perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystäväni Töttis

Ystävänpäivän kunniaksi myös Tamma Töttis pääsee rustailemaan Ystäväni -kirjaan vastauksensa. Edellinen osa oli Poni Sörsselsonin, sinne pääset vaikka tästä linkistä.


Nimi:
Töttis, TeeTee, Tötsä, emmää tiiä. Virallisissa papereissa on ihan hirveesti suorituspaineita lataava nimi jota kukaan ei kehtaa ääneen sanoa. Oonksmä nyt Se Jonka Nimeä Ei Mainita?? SJNEM?Voldemort??

Ikä:
Synnyin 12.6.2005, ihmiset väittää että olisin jo yhdeksän. Emmää tiiä. Voi olla. Tai sit ei. Päätä sie.

Kansalaisuus:
Suomenhevonenhan mie. Piensellainen. Ihan pieni. Poni. Vaan.

Isä, Äiti, sisaruksia:
Isä on perussuomalainen, hevonen siis. Kuollut jo. Häneltä on tämä naamakuvio peritty, muuta perintöä en saanut kun isä ei palkinnoille juossut.

Äiti on kanssa perussuomalainen, hevonen. Kuollut pari vuotta sitten. Perintöjä ei jäänyt sieltäkään.

Sisaruksia on äidin puolelta 3 veljeä ja yksi sisko. Isän puolelta yksi (kuollut) veli. Tässä kun jään miettimään niin aika lyhytikäistä sakkia ovat. Sukurasitteena muutama maankuulu hankala hevonen. Vanhempi emäntäni väittää, että lyhytikäisyys ja sukulaisten luonne liittyisivät toisiinsa. Mitähän se tarkoittaa?

Minulla on yksi lapsi, rakkauten hetelmä. Isä on kämppikseni Poni Sörsselsonin isoveli. Tämä oli vähän semmoinen yllätysvauva mutta kun me elettiin vapaan rakkauden laumassa niin näin pääsi käymään.

Poika asuu samalla kylällä. Kävi täällä kerran, mutta minua ahdisti niin paljon, että viikoksi masennuin. Ei ollut kivaa.

Tuossa on sen pojan kuva. Emmää tiiä onkse komee.

Jouhien väri:
Liinakkohan minä. Pellavapää. Kesällä ihan blondi mutta kuulema talvella tummuva harjani on vaan tekoälyä. Mitä se tarkoittaa? Mä en tiiä noitten ihmisten juttuja. Ne on niin outoja.

Mistä pidän:
Rauhasta. Rauha ei ole ihminen vaan olotila. Täällä nykyisessä kodissa on rauhallista. Ruokakin on hyvä mutta olen minä ollut dieetillä. Silloin en saanut ruokaa enkä vettä ollenkaan. Se ei ollut kivaa. Emmää vaan tiiä miten niin kävi, ihmiset on niin outoja. Ainakin monet niistä joitten kanssa olen elänyt. Jotkut on olleet kivoja.

Mistä en pidä:
Nälästä. Hälinästä. Metelistä. Eläinlääkäristä. Työkään ei oikein maistu mutta pakkohan sitä on kuulema tehdä kun on hevoseksi syntynyt. Oikeesti oon Plinsessa. Ja Plinsessat ei tee töitä. Ne vaan on nättei.
Yksi juttu mistä en tykkää on sarkasmi. Mä olen kuulema nätti kunhan jalkoja ei kuvata. Ja pääkin on nätti vaikka onkin vaan tuulitunneli. Ihmisten huumori on ihan tosi vaikeeta.


Lempiruoka:
Laidunruoho. Ja omput. Ja heinä. Ja kaikki mitä voi syödä. Nykyisin on kivasti säännölliset ruoka-ajat.

Lempiväri:
PINKKI. Tietysti. Pinkki on just ihana Plinsessaväri.


