lauantai 18. tammikuuta 2014

Hei, saanko esitellä munat?


Esittelen vaikka en saisikaan. Yleisön pyynnöstä kuitenkin teen tämän kerran munakonsulentin hommia ja näytän minkälaiset kanat minkäkinlaisia munukoita pukkaavat. Ja ne tytöthän pukkaavat.

Vielä joulun alla piti kysellä naapurin isännältä muna-apua kun omat rouvat olivat 'out of eggs' eikä saatu munauksen munausta moneen päivään. Nekin vähät mitä tekivät, onnistui joku räppäkäpälä tallomaan mäsäksi. Tai minä möhläsin ne hajalle kun yritin yhdellä kädellä keplotella saalista Torppaan.

Takana ovat ankeat ajat, nyt on taas muna-asiat hallussa ja huomenna jakelen lähialueelle pariin osoitteeseen ylituotantoa.

Meillähän on nyt erilaisia munijoita. Yksi silkkikana (Olga) munii kiltisti joka toinen päivä. Olga on vielä nuori ja värkkää muotovaliomuniaan huolella.
Pieniä ja sieviä. Seuraavassa kuvassa tuossa etummaisena.


Vasemmalla kaksi munanmallia valkoisilta tehomunijatytöiltä. Teräväkärkinen ja tasapäinen. Saatiin naapurilta viisi valkeaa kanaa, niitä ei olekaan meillä ollut sitten niiden tupaantuliaiskanojen, kai te Britney-trion muistatte?

Keskellä kaksi ruskeaa vanhan liiton rouvien munaa. Nekin ovat lyhytikäisten, munimaan jalostettujen kanojen tekeleitä. Mahdottoman seurallisia ja uteliaita kanoja mutta valitettavasti niiden elämä on munimista varten ja siksi lyhyt. Meillä elää nyt laskujeni mukaan 6 ruskeaa tehomunijaa joista kaksi munii, neljä taitaa olla ilmavoimien kutsuntoja odottelemassa.

Oikealla ylimmäinen on vanhemman maatiaisen, kiuruveteläisen kanan tuotos. Keskimmäisenä juuri muninnan aloittaneen maatiaisnuorikon muna ja alimpana Olgan, silkkikanan muna.

Eihän noista tuossa juurikaan selvää saa, mutta tässä toinen kuva toisesta suunnasta:


Vasemmalla Olgan muna, keskellä teharin muna ja oikealla maatiaisen muna.

Ja kun nyt on munat näytetty niin pitäähän sitä näyttää kanatkin. Meillä ovat ruskeat ja maatiaiset samassa parvessa. Ruskeat eivät haudo mutta maatiaiset hautovat kuulema senkin edestä kunhan se vietti jossain vaiheessa iskee. Lisäksi meillä on kiuruveteläinen kukko joten maatiaiskanta säilyy puhdasrotuisena. Jos vaikka joskus olisi tipuja liikaa, niin voisi hyvällä omallatunnolla myydä puhdasrotuisia maatiaisia. Ruskeita (ja valkeita) tehomunijoita olemme pitäneet parvessa ihan siitä syystä kun ovat niin mukavan seurallisia.

Oppineet kanaharrastajat tietävät, että maatiaiset ne seurallisia vasta ovatkin, mutta meillä ovat umpimielisiä. Poopottavat omiaan mutta eivät änge niin liki kuin ruskeat.

Kaivan arkistoista malliksi jotain.

Musta silkkikana Olga
Silkkikana Hattarapää
Ruskeita tehomunijoita
Tehorouva tuulettaa siivenalustaa
Maatiaiskanoja meillä on kahta sukupolvea. Vuonna 2012 hain Kiteeltä (taas kerran Kitee…) peräkontista viisi konehaudottua kiuruveteläistä kananeitiä. Yksi niistä menehtyi hoidosta huolimatta.

Myöhemmin sain ostaa savonmualta kolme kevään 2013 kananeitoa. 
Että on niitä nyt yhteensä 7, viisi ruskeankirjavaa ja kaksi mustaa. 

