perjantai 4. huhtikuuta 2014

Vaihtelevaa


Kovin on ollut vaihtelevaa tämä loppuviikon säätila. Huhtikuu on oikukas aina, mutta tämä outojen ilmiöiden talvi ja kevät ovat kyllä ihan omaa luokkaansa.

Niinpä olikin vallan järkyttävää todeta, että siellä missä äsken paistoi, siellä nyt sataa lunta-räntää-rakeita ja maa on hetken valkoinen. Mutta onneksi vain hetken. Kukko paimensi emännät katon suojiin mutta hetken päästä rääkyi… anteeksi, kiekui taas kurkku suorana omaa mahtavuuttaan säiden herrana. Luuli varmaan, että kun tarpeeksi lujaa kajottaa, säätkin peljästyvät ja vaihtuvat takaisin kevätsäädöille.

Kanalassa ei vieläkään ole tolkkua Päivi Ö:n sukupuolesta. Isompi se on jo kuin vanha silkkikukko ja kohta tuplakokoa silkkikanoihin verrattuna. Mutta kun ei kiekaise niin ei kiekaise. Toisaalta, niin kauan kuin Päivi-Ö ei tiedä ollakko munakko vai kukko, säästymme kahden kukon vääjäämättömiltä valtataisteluilta.

Torstai oli pikkuisen jännäkin päivä. Esikoinen sonnustautui ratsastusvehkeisiin ja suuntasimme etelään, ratsastustunnin paikka.

Kun palasin pikaiselta kauppareissultani ratsastuskoululle, totesin, että kumpikin perillinen keikkuu hevosen selässä ja nypyttää sievää ravia. Paikalla ei pikaisen tilannekatsaukseni perusteella ollut pelastushenkilökuntaa eikä muutakaan hässäkkää. Siispä parkkeerasin auton kentän laidalle ja siirryin ulkoilmaan siemailemaan teetä. Jonka sivumennen sanoen minulle (pitkin hampain) möi asiakaspalveluihmisen irvikuva. Hemmetin hapan harppu. Piti näyttää, että pahvimukista roikkuu teepussin lappu enkä yrittänyt viekkaudella ja vääryydellä huijata osuuskaupan liikennemyymälästä kahvia teen hinnalla.

Erehdyin vielä tyhmä kysymään mistä löytäisin kuuman veden. Kas kun en heti hoksannut, että siinähän se kaakaoautomaatin kautta olisi ollut saatavilla. Semmoinen hiiren persläven kokoinen ympyrä, jossa luki hiirenpaskan kokoisin kirjaimin hot water  (mikä ikänäkö??), olisi pitänyt hoksata. Voi sitä kärsimyksen määrää mikä tämän asiakaspalvelun helmen kasvoilta paistoi kun häntä niin typerällä asialla vaivasin.

Mistä niitä leipääntyneitä känttyröitä oikein sikiää?
Paha päivä? Kenties. Mutta ei kai se asiakkaan vika ole.

Harjoitusravia ympyrällä
Lisää harjoitusravia
Hei laukkaa ratsu reima!
Nyt on kivaa!
… tai sitten ei niin kivaa

Kyllä Äiti-ihmisen sielu lauloi ilosta kun omat Perilliset ovat sinnikkäitä ja osaavat suhtautua hevosten kanssa vääjäämättä eteen tuleviin vastoinkäymisiin. Vaikka on ollut ranteet kipsattuina, vaikka on kinkattu kyynärsauvoilla lonkkaruhjetoipilaana, vaikka on tullut mustelmia varpaisiin, ei se näitä likkoja haittaa.

Pakkasin autoon kaksi hyvin tyytyväistä ja hevosenhajuista Perillistä ja huristeltiin takaisin Torpalle hyvillä mielin. Opettaja on napakka ja vaativa, mutta joka huomaa heti kiitoksen paikan. Eikä pihtaile kiitoksissa vaan kehuu ja kannustaa. Ja yllyttää tekemään vielä pikkuisen enemmän. Edistys on silminnähtävää. Toisaalta, meillä on kaksi keskentekoista hevosta kotona eikä kunnollista kenttää joten on ihan hyvä viettää aikaa erilaisilla hevosilla kunnollisella kentällä.

Mikä parasta, kumpainenkin on huomattavasti äitiään lahjakkaampia ratsastajia. Siihen ei tosin kauheasti vaaditakaan. Uskon, että jopa meidän koiramme ratsastaisivat paremmin kuin minä. Kissoista puhumattakaan.