Harrastukset:
No olisin kyllä balleriina, mutta omistaja väittää, että mulla on neljä vasenta jalkaa ja kaikki sätkii eri tahtiin. Eli vähän kai niinkuin rivitanssija? Emmietiiä. Tykkään peilailla vesisaavin pinnasta että ehkä ne sit on ne Plinsessaleikit.

Lempikouluaine:
Ai kauheeta, koulussa mie oon ihan huono. Just ja just oon oppinut pysymään pystyssä kolmessa eri askellajissa ja pari kertaa olen hypännyt. Ehkä sellainen samoilu ja tajunnanvirtailun kuuntelu on miun juttui kun mie oon tälleen aika henkinen tyyppi.
On kyllä ihan kiva lähteä silleen extremejuttuihin tonne maastoon, ihan huippujännää oli kävellä pellon toiseen päähän, ajattele, toiseen päähän asti. Melkeen kuolin kun jännitti mutta, sit mä kakkasin ja helpotti. Lähden uudestaan, oli tosi tosi kivaa.

Hohtohetki vuodelta 2013

Isona minusta tulee:
Emmietiiä kun en kuulema tämän isommaksi kasva. Kuulema mulle riittää se, että olen Ihmisen Kaveri. Kuulostaa aika hyvältä. Mut ennenkaikkea mie olen Plinsessa. Tiaraa olen toivonut, ehkä saan sen tai pienen kruunun suitsiini kymmenvuotissynttäreinä? Olis aika ihanaa.
Isompi omistaja puhuu jotain matkaratsastustreeneistä mutta emmä tiiä kun on noi neljä vasenta jalkaa, että miten ne saa silleen tahtiin menemään? Kauheen vaikeeta on liikuttaa niitä silleen ettei kompastu.

Parhaat kaverit:
Ei mulla oikeen ole muita kun toi kämppis, Poni Sörsselsson. Sillä vaan on sellasia tyhmiä poikien pieruhuumorijuttuja, ei yhtään leiki mun kaa Plinsessajuttuja. Mutta on mulla sitten mielikuvitusystäviä niinku keijukaisia ja muita mutta en kyllä varpisti kerro enempää. Miun sielunsisko on Helinä Keiju mutta käy tosi harvoin. Mie aina voimaannun kun se käy.
Aika kivoja noi ihmisetkin on. Tai silleen reiluja.

Motto:
Niinku mikä?? Motto? Onko se joku teema tai sellainen? Hitsin vaikee… emmie tiiä.








Ystäväni Poni Sörsselsson

Kiitos Jilla, haasteesta on otettu koppi. Ja koska tehtävänasettelu oli hivenen kryptinen, molemmat hevosystävät vastaavat haasteeseen. Ensiksi Poni.



Nimi:
Poni Sörsselsson aka Possu, Soosi, Soppa, Skogspojke, kultipuppehanipöö…

Ikä:
Näin päivänvalon 2009, joten äkkiä laskien viides synttäri on ihan kohta keväällä, toukokuun lopussa odottelen porkkanakakkua ja avokätistä ruisleipätarjoilua.

Kansalaisuus:
Passissa lukee Suomi, mutta uljaat juureni ja sukuni ovat lähtöisin Norjan vuonoista ja vuoristoista, viikinkien sukua. Huumorintaju tulee tanskalaisilta sukulaisiltani, hilpeitä veikkoja.

Isä, Äiti, Sisaruksia:
Isä on ollut vauhdikas käänteissään, lisäkseni hänellä on 9 jälkeläistä. Isäori on komea ja hieno, olen kuulema perinyt hänen lennokkaat liikkeensä.
Äiti on ollut maltillisempi, ei komeaa uraa, ei suuria saavutuksia, kotiäiti. Elämänsä ainoa rakkaus oli isäni ja minulla on vain yksi isoveli.