Lisäksi on kaksi höppänää sekarotuista (sulkajalkaista) kanamummoa, ei niistä oikein tiedä mitä ovat. Naapurin mummeli jolta ne haettiin, puhui chaboista mutta minusta ovat melko rotevia chaboiksi. Vähänläntä varakukko, Vappupilli on friseerattu (ei friteerattu) chabo. Pari rouvaa hälle olisi kiva saada mutta tiukassa ovat puhdasrotuiset chabokanaset. Saisi edes jostain munia niin haudottaisin jollain maatiaisella.

Sysiässä, kiuruveteläinen vm-12
Kiuruveteläinen vm-13
Maatiainen mallia Harakka vm-13

Tässä lyhyt ja sekava katsaus muniin ja munaajiin. Hupaisaa sakkia ne ovat ja kuuluvat olennaisesti Torpan nuppilukuun nyt ja jatkossakin.

Lauantai meni muuten ihan mukavasti, tässä joutaisi kohta jo petiin mutta peitot ovat hyytävän kylmiä, ne olivat pakkashoidossa useamman tunnin. Täytyy vielä vähän aikaa sinnitellä huonon viihteen parissa ja karaista sitten mielensä ja sukeltaa raikkaisiin, mutta *iik* niin kylmiin vällyihin.

Kanadastakin saatiin puhelu, oli kiva kuulla kuulumisianne!
Espoon suunnalle toivon pikaista paranemista ja reipasta mieltä.

Muille toivotan leppoisaa viikonloppua, missä lienettekin!

Puppejussit pitävät lystiä täysikuun valossa


torstai 16. tammikuuta 2014

Päivä pakettiin


Kuva-arkisto kolisee tyhjyyttään joten mennään nyt parilla latauksella.

Tänään kopsahti inboksiin lentoliput ja rejseinformation. Äkkiä se tapahtuu kun rattaat lähtevät rullaamaan. Hotelli on arvoitus, mutta kolmesta premium -luokan hotellista joita tarjolla on, ei varmasti yksikään tuota pettymystä. Otetaan mitä annetaan. Ilolla.

Päivään mahtui vähän muutakin. Aamu oli tahmea, heti kun Torppa tyhjeni, hautauduin hetkeksi soffaan särkylääkkeiden tehoamista odottelemaan. Palelsi ihan järjettömän paljon. En kuitenkaan saanut kuumelukemia, en edes lämpöä. Mitä lie torstain väsymysvilutusta.

Piipahdin pikavisiitin kaupungille ja sitten olikin jo kiirus tutustumaan Perillisten uuteen ratsastuksenopettajaan ja tallialueeseen.

Tallissa kuuntelin hetken ihan vaan hiljaa. Tallin äänimaailma oli rauhallinen ja rento. Hevoset nuokkuivat karsinoissaan, leppoisan ja tyynen oloisina. Sama yksityishevosten käytävällä. Ei kolinaa, ei pauketta, ei metelöintiä. Minusta tallin ilmapiirin voi oikeasti vainuta katsomalla ja kuuntelemalla hevosta. Kyllähän hermostunut hevonen meteliä osaa pitää.

Puoliveriset koipeliinit olivat niiiiin isoja, pelkkä ajatus mokoman hirvieläimen selkään noususta huippasi. Olen näemmä siirtynyt ponikokoisiin ja hyvä niin.

Tuoksui puhtaalle, raikkaalle ja säilöheinälle. Karsinat olivat tilavat ja siistit, varusteet nätisti paikoillaan ja käytävä priimapuhdas. Hevoset puhtaita ja hyvinvoivia, kiiltäviä ja sanonko vielä, rentoja.

Opettaja oli mukava, aikuinen naisihminen joka oli oikeasti kiinnostunut Perillisistä, haastatteli ja kyseli. Hänkin on paluumuuttaja, tavallaan.

