lauantai 1. maaliskuuta 2014

Poikkeustila

Torppa vuonna 2009

Ihan ensiksi, kaikki on elämässä ennallaan. Paitsi, että Torpan väki on hajallaan kuin erään Eenokin eväät. Roiman viikkorutistuksen päätteeksi pakkasin Perilliset ja Peetun autoon ja ajettiin illankähmyssä Espooseen. Matka sujui mainiosti ja väsymyskin katosi kun tankkasin pikkuisen enemmän kahvia masiinaan.

Myöhään meni mutta hyvin päästiin perille vielä perjantain puolella.
Helmikuun viimeinen viikko oli kiireinen ja ihastuttavasti myös sangen liikunnallinen.

Kevät eteni isoin askelin ja lunta ei todellakaan ole noin paljoa kuin tuosssa vanhassa kuvassa. Eikä tuossakaan ole paljoa. Olipa hyvä, ettei investoitu lumilinkoon tänä(kään) vuonna, turhaan olisi pölyä kerännyt varastossa. Ne vähäiset lumet ovat nyt tamppaantuneet jääkerrokseksi Torpan mäelle joka on liukas ja lipevä kuin … kuin… noh, liukas ja lipevä se on. Joka suuntaan viettävä mäennyppylä pelkkää luistinrataa. Kissatkin menevät kurvit kanttaamalla ja osittain sivuluisussa.

Pihaa parin vuoden takaa, maaliskuun loppua
Mikäli säät jatkuvat tämmöisenä, lunta ei ole enää yhtään kunhan täältä reissuilta kotiin palataan.
Perilliset matkaavat kotiin tiistaina, minä siirryn huomenna illan suussa lentokentän Hiltoniin ja maanantaiaamuna ennen sianpieremää tepsutamme Nemppakuoman kanssa kohti Oslon koneen lähtöporttia. Oslosta jatkamme Reykjavikin lennolle ja kutakuinkun lounasaikaan (Islannin aikaa) olemme perillä kohteessa.

Tänään otimme täsmäiskukierroksen espoolaisiin ostoskeitaisiin. Minulle jäi aikaa istuksia kahvilla (!!) ja ihmetellä ihmisvilinää. Yhtään tuttuja en bongannut, paitsi jokusen teeveestä tutun. Niitä ei lasketa.
Varustin vähän matkalaukkua, nyt on sievät ja siistit vettäpitävät sormenpäälaastaritkin hommattu. Ja niitä kirotun riivattuja sukkahousuja kaksin kappalein. Ahistaa jo pelkkä ajatuskin niiden pukemisesta. Yh-yh-hyh.

Hevosetkin saivat tuliaisia, uudet sadenutut. 

Sunnuntaille on luvassa kiva kierros läntiselle suunnalle, muutama hevonenkin päästään rapsuttamaan.

Tämä tästä tällä kertaa. Torpalla on Iso-J:n raportin mukaan aivan liian hiljaista ja ihmeen siistiä. Hevoset, siipikarja ja kotipojat voivat hyvin. Peetuhan on mukana ja jää viikoksi tänne ihmettelemään lähiöelämää. Siedättyy varmaan hyvin yhteen jos toiseen asiaan.

Raportoin lähiaikoina lisää, en vielä tiedä mistä ja millä välineellä.
Kuviakin olen varustautunut ottamaan, mutta suorituspaineet ovat ihan kauheat. Niin ainutlaatuiset maisemat ja kohteet ja meitsi tietysti sössii koko homman. Kamerajalustan unohdin tietysti kotiin ja tänään ostin hätäpäissäni kevyen pienen monopodin, saapa nähdä miten sen kanssa onnistuu revontulien kuvaaminen. Jos nyt edes tuurilla saisi jotain.

Mukavaa maaliskuun alkua, missä lienetkin!
Erittäin mukavaa syntymäpäivää sinne Sudburyyn, pikkuinen paketti ehtinee ensi viikolla perille.

Tuon töllin kun löytäisin





tiistai 25. helmikuuta 2014

Hui hai haipakkaa


Nasse sai Kennelliitolta postia. Tuli virallinen hieno kunniakirja ja saatekirjekin. Tuo laitetaan kehyksiin sen hienon ruusukkeen ja pokaalin viereen. Ja kuvataan rekku vielä kerran. Harvoin sitä voitetaan Pohjoismaiden Veteraanivoittajatitteleitä. Kylmiltään kehään ja heti tuli prenikkaa. Kelpo koira.