Perheeni eleli isäni johtamassa vapaan rakkauden laumassa, kunnes omistajaihmisten elämät mutkistuivat ja me hevoset päädyimme uusiin koteihin. Minä olin sukuni viimeinen joka lähti metsästä näiden nykyisen matkaan.

Jouhien väri:
Nämä meidän omat ihmiset puhuvat haisunäädän väreistä, mutta minusta mustavalkea on äärimmäisen tyylikäs. Meidän vuonohevosten hiustyyli on pystäri. Valitettavasti omistajani saksikäsi ei ole vielä harjaantunut dinosauruskuvioiden leikkaamiseen mutta elättelen toivoa.


Mistä pidän:
Helppo: ruuasta! Heinä käy, kaura käy, leipä käy, porkkanat käy, karkit käy, kaikki käy. Ikävästi vaan aika kitsaita ovat leipien ja porkkanoiden sekä karkkien suhteen. Eivät vaan tajua, että sokurilla se hevonen liikkuu. Oluesta tykkään myös. Se on miesten juoma. Iso hujoppi joka meitä joskus palvelee, tarjoaa joskus lauantaisin huikat. Aika harvoin täällä on lauantai.

Mistä en pidä:
Räntäsateesta. Vaikka ei sekään oikeasti haittaa kunhan vaan heinäkasa pysyy kuohkeana ja sitä riittää sateenkin ajaksi. En myöskään hirveästi pidä siitä pakkoliikehdinnästä jota sanotaan taivutteluksi ja jarrutteluksi ja kokoamiseksi ja mitä niitä ihmisten keksimiä hevosten tylsityttämisjuttuja nyt onkaan.
En pidä matolääkkeestä mutta palkkaporkkanan takia nielen senkin melkein huomaamatta. Vanhempi emäntä on aika viekas, täytyy myöntää. Hän työntää toisesta suupielestä porkkanaa ja tuuppaa toisesta sen matolääkkeen suuhuni.

Lempiruoka:
Arkiruokana ehdottomasti pellavarouheesta haudutettu iltapuuro ja sen päälle tarjoillut kaurat (liian vähän) ja porkkanat.
Syksyisin täällä tarjoillaan maukkaita omenoita. Olen päässyt syömään suoraan omenapuusta, se on hevosen maanpäällinen taivas. Oman maan porkkanatkin ovat superhyviä, niitä riittää suunnilleen jouluun saakka. Laajentakoot kasvimaata taas lisää, ostoporkkanat eivät ole niin maukkaita.

Lempiväri:
Mudan kaikki sävyt, ehdottomasti. Valitettavasti meillä on mutaa aika vähän, mutta olen aika hyvä löytämään parhaat kieriskelypaikat. Nuorempi omistajani on päättänyt, että viralliset värini ovat vaaleansinisen eri sävyt. Virka-asu (satula ja suitset) ovat mustat ja otsapanta työsuitsissa on sinisillä kivillä koristeltu. Aika hieno se on vaikka vanhempi omistaja puhuukin, että pitäisi vielä asentaa sininen läikkävalo suitsiin, on kuulema aina hälytystilanne päällä kun meitsi jumppaa. Ikävä ihminen joka ei ymmärrä tämmöistä hevosten huumoria yhtään.

Harrastukset:
Kepposet ja jekut. Hartain toiveeni olisi päästä joskus Duudsoneitten kanssa kiertueelle.
Tykkään myös pulmatehtävistä. Esimerkiksi kaikki näpertely lukkojen ja hakasten kanssa on terapeuttista. Opin myös twerkkaamaan viime kesänä, aitatolpat ovat tosi hyviä siihen tarkoitukseen mutta ikävät ihmiset toivat sähköt takaisin.

Lempikouluaine:
Onko kikkailu ja keppostelu kouluaineita? No jos ei ole niin sitten se on veisto. Tykkään nakerrella kuvioita puuosiin. Ja kuvis! Näkisittepä miten upeita taideteoksia teen talliyksiöni seinille! Ihmiset ovat kivoja ja maalaavat joka kesä yksiöni seinät valkoiseksi. Minulla ei todellakaan ole vaikeuksia tehdä tilataideteoksia.