Niinpä me sitten tunnin rupattelun jälkeen sovimme, että ensimmäinen tunti on ensi viikon torstaina. Toivotaan, että pakkanen pysyy maltillisena eikä kukaan sairastu.

Hyvillä mielin ajelin kotiin (n. 35 min per suunta) ja klikkailin nettikaupasta Esikoiselle uudet ratsastushousut ja kengät. Ja alesta toppatakin.

Tunnin hintakin tipahti kympin per nuppi joten nyt ei kyllä ole mitään syytä jättää tätä tilaisuutta käyttämättä.


Illan ikäviin velvollisuuksiin kuului visiitti nettipankkiin. Jostain syystä yhteys oli superhidas ja jokaista maksettua laskua sai odotella iät ja ajat. Jäi aikaa arvioida kunkin laskun tarpeellisuutta ja tärkeyttä. Ilmeisesti moni muukin maksoi tänään Trafille autoverot, sen kohdalla takkusi eniten.

Muuta kummempaa ei tähän pakkaspäivään kuulukaan. Illalla pakkanen taisi vielä vähän kiristää ruuviaan, kädet kohmeessa räpelsin autohallin ovien lukitusta. Se purtu sormi on viheliäinen, ottaa pahuksen herkästi kylmästä osumaa.

Kaivelin varastosta rukkaset ja järeämpää pipokalustoa, talvi tulee nyt.
Tulkoon vaan talvi kun sen aika on,  mutta lunta ei enää olisi tarvis sataa tälle tontille.

Huomenna onkin jo perjantai. Kaikenlaista ohjelmaa sillekin päivälle. Viikonloppu näyttää toistaiseksi ihmeen vapaalta, ihan kun tarjoutuisi tilaisuus katsoa pari rästielokuvaa ja tallennetta. Ei huono!

Ja koska päivä pitenee, ajatus siirtyy vähitellen kevääseen. Ja keväthakkuisiin.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, moikka!






No hups...


… hups hyvinkin!

Kyllä tämä elämä näköjään antaakin, vaikka välillä kynnetään elämän polkua otsa savessa.
Tänään tuli Nemppakuomalta puhelu. Sen ja lyhyen harkinnan sekä vielä lyhyemmän perheneuvottelun seurauksena olen matkalla *tit-ti-di-dii* Islantiin maaliskuussa. Kyllä!

Paikka, johon tuskin ikinä tulisin muuten matkustamaan, onkin ihan muutaman viikon kuluttua jalkojeni alla.

Viisi päivää Reykjavikissa, valasretki, kuumia lähteitä, islanninhevosratsastusta, jäätiköitä, putouksia, geysirejä, revontuliretki, rikinkatkua, tulivuoria ja vain vähän virallista ohjelmaa. Oikeastaan ainoa kauhua herättävä asia on keskiviikkoillan pukukoodi, minulla ei todellakaan ole käypäisää rytkyä palkintogaalaan. Minua siellä ei ansioistani palkita, mutta pääsen aveciksi :D
Eikös avecin panos ole pitää suu kiinni ja hymyillä nätisti kaikkiin suuntiin? Hoituu.

No, se pukukoodi on pikkujuttu joka selvinnee aikanaan. Pitää kipaista vaikka pukuvuokraamoon jos ei muuten löydy sopivaa settiä.

Matka osuu sopivasti Perillisten hiihtolomaviikolle, pääsevät junakyydillä etelään ja palaavat alkuviikosta Torpalle jossa Iso-J huolehtii arjen säntillisestä rullaamisesta. Lupasin tarjota kesällä Espanjassa oluen, pistänkin kerralla pöydän koreaksi ja ostan Lidlistä sixpackin.