Villit pilvet

Viikko oli palkitseva myös kuntoilun kannalta. Viikon ohjelmassa luki neljä treenikertaa joista yksi treenarin kanssa. Ja niin taas nostettiin suorituspainoja kaikille lihasryhmille. Jalkapäivä koutsin kera oli ihan tappava, hyydyin niin, että oli pakko raahautua pukkariin elpymään. Tänään kuittasin tappion komeasti, tein päivän treenin ja suoritin eilisen rästit. Ähelsin porraskoneessa täydet 10 minuuttia, tein selänojennukset 12 kg:n kuugeli sylissä ja pari muuta torstailta jäänyttä hommaa.

Tuli hyvä mieli. Ja tuli varmaan betoninkovat kintut huomiseksi. Onneksi on palauttavaa jumppaa luvassa. Nimittäin lauantaille on luvassa normaaleiden hommien lisäksi heinänhakukeikka. Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä kauemmaksi joutuu hyvän heinän perässä ajelemaan.

Sunnuntaina polkaistaan kiesi tulille aikaisin aamulla, sillä Peetu tekee (toivottavasti) näyttävän paluun kehiin. Trimmausta on viimeistelty pitkään ja hartaasti, viimeksi tänään Kasvistäti tupsutteli turkkia. Jotenkin Peetu onnistuu seisomaan trimmauspöydällä siistinä ja suittuna ja heti kun tassut maata koskettavat, karvat pössähtävät sojottamaan jokainen omaan suuntaansa. Pitää jollain tärkillä vetäistä karvat kuosiin.

Jännää riitti siihen saakka, että pääsin kotiin ja sain tarkistettua rokotusten voimassaolon. Viimeksi on rokotettu marraskuussa ja rokotteet voimassa kolme vuotta. Phuuuh… kytevä epätietoisuus on viheliäinen paikka tämmöiselle varman päälle pelaajalle.

Keväällä hevoset, syksyllä pikkueläimet. Näin se vaan on. Ja pysyy. Ensi viikolla madotetaan koko lössi. Paitsi hevoset, niiltä otan näytteet ensin ja madotan jos tarvis.

Tähän loppuun vielä kyseenalainen löytö paikalliselta kirpparilta. On suorastaan edesvastuutonta tuoda tuommoinen kapistus myyntiin ja tällätä hinnaksi 15 €. Oikea osoite tuollaiselle on vain ja ainoastaan roskis.



PeeÄääs: Ei tämä viikko olisi hyvä ilman pientä takaiskuakin. Tunnustan viikon takaiskun. Harmittaa vieläkin. Päästin nimittäin laiskuuttani karkuun yhden hienon Arabian vanhan tarjoiluvadin. Hintaa oli kymppi (!!!) ja minä laiskalahna en lähtenyt hakemaan autosta lompakkoa. Tietenkään sitä ei enää ollut seuraavana päivänä. Stanakele!!

Parasta juuri nyt:



keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Palataanpa eiliseen

Kappas nulikkaa… pyttyjä pukkaa

Aprillipäivästä on selvitty. Melko tuhnuja olivat mediaan ujutetut aprillipilat, jokunen vähän hymyilytti mutta enimmäkseen haukotti. Omat koirat sen sijaan purivat (ei onneksi kirjaimellisesti), Nuorimmainen huijasi aika näppärästi. Täytyykin tehdä ryhtiliike, Teinien ei sovi olla turhan nokkelia.

Koska pyhäilta venähti puolille öin kuvakavalkadin parissa, maanantaiaamuna leukoja revitytti niin maan perusteellisesti. Niinpä palasin aamulla kaupungilta kiireellä kotiin ja rojahdin ihan toviksi vaan soffaan. Sehän on yleensä niin, että kun minä saan perperin penkkiin ja ruodon vaakaan, alkaa jumalaton puhelinralli, koirat haukkuvat, ovissa rampataan ja muutenkin häiriötä riittää. Nuku siinä sitten.

Tämän perusteella en laittanut herätystä, oletin sen tulevan ihan pyytämättä. Ja toistuvasti.
Siinä kävi niin, että havahduin unesta 'johonkin'. Vilkaisin olkani yli seinäkelloa, kahtatoista se suunnilleen näytti. Kömmin ylös ja löntystin viemään hevosten päiväheiniä, onnitellen itseäni täydellisestä ajoituksesta nukkumisen suhteen.

Tupaan palattuani vilkaisin kelloa uudelleen ja kas, näytti kymmentä yli kahtatoista. Eikun… tasan KAHTA! Se olikin pitkä viisari keskellä ja lyhyt kahden kohdalla.

Nukuin kuin possu NELJÄ tuntia yhtä soittoa. Eikä tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Eikä huonoa omatuntoa.

Sunnuntain aktiviteetit, paperihommat ja niiden myötä tullut 'nyt on kaikki ajan tasalla' -tunne antoi luvan rentoutua. Todellakin rentoutua.