Isona minusta tulee:
Isää minusta ei voi tulla, koska ihmiset tekivät jotain kun olin nuori. Olen kyllä kuullut, että minä olen mitä mainioin seurustelu-upseeri joten sen kaltainen sotilasura voisi olla kutsumukseni.
Totesin jo heti tänne saavuttuani, että kun annan ihmisten halailla ja kaulailla, suuhun ropisee leipää ja porkkanaa joten terapeutit ainakin syövät hyvin. Nuorempi omistajani kuuluu suunnittelevan minusta ratsua, maastoesteet kuulostavat hauskoilta.

Parhaat kaverit:
No eipä niitä nyt ole kuin toi kämppis, Tötsä. Se on kyllä aika outo, mutta ihan ookoo. Etenkin kun se ei enää niitä pikku-ukkoja pelkää. Eikä talikkoa. Eikä tallijakkaraa. Eikä ihmisiä. Ankea lapsuus nääs. Talossa on pari koiraa, ne on ihan ookoo ja kissat on Äijiä. Ihmisetkin on kivoja koska ruoka tulee ajallaan ja se on hyvää. Turhan kitsaita ovat heinän, leipien ja omppujen suhteen.

Motto:
Tekevälle sattuu! Kuka muu muka?








Ystävänpäivä


Hiphei ja kiitos kaikille saamistamme Ystävänpäivätervehdyksistä!
Yhtään korttia en postittanut (unohdin) ja vain yhden virallisen Ystävänpäiväpuhelun soitin (anopille). Muuten on menty ihan halimisilla, sekä virtuaalisesti että näppituntumalla.

Kameran ja läppärin välillä viestinviejänä toimiva (ei toimi) piuha on hieman hankala, joten sen ystävä en missään nimessä ole. Ainakaan vielä. Pitää etsiä ilmeisesti joku asennuslevy ja miettiä sitten miten saan kuvat nätisti läppärille.

Se kortinlukijahommakaan ei nyt oikein toimi (sekään). Että ihan tässä yritetään vaan toimeen tulla, ystäviä tai kavereita en näiden kapistusten kanssa nyt voi väittää olevani.

Kameralla olisi muutama ihan hauska kuva, mutta koska nämä realiteetit eivät nyt tue uusien kuvien jakamista, katsellaan vanhoja.


Muuten menee mukavasti, mutta kurkussa on yllättäen (kuka yllättyi??) pätkä piikkilankaa. Olen kurlannut sen verran ahkerasti Vilustustipoilla, että hädintuskin tohdin autoa ajaa pihalta talliin. Eivät ne minua varmaan puhalluta jos tuossa pihatiellä pikkuisen kurvailen.

Jatkan ehkä tuonnempana, nyt kipaisen hyssyttelemään hevosystävät yöpuulle ja aloitan henkisen valmistautumisen huomiseen jumppatuokioon. Ne jotka huomisesta jumputtelusta selviävät hengissä, pääsevät suorilta suljettuun GritMonsters -ryhmään. Haaste on heitetty ja kuitattu. Katsotaan kuka kiittelee huomenna ja ketä.

Mukavaa Ystävänpäivän iltaa kaikille, leppoisaa viikonloppua ja muuten vaan kaikkea kivaa kaikille teille.

Omakuva 2014




keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kokeillaan

No nyt on haettu AppStoresta Bloggerin mobiiliversio ja kas kummaa, tämähän näyttää toimivan. Olisin kyllä halunnut kuvan ensin ja tekstin sen alle, mutta menköön nyt tämän kerran näin.