Postia on myös lähtenyt, Sudburyssa voidaan väijyä posteljoonia lähiviikkoina, maksikirjeenä lähti, mutta en tiedä miten se toimitetaan siellä perille.

Tänään kotikaupungissa on käynyt Herra Presidentti (tuli tuosta Nassen nimestä mieleen, nykyinen pressa hävisi silloin parilla prosentilla ja siksi Nassen nimeksi tuli VP, siskosta tuli Mrs President) ja otsikoihin pääsi sekä meijerivierailu (Polarjuustot tehdään täällä) että rivosuinen Botanian Juuso -kakadu. Oli sanonut ruman sanan niinkuin se on.

Viikko on kiitänyt jo tiistai-iltaan ja loppusuora häämöttää. Perjantaina pitäisi polkaista kiesi tulille ja liikahtaa etelän suuntaan. Perilliset ja Peetu lähtevät mukaan. Perilliset palaavat tiistaina kotiin junalla ja Peetu viettää hiihtolomaa hiihdellen Espoon tunnetusti runsaslumisissa maisemissa koko viikon. Minä sitten nappaan Islannista tultuani Peetun matkaan ja me tullaan porukalla kotiin.

Sen lupaan ja vannon, että meidän jäljiltämme ei löydy tämmöisiä laskuja, ainakin laskussa mainittu sirkuskääpiö hulavanteineen jääköön näkemättä.

Kyllä maassa nyt Paavoparkaa lyödään. Paljon hupia ja huulenheittoa irtoaa siitä kun suomalaisministeri simahtaa pitopöytään. Silloin kun minä olin lapsi, oli ihan perinne, että suomalaiset ministerit hoippuivat itänaapurista kuka paremmassa, kuka huonommassa hapessa. Se oli maan tapa silloin se.

Nykyisin pitää ministerien juosta joutoaikanaan kokousten välissä maratoni tai puolikas vähintään. Yön yli hillujaisista ei puhettakaan. Tai heti päätyy rääpittäväksi sosiaaliseen mediaan.


Islannin matka lähestyy huolestuttavaa vauhtia. Edelliset kappaleet eivät anna aihetta henkilökohtaiseen huoleen mutta rättisulkeiset kyllä…

Tänään hain matkahuollosta Nemppakuoman lähettämän vaatelähetyksen, pikkumustia, pidempää ja lyhempää tuli kokeiluun. Pari ihanuutta jäi kiristämään hartioista (!!!) ja joku oli muuten vaan nakinkuori. Mutta pari helmeä pakkaan mukaan ehdottomasti. Onneksi omasta vaatekaapista löytyy lisää luottomustia joita voi tuunata Nempan ehtymättömällä pashmina -valikoimalla illan teeman mukaisesti. Keskiviikon palkintoseremonia on ihan oma lukunsa, hiottaa jo etukäteen.

Kuvien(kin) suhteen kärsin jumalattomia tuskia, minulla kun ei ole valovoimaista laajakulmaobjektiivia revontulien kuvaamiseen. Eikä varsinkaan juuri nyt mistään budjetista löydy löysää pääomaa semmoisen hankkimiseen. Yksi hätähuuto FB:ssa ja kas, objektiivi löytyi. Vuokran maksan munilla ja ruislimpuilla. Kiitos vaan murunen siellä Päivölässä. Minkä värisen islanninhevosen valikoin sinulle toimitettavaksi??

Loppuviikolle on ohjelmaa jokaiselle päivälle -ja puhun nyt ke-to-pe -päivistä. Lauantaista en sano mittään ja sunnuntaina suuntaankin jo lentokenttähotelliin aikaista aamulentoa (ja takkabaaria) silmälläpitäen.

Jotenkin tälle viikolle pitäisi ahtaa vielä kolme salitreeniä, kaiken muun arjen säätämisen lisäksi. Tänään tuhosin takaolkapäät, joten ei mikään ihme, että juhlakoltut kiristivät harteista. Miltähän mahtaa tuntua kun huomenna otan tuntumaa sekä porraskoneeseen, että muihin jalkapäivän aktiviteetteihin? Hyvä päivä lähteä sovittelemaan korkkareita.

Hyvin menee mutta menköön. Teen sen mielelläni. Miellyttävää viikonjatkoa sinullekin, missä kuljetkin.