Sehän nyt on sanomattakin selvää, että koko loppupäivä meni pienessä tokkurassa. Kahden aikaan juodut 'aamukahvit' yleensä vaativat veronsa, viimeistään illalla kun pitäisi asetella ahterinsa petiin yöunia varten. Eipä tällä kertaa. Uni tuli kuin nuijalla kalauttamalla. Hyvää, elvyttävää unta aamuherätykseen asti. Tänään onkin ollut ihan eri fiilis heti aamusta.

Näkyvät vaihtaneen nopeusrajoitukset kesälukemille. Hyvä niin, hyvää tietä on helppo huristella. Toki siellä oli taas joku kaalinpää puskurissa roikkumassa. Johtotähti näkyi se kiesi olevan ja pelkät sumuvalot päällä. Ja ihan kohtissa kiinni. Pari kertaa väläytin jarruvaloja ja älysi ottaa pikkuisen väliä. Eikä sitten kuitenkaan ohittanut kun nelikaistainen alkoi. Kaikkia se leipä elättääkin.

Poliisipojat ovat olleet ilahduttavan näkyvästi esillä liikenteessä, mutta ilmeisesti priorisointi on jättänyt nuo turvavälinpitämättömät ja valottomat kuskit pois nuhdeltavien listasta.

02.04.2013
Tälle päivälle ei vielä mainetekoja ole kertynyt, eipä tosin oma vaatimustasokaan ole tänään kovin korkealla. Nyt on kuitattu niin paperityöt kuin univelatkin joten tästähän on hyvä jatkaa.

Sää on pilvinen ja melko kalsea, ei sentään luminen niinkuin muualla maassa kuuluu olevan. Ei kuraa, ei rapaa, ei sohjoa, eikä loskaa. Oikein mukava kevät tämmöinen kuiva ja viileä. Tästä kun lähtisi hissukseen lämpiämään niin hyvä olisi.

Sitä sopii toivoa, pyytää ja odotella.
Mukavaa päivänjatkoa, missä lienetkin! Älä roiku puskurissa.

02.04.2012



maanantai 31. maaliskuuta 2014

Paperinmakuinen päivä

Å

Kiva lasku, just miun maun mukkaan! 
Viikonloppu mennä huiskahti ja samassa hötäkässä Iso-J luiskahti kakkukahvien jälkeen reissuun. 

Sunnuntaina käytin Esikoisen koirayhdistyksen kokouksessa ja hän pokkasi Peetun voittaman Vuoden 2013 Nouseva Tähti -kiertopalkinnon ynnä muistopalkinnon, kunniakirjan ja keväänkeltaisen ruusun.

Iltapäivällä uudelleen koira-areenalle. Peetu sai vähän treenata agilityä, Esikoinen kokeili koipensa kestävyyttä ja minä otin yli 600 ruutua kuvia. 

Meillä oli kuvaustalkoot, pikkukoira toisensa jälkeen kipaisi pöydälle Pönötyskuviin. 

Ja olen ennenkin todennut, helpompi kuvata kopallinen kirppuja kuin muutama russeli. Onneksi lähes jokaisesta saatiin jonkinlainen kuva.

Toivottavasti saadaan lähiviikkoina lisää koiria kameran eteen. Hauskaa puuhaa se on mutta pari tuntia kuvaamista tietää vähintään samaa aikaa kuvien perkaamisessa. 

Eilen illalla olin ihan dööd koska tyhmä kellojen siirtely näpisti päivästä tunnin. Ihan kuin niitä ennenkään olisi tarpeeksi ollut.



Tänään onkin ollut sekä kahden kaupunkikäynnin päivä, että paperityöilta. Valitettavasti en saa paperiliiton palkkaa vaikka sormet karrella pläräsin mappeja, poimin laskutuksen kannalta oleellisia lukuja, laskin ja tein yhteenvetoja.

Kävi mielessä, että ehkä nekin kaikki tiedot olisi syytä taltioida jollain systeemillä koneelle. Toisaalta, niin on usein nähty koneiden hajoaminen ja koottu tiedot uudestaan. Ei ole mieltä ylentävää hommaa sekään.

No nyt on kuitenkin tilastot päiväntasalle saatettu ja kuukauden tienestit laskutusta vaille kuitattu. 

Esikoinen kipaisi tänään Töttiksen selkään ja hyvin näytti lonkka kestävän. Poni S. terrorisoi ratsastusta kaiken nokkeluutensa tarmolla. Töttis oli kuitenkin niin työteliäs, ettei piitannut nuorisorikollisen häiriköinnistä. 

Sydäntä lämmitti nähdä Esikoinen ja Töttis yhdessä. 

Päivän urheilusuoritus omalta osaltani oli tunnin selkäsauna kuntosalin malliin. 

Ja ahkeruus palkittiin hyvällä ruualla. Ja ihanihan pikkuisella purkillisella pashaa. 

Mukavaa viikon jatkoa, missä kuljetkin!