Kuva on tiistailta. Vähää vaille kahdeksan oli näin valoisaa, päivä pitenee ja tuntuu,että vuorokauteen olisi tullut lisää tunteja, tavallaan on tullutkin. 

Tänään on kotipäivä mutta koska Torpan nettiyhteys ei vieläkään toimi, joudun puuhaamaan ihan muita hommia kuin mihin olin varautunut. 

Näillä mennään, kiitos vielä kerran Arttoriuksrlle joka muistutti appseista. Olisikohan sellaista appsia joka kytkisi nettiyhteydet isseksein eikä mun tarvitse roikkua Elisan 'puhelinpalvelussa' tuntikausia.

Nämä nettiyhteysprobleemat alkoivat suunnilleen samantien kun muste oli kuivunut entisen operaattorimme kauppakirjoista Elisalle.... Ennen kaikki oli paremmin! 
Mukavaa pikkulauantaita, missä lienetkin.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Oi miksi ??

Taas pieni ihminen heristelee nyrkkiään yläilmoihin!
Oi miksi yöllä sataa kymmenen senttiä vetistä suvilunta? Oi miksi juuri silloin kun Torpan miesvoimat ovat matkojen päässä?

Oi miksi varaston katolta tippuu sohjoinen, märkä ja perhanan painava lumilaatta juuri silloin kun  edellämainittu miesvoima on reissussa ja jatkaa reissuaan ennakoitua pitempään?

Oi miksi nettiyhteys heittää volttia juuri kun pitäisi päästä sekä nettipankkiin että sähköpostiin? Puhelimen kautta voi sentään valittaa vastoinkäymisiään, muuhun ei nyt pysty!!

Oi miksi en osaa liittää kuvia puhelimen kautta tähän kurjaan blogiin?

Yhyy!

* WARNING! *

Roskaposti murtautuu läpi linjojen koittaen ilahduttaa Toveri Hirnakkaa ja salakuljettaa sivulle kuvan viime vapun päivästä - juuri kun oli tarkoitus aloittaa grillauskausi....
Luonnonvoimat ilahduttivat hervottomalla räntäsatella. Ja minä pirkule grillasin kuusten suojassa toppatakissa, pipo syvälle korvien suojaksi vedettynä. Hampaat kalisi valkoviinilasin laitaan, mutta periksi ei anneta! Kun kerran grillauskausi oli tarkoitus avata, niin räntäsateeseen ei luovuteta...

Kiitos ja Anteeksi!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Pannaan pakettiin


Jep, gymin ovet pysyivät minun osaltani vielä viikonloppuna kiinni… oi tuskaa!

Oli niin mukava ja rento viikonloppu, että viimeaikaisten koettelemusten jälkeen minä vaan olla möllistelin ja nautin.

Lauantaina piipahdettiin vähän kaupoilla ja kuitattiin heinäkuorma kotiin. Ihan kesälle tuoksuvaa.
Sunnuntaina teimme koko lössi ryhtiliikkeen. Ensin minä ja Nuorimmainen karautettiin pyylevtanakoilla…. uljaill… innokkailla ratsuillamme peltomaisemiin ja humputeltiin ihan hyvät lenkit. Pikkuisen minua äiti-ihmisenä hirvitti päästää Nuorimmainen Norjalaisen katapulttinsa kanssa aitojen ulkopuolelle, mutta into ja luottamus poniin näkyi olevan kova. Niinpä tallustelimme peltojen laitoja ja ihmeteltiin pupujussukoiden kevätkarkeloiden tamppausjälkiä.

Sen ainoan kerran kun Poni Sörsselson pääsi Töttiksen rinnalle, oli pientä kiihdyttelynhalua ilmassa. Se meni ohi kun komensin junnuosaston peränpitäjiksi.

Oli kivaa, oli hauskaa ja ehdottoman mukavaa pääkopan tuulettelua. Oli kypärät päässä, ihan varmasti oli.