On aika hassua pakata reissuun kumpparit, kamera, uikkarit ja pipo, aurinkolasit, lapaset ja goretextakki. Yleensä lomalaukkuun mätetään aurinkorasvaa ja hellevaatteita. No, totuttuja kaavoja voi olla ihan terveellistäkin vähän rikkoa, saattaapi tulla sitä perspektiiviä asioihin ihan uudelta kantilta. Ja kuva-arkistoon ainutlaatuista materiaalia *hysteeristä käsien taputusta*

Innolla odotan, ei käy kieltäminen. Yleensä nämä Nemppakuoman kanssa toteutetut keikat jäävät historiaan. Tavalla tai toisella.

Päivä oli muutenkin antoisa. Aamulla Johanna taikoi kuontalostani kirkastuksen kautta pari astetta vaaleamman ja raitaisemman. Sakset louskuttivat tyhjää, ei ollut huonoja latvoja leikattavaksi. Näin siis tuli toteen näytetyksi sekin homma, että sali-ilmasto, hevosen räkä, pellavapuuro ja melassimönjä tekee hyvää hiuksille.

Pankkiasiat sujuivat sukkelasti ja kaupungilla sai kurvailla rauhassa ilman ohimosuonten tarpeetonta pullistelua. Ainoa takapakki tuli shiatsuhoitajalta, huominen hoito on peruutettu koska minulla on keskeneräinen case appendix. Siirrettiin hoito reissun jälkeiselle elämälle.

Juu, näin se elämä ottaa ja antaa. Mikähän tapahtumien vyöry tästä alkaakaan, yleensä näitä hyviä (ja huonoja) juttuja tulee tuutista solkenaan kun korkin poksauttaa auki?

Iloitse kanssani, missä lienetkin!

Lunni (Puffin),  fish and chips


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Tammikuun 15.


Tämä on nyt Torpan uusin tirppa, Tiutiu. Maanantaina minä ja Esikoinen kävimme pikatreffeillä raviradan varikkoparkkiksella ja illan kähmyssä tapahtuneen setelien vaihdon jälkeen saatiin kyytiin laatikko. Kovasti piippasi ja hälyytti kotimatkan ajan se boksi. Kotona kylppärissä varovasti avattiin, voi ihme miten pieni! Hän on silkkikana (toivottavasti kana) ja sai metelöintinsä ansiosta nimen Tiutiu. Piippaa ja tiittaa lähes tauotta, asiaa on nuorella eläjällä ja paljon.

Hetken päästä tirppa istui jo laatikon reunalla ja kohta Nuorimmaisen kädellä. Illalla boksi kannettiin kanalaan ja pikkutipi pääsi hautovan Hattarapään boksiin tutustumaan muihin omituisiin siipiveikkoihin.

Eilen se pomppasi häkin ovesta ulos ja isompien sekaan. Vappupilli vilkaisi ja parkaisi, vanha Silkkikukko vilkaisi ja nokkaisi, Olga-silkkikana (se musta) vilkaisi ja nokkaisi, kaksi kanamummoa ei tainnut edes huomata tulokasta. Niinpä Tiutiu lehahti muina kanoina orrelle. Helppo kotiutus, reipas kananen.

On tosi jännä nähdä minkä värinen tuosta lopulta tulee, hopeainen olisi odotus.

Tässä välissä on yksi ruskea vanhan liiton rouva noudattanut ilmavoimien kutsua ja uskon lähiaikoina parin muunkin ruskean seuraavan samaa kutsua. Lyhyt on kanasen elämä. Toivottavasti on edes onnellinen. Keväämmällä ulos marssii vähemmän ruskeita kanoja mutta toivottavasti uusi, nuori sukupolvi siirtää meidät vähitellen omavaraisuuden uudelle asteelle myös tipujen myötä.

Kunhan nuo meidän maatiaisnuorikot hoksaavat hautomisen, sitten piisaa tipuja myytäväksi asti. Vielä eivät ole sitä tehneet, eikä olisi näillä pakkasilla vielä väliksikään.

Rajatarkastaja toimessa

Hevosvoimien talviviikko sujuu leppoisasti. Kuvat ovat sunnuntailta jolloin Töttis oli humpalla ja Poni pääsi huoltomieheksi, tallin joulukuusi lensi täysin palvelleena ulos ja jatkaa elämäänsä hevosten suunraikastimena. Poni varsinkin tykkää tuoksahtaa freesille ja rassaa hampaitaan neulasilla enemmän kuin mielellään.

