumatta kävin herättelemässä Peetun ja Esikoisen tekemään paluun näyttelykehiin.

Onneksi ajomatka ei ollut pitkä, pysyttiin kotiläänissä.

Peetun ilme..
Minä vähän jännäsin, miten Peetu sietää pienen sisähallin ahdasta kehää mutta jäppinenhän esiintyi oikein mallikkaasti. Rusetit menivät sivu suun, mutta luokkavoitto sentään napsahti.

Ja näin lausui Rouva Tuomari:

Ryhdikäs, mittasuhteiltaan sopusuhtainen spannattavissa oleva nuori uros. Hyvät pään linjat. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hyvin kulmautunut takaa. Hännän kiinnitys voisi olla hieman korkeammalla. Sivuliikkeissä askel jää lyhyeski. Hyvät takaliikkeet & etuliikkeet.
ERI, NUK1

Kotona oltiin sunnuntaiaamulle soveliaamman aamukahvin aikaan ja nyt on tovi aikaa huilata ennen iltapäivän treenejä. Peetu treenaa, minä yritän saada muutaman russelin kuvattua. Kasvistädillä oli hieno päivä, yksi kasvatti valioitui ja kasvattajaryhmä oli tietysti ROP.

Vasen, oikea, vasen oikea...
Hei me spannataan
Peräpeili

Hevoset olivat hieman närkästyneitä kun kävin heitä hätistelemässä ulos niin aikaisin. Poni S. haukotteli niin, että meinasi kompastua alaleukaansa. Töttishän harvemmin säkenöi, eikä tuottanut tänäänkään yllätystä. Löntysti puoliunessa tarhaan, parkkeerasi ahterinsa porttiin ja jatkoi nukkumista.

Eilen lauantaina heinänhakureissu muuttui astetta haastavammaksi kun lainakärryn sähköt eivät toimineet ja piti lennosta hankkia toinen kärry. Onneksi se oli yhden puhelinsoiton päässä ja päästiin sujuvasti matkaan.

Matkalla minä kartanlukijana keskityin ahtamaan itseeni lakuja (karkkipäivä) ja ajettiin erreyksissä risteyksen ohi. Kiekko ja käännös takaisin. Seuraavan kartanlukuvirheen tein muutaman kilometrin päässä, se tiesi jo 12 km:n rankkarikierrosta. Autossa oli hieman jäähileinen tunnelma, sillä tietä riitti ja riitti ja riitti. Juuri kun minulta alkoi usko loppua, löytyikin oikea kinttupolku jota pitkin jyristeltiin aina vain korkeammalle ja ylemmäs.

Tähän väliin on syytä puolustuksen huomauttaa, että minä olen yleensä pettämätön kartturi ja pystyn sijoittamaan itseni kartalle nopeasti. Eilen kovalevy jumitti.

Kuorma saatiin tehtyä ja kotimatka suoritettiin asvaltoitua tietä pitkin huomattavasti paremmissa merkeissä sekä puheväleissä.

Purku sujui neljän heittäjän ketjulta hetkessä, kaikki hyvin taas.
Sauna kruunasi pitkän päivän ja siitä olikin hyvä kierähtää yöunille. Herätys oli, kuten jo ylempänä mainitsin, kello 6. Samoilla silmillä kukutaan tänään iltaan asti. Iso-J kurvaa eteläntielle ja me jäämme pitämään Torppaa paikoillaan.

Leppoisaa sunnuntaita, missä lienetkin!

Nuorimmaisen zoomailuja