Iltapäivällä pakkauduttiin koko porukka autoon ja lähdettiin vielmään Esikoinen ja Peetu agilitytreeneihin. Sillä välin kun nuoriso hioi taitojaan, me muut marssimme melko tasan tunnin lenkin Iso-J:n lapsuusmummolan kaupunginosassa.

Teki hyvää tuuletella keuhkojaan. Huomaa kyllä, että sairastaminen jättää jälkensä ja vie kunnon. Hapenottokyvyn soisin elpaantuvan ja vähän äkkiä.

Saunaankin pääsin, ekan kerran sitten Itsenäisyyspäivän. Eikä ollut muovipussivirityksiä käsissä.

Kaikenkaikkiaan, pakettiin pannaan hyvä ja antoisa viikonloppu.
Muutama rästitallennekin tuli kuitattua telkkarin boksista.

Veli Milton paketoi itsensä
Tämä viikko alkoi tehokkaasti. Iso-J karautti kutostietä etelän suuntaan ja minä hoidin koululaiset sinne minne pitikin. Piipahdin kirjanpitäjän luona toimittamassa nivaskan tositteita ja anelemassa armoa parin matkalaskun suhteen. Miten se voikin olla niin pirun vaikeaa hoitaa ne matkalaskut ajallaan? Ihan vaikka kerran viikossa pistäisi matkat pakettiin ja tositteet nippuun? Eihän se ole edes hankalaa kun ajopäiväkirjat ovat kuitenkin päiväntasalla. Ei pitäisi olla. Mutta kun on.

Kirjanpitäjältä kaasuttelin vihdoin sinne missä en ole reiluun kuukauteen käynyt. Voi onnea! Pikkuisen naama kieltämättä venähti kun taukoni aikana lähes kaikki laitteet oli myllistetty uusiin ryhmiin ja käänelty niin, etten meinannut omia suorituspaikkojani löytää.

Ja ruuhkaa, sitäkin siellä oli. Sitkeää sakkia taitavat olla ne jotka lupasivat jotain uuden elämän aloittamista vuodenvaihteessa. Sopu antoi sijaa ja sain värkkäillä varovaiset tunnustelutreenit ihan ajatuksen kanssa. Pikkuisen tunnustelin selkää, kuritin vähän niskaa ja hartiaseutua ja ryttäsin vatsapuolen kunnolla ruttuun. Saapa nähdä miten köpönä etenen tiistaina.

Harjoitukset jatkuvat huomennakin. Keskiviikon pidän ilmeisesti huilia, torstaina käyn heti aamusta vähän värkkäämässä ja heti perään on Piiskurin tapaaminen. Lauantaina veivataan ryhmätreeneissä Grit -jumppia, kaksi putkeen. Ja mahdollisuuksien mukaan pikkuisia kävelylenkkejä aamuin tai illoin.

Tästä tulee hyvä viikko!


Iltapäivän ohjelmassa oli vielä yhdet verikokeet, nivelsärkyjen syy ei ole selvinnyt vaikka olen hyvän määrän verta luovuttanut tutkittavaksi. Nyt tutkittiin jotain rautajuttuja ja jotain vielä mystisempiä kryo-arvoja.

Sää on ollut keväinen. Tirpat sirkuttavat ja lumi mätkähtelee katoilta alas märkinä lauttoina.
Viikonloppuna satoi muutama sentti uutta lunta, mutta nyt lumenkorkeus on taas siedettävä reinotohvelin varren mitallinen. Eipä taida tästä talvesta kummoisempaa tulla. Heti hiihtolomien jälkeen joutaisi sulaa pois mokoma huttu. Vaadin esikoita ja auringonpaistetta. Ja pisamia!

Näillä mennään kohti uutta viikkoa. Toivottavasti pysytään terveinä, täällä ja siellä, missä lienetkin!


PeeÄäs: mitäs mä sanoin niistä olympiamitaleista? Hyvähyvä Enni!