keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Täällä ollaan juu



Tallessa ollaan ja hyvissä voimissa, ei siis huolta. En vaan vieläkään ole saanut purettua kuvia koneelle ja sehän on oiva tekosyy jättää päiväkirjamerkinnätkin tekemättä.  Ne entisen koneenkin tuhannet kuvat ovat vielä entisellä koneella. Tahdon ne kaikki sitten samaan, uuteen, loogiseen ja upeaan systeemiin.

Olen vähän väsynyt jo laskemaan monesko talven totinen tuleminen tämä nyt meneillään oleva on, päivällä lotisee lumisohjo, yöllä sataa uutta lunta. Saisi pysyä pikkuisen pakkasella päiväsaikaankin.
Auringosta on nähty lähinnä valokuvia, vilaukselta näin tänään mikroskooppisen pienen palasen sinistä taivasta. Mutta se taisi olla harha. Toiveunta.

Poni Sörsselsson siirtyy nyt sitten tammikuun alkupuolella takaisin ratsuttajan talliin. Siellä on eräs poniin ihastunut ihminen joka ottaa sen väliaikaisesti ylläpitoon. Sehän on ihan winwin -tilanne, hän saa ratsastettavan ja poni saa säännöllistä liikuntaa. Koska heillä on valaistu kenttä, ratsastus ei ole sidottu kellonaikoihin eli valoisiin tunteihin. Joita nyt kaamoksen aikana on todella vähän.

Hyvillä mielin minä pojan matkaan laitan. Onneksi ei mene kauas ja onneksi tutut ihmiset ja hevoskaverit siellä ovat odottamassa. Valluherra tulee Töttiksen kaveriksi ja jos joku täysipäinen ihminen täysipäisen hevosen kanssa löytyy, vuokraan keväämmällä Ihmepojan karsinan muutamaksi kuukaudeksi. Joku joutilas tai semieläkeläinen olisi ihan passeli. Mutta olen kyllä äärimmäisen tarkka ketä otan pihaamme pyörimään.

Sen verran olen nähnyt ja kuullut näistä tallivuokralaisista from lower Hell, että itse en katsele sitten tuntiakaan holtitonta heilumista tai muuten vain hankalaa tapausta. Pahimmassa tapauksessa tyyppi tuo hevosen, häipyy kuin pieru saharaan eikä koira perään hauku. Sitten onkin soiteltava eläinsuojeluihmisille, lainoppineille ja ties kenelle, että saa ventovieraan hevosen pois tallista.

---

Tähän tulee nyt vuorokauden mittainen ajatuskatkos koska Blogger ei suostunut julkaisemaan tai tallentamaan eilen tiistaina kirjoittamaani tekstiä. En muista mistä muusta vielä horisin mutta tänään on kuitenkin jo keskiviikko pitkällä.

Kuukausittainen shiatsuannos on nautittu ja olo taas pikkuisen parempi. Hoidon jälkeen olisi hyvä lepäillä, ottaa rennommin ja juoda paljon vettä. Minä rentouduin auton ratissa, oli pikapisto kotiin, Äitikulta kyytiin ja takaisin kaupunkiin. Sieltä muutaman mutkan kautta kotiin.

Sää on mitä on, lunta ja jäätä maassa, päivällä loskaisempana versiona, yöllä jähmeämpänä. Ja koko ajan on liukasta.

Saa olla tarkkana mihin tossunsa asettelee, jalat lähtee alta sukkelaakin vikkelämmin. Tänään meinasin rojahtaa persiilleni Torpan liukkaalle portaalle kun suorastaan sokaistuin eteläiseltä taivaalta  valomiekan lailla silmiini osuvasta auringonsäteestä. Se meni kyllä äkkiä piiloon, en kuvaakaan ehtinyt todisteeksi ottaa. Mutta on se siellä, aurinko.

Huomenna uudet reitit, hevosten kengitys ja muuta pientä.
Viikkoa eteenpäin, varo kovia tuulia, missä lienetkin!





6 kommenttia:

  1. Teillä sentään vähän elämää valkaisee lumi. Täällä sataa pelkkää vettä puuskaisen tuulen keralla. Ei mikään ulkoiluilma. Brhhhh.... Onneksi hiillos siintyy sekä leivinuunissa että takassa. Lämpöä piisaa onneksi sisätiloissa.

    Päivän olen viettänyt paperitöissä, luojan kiitos se on taas hetkeksi ohi. Loppuviikon haasteet edessä ja jaksamisen moottorina on tuleva kevät :D Iltaisin kun nukkumaan panen, niin ajatukset siirrän kevääseen ja ruohonjuuritasoon. Katselen sielun silmin niskat edellä nousevia valkovuokkoja ja pionien punaisia versoja, jotka venyvät kohti valoa. Ja kaikkea sellaista kivaa auringon lämmöstä ja lintujen laulusta. Mustemmat ajatukset jäävät näiden valoisten mielikuvien alle.

    Be blessed!

    VastaaPoista
  2. Vaikka teillä on loskaa niin teillä on myös ilmeisesti edes vähän valkoista maassa? Täällä on nimittäin synkkääkin synkempää kun lämpötilat pyörivät +2 - +4 asteen välillä ja vettä tulee lähes päivittäin. Nyt on semmoinen myteri meneillään että on suoranainen ihme etteivät sähköt ole katkenneet.

    Muistahan liikkua rauhallisesti koska se nyt vielä puuttuisi että teloisit sen selkäsi tai katkoisit kinttusi.
    Kaikkea hyvää sulle ja koko Torpan väelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meillä valkoista maassa. Sen verran, että valaisee vähän. Ja valkoiselle on melkein turvallista astua, tummat kohdat ovat jäässä.

      Aika tarkkaan saa kyllä tossunsa asetella, lipevä on keli.
      Kaikkea hyvää sinne Tundrallekin.

      Poista
  3. Täällä on vaan mustaa, kuraa ja märkää... Jaa, vangitsin sen päivän viimeisen auringonsäteen ihan kameralla toissapäivänä muistaakseni. Mutta sitten onkin satanut ja tuullut, tuullut ja satanut. Tänään ei vissiin vielä ole pahemmin satanut, mutta tuuli meinasi viedä mennessään kun mäellä pyörähdin.
    Pitäisi jaksaa olla reipas ja siivota sekä häärätä, mutta paskat. Tekee mieli vaan käpertyä sohvan nurkkaan talvehtimaan.
    Vaikka en talvesta pidäkään, niin lunta ja pakkasta toivoisin nyt minäkin!

    Toivottavasti löydät tolkullisen vuokralaisen talliin. Onneksi on varakaveri kuitenkin Töttikselle tiedossa ettei tarvitse yksin jäädä. Soossista tulee vielä joku kilparatsu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi haamari, muistan kyllä oikein hyvin ne eteläisen Suomen 'talvet'. Yhhh, uudenvuoden bileissä kilisteltiin pihalla ja krookukset pukkasivat piikkejään ylös. Sitten joskus tammikuun lopussa tuli yhdessä yössä puoli metriä lunta.

      Loskaa, märkää, pimeää, mustaa. Yhhh. Onneksi meillä on ihan väriksi vain tuota valkaisuainetta maassa, tyhjää parempi.

      Ei jaksa olla reipas, ei pysty eikä kykene. Eikä oo pakko.

      Soossista tulee niiiin varmasti Iso Stara, että Cheekki on vielä nöyränä poikana hakemassa asennekasvatusta Ihmepojalta :D

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!