Kiitos vaan kaikille jotka piditte peukkuja, Perillisten ratsastusopetus taisi justiin siirtyä uudelle tasolle. Yksityistunti järjestyy ja huomenna menemme tutustumaan sekä opettajaan, että talliin, seuraavalla viikolla olisi tarkoitus aloittaa tasontarkistuksella ja opetussuunnitelman teolla.

Mä olen suoraan sanoen ihan yhtä innoissani kuin molemmat tytöt.
Huomatkaa, molemmat…
Esikoinen taitaa tehdä paluun hevoshommiin, intoa ja motivaatiota ainakin tuntuisi löytyvän. Tauko teki hyvää. Uudessa koulussa on niin paljon erilaista väkeä ja kaikkien kaikenlaisille harrastuksille tilaa aivan eri tavalla kuin alakoulun puolella.

Tuolla ei tarvitse ryhmään kuuluakseen luopua harrastuksista tai peitellä niitä. Alakoulun puolella niin valitettavasti oli, ryhmän paine osaa olla joskus kova. Nuorimmalla on sen suhteen pikkuisen paremmin pullat uunissa, paras kaverikin ratsastaa eivätkä luokan muut tytöt ole yhtä jyrkkiä mielipiteissään kuin Esikoisen alakouluaikaiset luokkakaverit.

Eikä ole ollenkaan poissuljettua, että minäkin otan joskus tunnin tai pari. Hyvää se tekee päästä välillä ratsastamaan osaavalla hevosella, arkea eletään omien keskeneräisten kanssa ja hyvä niin.

Tänne mennään.

Äitikullan monsteriamaryllis

Mainitsinko jo, olen toiminut Äitikullan IT-apuna ja oppaana? Meillä kun on semmoinen Seniorikansalainen joka ihan itse hoitaa nettipankkiasiansa, sähköpostinsa ja jolla on oma FB-profiili. Se, että hän jää välillä jumiin on ollut etenkin hänelle melkoisen turhauttavaa. Nyt kuitenkin löysi sosiaalisen median ilot ja tykkäys -nappulan. Jää sukat kutomatta ja kalat perkaamatta kun netin pahin aikavaras vie kuin huomaamatta päivän tunnit. Pitää tarkoin harkita mitkä nettipelit hänelle näytän, kuplapeli vie äkkiä mennessään.

Pysyypähän mielensä virkeämpänä ja jollain tavalla asioista perilllä kun voi ihan itse googlettaa ja tutkia asioita. Valtuutin hänet tekemään puolestani ostokset kevään siemenkylvöjen varuilta. En tiedä oliko viisas veto, sillä voipi olla, että ostoskoriin klikkaillaan kaikenmaailman villiviikunat ja hulluruohot. Se kun on niin helppoa se klikkailu… *punastus* Ja niin tulemme hämmästymään laskun suuruutta. Taas.

Jäin tuossa yhtenä iltana miettimään kuinka voin kylliksi varoittaa ja ohjeistaa häntä kohdennetun markkinoinnin suhteen. Siellä kun näkyi jo mainoksia mm. uskovaiset sinkut ja valoisat vanhukset -seuralaispalveluilta. Nettitreffeille en häntä lähde kyytimään, sen sanoin jo. Painokkaasti.

Itse kävin tänään hakemassa Johannan tuolista kampaamoterapiaa ja huomenna olisi aamulla shiatsu. Pitää nyt ottaa tästä sairauslomaviikosta ilo irti, kohta tämä lysti ja lokoisat rouvanpäivät loppuvat kun Iso-J siirtyy taas reissuvaihteelle ja käy kotona vain kääntymässä.