PeeÄäs: pitkästä aikaa, musalinkki: OneRepublic: Counting Stars

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kevään merkkejä ja muita havaintoja

Hyvinhän se meni. Pronssi aina voitetaan, hopea hävitään.
Hieno oli peli ja hienosti joukkue kokosi itsensä, nousten ottamaan sen joka heille pelillisten(kin) ansioiden puolesta kuului.

Kunniaa ja menestystä Kanadalle illan peliin, tre kronor tikahtukoon koppavuuteensa. Ja tahallani kirjoitin pienellä. Eihän tre kronor ole yhtä euroakaan, hädin tuskin yhtä Kanadan dollariakaan.

Nyt onkin hyvä jäädä odottelemaan mm-kisoja. Jännäksi menee miten sen maailmankolkan tilanteet kääntyvät.

Viikonloppu on sujunut kutakuinkin niin kuin perjantaina vähän haaveilin. Sopivasti urheilua, lepoa, ruokaa ja rentoilua. Ei mitään ylimääräistä pakollisten kuvioiden lisäksi.

Sää on ollut kauhea. Välillä satoi isoja räiskäleitä, välillä tihuutti vettä. Tänä aamuna tuli räntää. Nyt on vain harmaata ja lämmintä tuhrua. Lumi pysyy hädin tuskin läjässä, tuosta ei ole enää pitkä matka sohjoon. Eikä kevääseen.

Kevään merkkejähän tässä on ihmetelty koko talven. Lintujen kevätkarkeloinnit, kanojen hautomisvietit, koirapoikien uuttera postilaatikon penkan haistelu, jänisten temmellykset peltoaukeilla. Pikkuisen jos uskaltaisin kopaista kukkapenkkiä, sieltä varmaan ensimmäiset penkkipunnertajat jo löytyisivät. Varmaan jouluruusukin värkkää jo nuppujaan.

Sisällä pörrää pari kärpästä ja pelargonit värkkäävät nuppujaan. Kaikkein varmin kevään merkki toistaiseksi on tämä:


Kliivian poikanen värkkää kukkaa. Varsinainen emokukka murjottaa toisaalla, tämä poikanen päkistää esikoistaan.

Kärpäsistä nimittäin ei voi olla varma. Nasse on sellainen turaturkki pierupussi, että hällä varmaan asuu persvilloissa pari kärpästäkin alivuokralaisena, ympärivuotisesti.

Kevät tietää myös sitä, että koko nelijalkaisten kööri pitää madottaa ja tarkistaa rokotukset. Töttistä ainakin pitää ilahduttaa rokotuksella ihan lähiaikoina. Karvanlähtö hevosten kohdalla on 50/50, Sörsselson pudottelee villahousujaan, Töttis ei luovu yhdestäkään karvasta. Varmaan murjottaa vielä juhannuksenakin talvivällyissä.

Kevät etenee, myös kalenterissa. Ensi sunnuntai-iltanana pitäisi hinautua lentokenttähotelliin ja olla valmiina aamun aikaiseen lentoon. Ensimmäistäkään matkavalmistelua en ole vielä tehnyt ja nyt huomaan, että olisi pitänyt aloittaa ajoissa. Garderoobi on ulkoilma-akiviteettien osalta kunnossa, mutta iltatilaisuuksien osalta se on tyhjää täys. Yksillä ehjillä sukkahousuilla ja uudella pipolla ei vielä täytetä smart casual tai black suit dress codea

Uikkarit ja aurinkolasit sentään paikallistin, niitäkin siellä matkustusohjeen mukaan tarvitaan.

Jep, kiire tulee. Tänään on kuitenkin vielä ihan vaan löysäilypäivä, Peetu ja Esikoinen lähtevät agilitytreeneihin, me muut käymme sillä välin kävelylenkillä. Ihan tasamaalla tasatahtiin, ei mitään intervallirepäisyjä. Vieläkin nimittäin pistää (ajatustasolla) hiottamaan lauantainen jumppakattaus, parhaat palat sekä Grit Plyosta että Coresta. Viimeisissä kerähypyissä sain hädin tuskin tossunpohjat irti lattiasta, hyppypunnerruksissa ei ollut hypystä toivoakaan, hyvä kun sain viimeiset punnerrukset tehdyksi.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa, missä lienetkin!

Tulossa ovat nämäkin