Nyt kuitenkin taidan ottaa pienet päivänokoset Torpan Poikien kanssa. Peetu näyttää mallia. Pikkukoira on ikionnellinen ikiomasta kyttäyspaikastaan, tuoli siirtyi nurkasta ikkunan eteen ja Peetu nappasi heti paalupaikan.

Mukavaa viikon puoliväliä, älä anna täysikuun häiritä, missä lienetkin.














maanantai 13. tammikuuta 2014

Äkkiä, pikaisesti


Onnea vaan uudelle viikolle, täältä tullaan jo melkein entisellä höngällä. Pikkuisen vielä käsijarru päällä, mutta kyllä tästä vielä noustaan.

Kikkailin jo kalenterinkin ajan tasalle, vain yksi päällekkäisbuukkaus täytyy junailla pois. Lisäksi oma kampaaja-aika on jo keskiviikkoaamuna. Nyt kun homma pyörii niin, että kaikkea ei tarvitse sälyttää Iso-J:n harteille, homma myös helpottuu.

Enää tarvitsee käyttää oma kiesi tankilla ja näyttää sille vähän lämmitysterapiaa.

Töttistamma pääsi eilen töihin. Työmoraali oli aluksi ihan ala-arvoinen, mutta kummasti se siitä koheni. Naapurin Minna kävi ravailemassa omalla pihatielläänkin ja Töttiksen maailma avartui taas paljon. Eteläpellollakin on nyt kurvailtu ja metsäpolkua taivallettu. Poni Sörsselssonia harmitti ihan mahdottomasti jäädä yksin tarhaan ja katsella tamman loittonevaa hahmoa.

Se reppana hirnui tamman perään pari epätoivoista epistäääääääh -huutoa, mutta totesi, että heinäkasalla ei ole ruuhkaa ja keskittyi olennaiseen. Hieno homma, että arkea hieman hankaloittanut hevosten läheisriippuvaisuus on selätetty.

Illalla sain taluttaa talliin oikein tyytyväisen hevosen, semmoisen tehneen oloisen. Eikä ponikaan muistanut pahalla.

Hevosaitaus on nyt uudelleenlangoitettu ja akku koteloitu niin, että pärjätään.  Enää se poninroisto ei twerkkaa itseään vapauteen mistään kohtaa. Tai jos tekee niin villahousut käryää siinä savotassa.

Päätimme myös tehdä huomattavan panostuksen tulevaisuuteen ja hankkia Perillisille ratsastuksessa yksityisopetusta. Jos se vaatii Kiteelle asti ajon, niin sitten se vaatii. Olkoot kevätkauden teho-opissa ja hoitakoot siinä sivulla omien kanssa hankihumputtelua. Pistäkää peukut pystyyn että a) kemiat open kanssa sujuvat b) saadaan pari kuukausittaista yksityistuntia soviteltua arki-iltojen aikatauluihin.

Päivän ohjelman highlight on uuden hopeaisen silkkitipun haku. Niitä tuleekin vain yksi, sillä toinen meille alustavasti varattu onkin mitä ilmeisimmin kukko. Oma Hattarapää hautoo kuutta munaa, saa nähdä mitä örkkejä niistä kuorituu, vielä reilu viikko taitaa olla haudontaa jäljellä.

Tämä tästä näin tällä kertaa, nyt siirryn IT-hommiin Äitikullan puolelle, hän ei löydä (taaskaan) tietään Facebookiin.

Pidä pipo päässä, missä lienetkin. Se on talvi nyt.








sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Vähitellen


Koskaan ennen eivät ole kanat ulkoilleet tammikuussa. Piti tämäkin nähdä.

Toipilasviikko kääntyi lopuilleen ja nyt alkaa viimeinen sairauslomaviikko. Senkin kanssa on vähän miten on, hommia on kuitenkin pakko tehdä eikä tämä leikkaushaava enää muuten juurikaan tunnu, paitsi kumarrellessa ja kyykkiessä. Eilen kokeilin ihan uteliaisuuttani miten liikkuvat sontakärryt. No tasaisellahan rullaa, mutta yhtään ei kärsi työntää ylämäkeen, vatsassa lehahtaa heti kuuma kivun aalto eikä se ole kiva ensinkään.

Tikit eivät ole vielä sulaneet, joten en minä lähde riekkumaan.

Perjantaina lähdin asiakseni perheen mukaan kaupunkireissulle. Sinnikkäästi jaksoin norkoilla farkkukaupan ulkopuolella kun Esikoinen etsi uusia pöksyjä ja Iso-J tarvittiin myymälään lompakoksi. Itse jätin taas kerran sovittelut muille, ei huvita yhtään sovituskopeissa pyllistely.

Lauantaina käytiin Iso-J:n kanssa kirpparikierros, löysin vielä yhden varaosan mummon tarjoiluastiasarjaan, nyt on aika hyvä setti kasassa. Selkeää valkoista ovaalimalliaa, en tiedä sarjan nimeä, mutta ei se nyt kai ihan perusarcticaa ole. Nätti ja ajaton.

Löysin myös nätin pienen kipon Torpan Armon Konttuurin miljoonapurkiksi. Hämärästi näkyy tuommoinen möykky oikeassa ylälokerossa. Jotain vanhempaa posliinituotantoa tuokin kai on, nätti oli ja koska hinta kohtuullinen 3,90 €, raskin sen investoida. Siinä on hyvä säilytellä klemmareita. Tai jotain.

Johtajan toimistohan on nyt kannettu tupaan. Painava oli, ähinästä päätellen. Sohva on nyt Luovan Suunnittelun Osasto, nojatuolini on Kehitysosasto ja tuossa on Hallinto. Kaikki noin viiden askeleen päässä toisistaan. Työsuhdevillasukat eivät isommin kulu työmatkoilla.


Jotenkin niihin joulukoristeisiin ähkyyntyy nopeasti. Kiva niitä on laittaa adventista alkaen, mutta kyllä niistä kiireesti hankkiutu eroon kun uusi vuosi vanhenee. Meillä jäi tänä vuonna kuusi ja muut kilkkeet tupaan ihmeen pitkäksi aikaa, sattuneesta syystä. Eilen otettiin pois viimeiset. Yksintein verhojen tampitkin vaihdoin takaisin pirteään beigeen. Poispois punainen. Ei jaksa enempää.

Peetupoika pyörähti eilen näyttelyssä Kajjaanissa. Oli NUO ERI, NUK2. Siinä kaikki. Loistokas, ylistävä arvostelu tietenkin. Ja koska tuomarina oli Herra Kares, voi olla sangen tyytyväinen. Pitkä miinus Peetulle tuli pöytäkäytöksestä, oli väistänyt ja luimuillut eikä se ole hyvä ensinkään.
Pitää kiireesti kitkeä moinen tapa pois, ehkä se kuuluu ikään ja menee ajan kanssa pois. En kuitenkaan uskalla riskeerata tulevian näyttelyitä ja siksi asian puututaan nyt eikä kohta.

Ihan turha antaa kilpakumppaneille yhtään eteen, käytöksen on oltava moitteetonta arvostelun ajan ainakin. Kehän laidalla saa räyskyttää mielipidettään, kehässä ei.

Tänään tyrkkäsin ison uunin tulille heti aamu kahdeksalta, tuvassa oli nimittäin hilpeät +18°. Nyt alkaa olla taas mukavan lämmintä. Päivän ohjelmassa on jonkintasoista hevosurheilua, naapurin Minna tulee katsomaan minkälaisiin immelmanneihin Norwegian Airforces tänään kykenee ja mikä on Töttiksen vastaus.  Onko se entiseen malliin paikoillaan laukkaamista vai kenties jotain korkeampaa koulua, levadea tai capriolea kenties? En ehkä uskalla katsoa.

Aurinko paistaa ja on ihmeen valoisaa. Tuntuu melkein aidolta talvelta.
Mukavaa talvisunnuntaita, missä lienetkin.