torstai 11. joulukuuta 2014

Kuljettimet kullakin


Neitihevoinen sai elämänsä ensimmäiset piikkarit alleen. Eli talvikengät joissa on paakkuja estävät tilsakumit ynnä neljä hokkia. Autokielellä nastarenkaat.

Etusten laittohan ei tuntunut missään mutta takajalkojen suunnan naulaaminen ja naputus saivat aikaan mm. yrityksen istua Kengittäjän olkapäälle. Ei mitään vakavaa, tyttömäistä hätäilyä joka päättyi onneksi hyvin nätisti ja hyvin. Kukaan ei vahingoittunut hevosta kengitettäessä.

Seuraava ympärikengitys on varmasti ihan läpihuutojuttu kun tästä kerrasta jäi niin hyvä mieli. Onni on hyvä ja osaava kengittäjä. Mukava seurata rennon ja varmaotteisen ammattimiehen työskentelyä. Ei turhia liikkeitä ja hosumista, välillä hevosta rauhoittava vieno vihellys ja jalkojen lepuutustakin antaa hevosen harjoittaa. Ja vajaa tunti meni kaikkine puheineen, teki silti erinomaisen siistiä jälkeä ja hyvää työtä. Se mies on palkkansa ansainnut. Annoin lisäksi kaksi isoa kennollista munia kotiinvietäväksi.


Ihmepoika toimi henkisenä valmentajana ja näpelöi samalla Töttistä kiinnittävän narun vetosolmun auki, kerta toisensa jälkeen. Siinäkin oli sulavaa ja varmaa otetta, ei ollut kuin yksi kiepsautus ylähuulella ja naru oli ponin suussa. Ei tipauttanut lattialle kertaakaan vaan ojensi pään minulle uudelleensitomista varten. Hassu keltapallo.

Ihmepoika ei sitten saanutkaan uusia kenkiä, vanhoilla mennään vuodenvaihteeseen kun ovat vielä niin hyvin kiinni eikä kaviokaan ole kasvanut yli. Ja silloinhan on sitten se muuttokin tuohon melkein naapuritalliin. Poni oli kyllä kovasti ällistyneen näköinen kun ensin hienosti kikkaillen peruuttelin hänet asemiin ja sitten takaisin kämpille, samoilla kengillä.

Nyt on hyvä hevosten kirmata, ei tule tilsoja eikä lähde pito alta tiukemmissakaan kurvailuissa. Onneksi nuo eivät harrasta (toistensakaan) potkimista, enemmän se on semmoista pukittelua ja ilopomppuja kun leikkivät.

No arvaatte sitten varmaan kenen kuljetin otti kipeää? Kylläkyllä, juuri minun.
Olin saanut molemmat hevoset nätisti takaisin tarhaan ja käänsin juuri Ihmepoikaa ympäri irroittaakseni narun. Minulla on tapana kääntää hevosten rintamasuunta kohti porttia ennenkuin lasken ne irti. Eivät lähde rynnimään minnekään kesken irroituksen vaan vasta luvan saatuaan liikehtivät haluamaansa suuntaan. Noh, olin varmaan hieman hidas ja poni kiepsahti niin vikkelästi kohti porttia, että oikea jalkateräni jäi mukavasti jäisen maan ja hokkipopon väliseen sangen ahtaaseen tilaan. Siihen vielä hevosen jalan käännöksessä tapahtuva kiertoruuvaus ja ilmoille kiiri vähemmän hurskas huuto. Siinä hapantui naapurin emännän viilipyttykin kun mylvähdin, sen megaluokan meteli oli, että kengittäjäkin kuuli autoonsa.

Kun sitten aikanaan köpöttelin tupaan totesin vahingot. Hunterin kumisaapas ei kestä ponimuuveja. Minun kolme varvastani olivat tunnottomat ja HARMAAT. Jukoliste, harmaat. Äkkiä villasukka takaisin räpylään ja lepuuttamaan.

Iso-J vaati koiven vesihanan alle ja saikin sitten veren kiertämään. Samalla ihastelimme lämmön myötä sinistyvien varpaitteni värimuutosta. Kaikki liikkuvat kuitenkin eli ei ole murtumia. Pikkuisen on pintanirhamaa ja mojovat mustelmat. Ynnä kipeästi uutta lakkausta vaativat varpaankynnet.

Että tuli pikkuisen kalliimmaksi tämä kengitys. Ponin kenkälasku siirtyy minun kenkälaskukseni kun pitää hommata uudet, ehjät kumpparit ja ne turvakärkiset tallikengät joiden hankintaa olen lykännyt vuodesta toiseen. Crocseissa ja Hawaianaksissa olen tallihommat hoidellut tähän saakka.

Tyhmä minä.
Mutta näillä mennään ja pihi kengissäsäästäjä maksaa loppujen lopuksi eniten.

Päivän muihin ansioihin kuuluu erittäin hyvin tehonnut selkätreeni. Pääsin liikunnanohjaajaopiskelijan työharjoittelukappaleeksi. Ennakkoasenteeni oli vähän nuiva, odotin persoonatonta, ujohkoa poikaa joka sanoo hyvähyvä eikä muuta. Höpöhöpö. Tällä kaverilla oli mielipiteitä ja näkemystä. Kävi sitten niin, että kun minulla oli perustekniikka kunnossa, siirryttiin hifistelemään eli eristämään liikkeitä vielä pienemmälle ja tarkemmalle lihasosalle.

Huomenna ei tukkaa kammata, selkä ja hauis tietävät tehneensä.

Kuvia ei yhäkään ole enempää, kukapa rujonsinistä varvaskattausta tahtoisi nähdä. Eli koeta pärjäillä ilman, missä lienetkin.





14 kommenttia:

  1. Hmmmm... turvakengät olisivat tosiaankin säästäneet monta murjottua varvasta vuosien varrella. Ei tullut hankittua. Tiedoksesi sitten vain, että jos varvas murtuu, niin se vain teipataan kiinni seuraavaan varpaaseen. Että murtuneen varpaan kanssa ei tarvi vaivautua lääkäriin. Teippiä löytyy joka taloudesta.

    Hyvä kenkääjä on kullan arvoinen. Ja teidän kenkääjä lähti kirjaimellisesti munat kourassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdet turvakengät kestivät koko taipaleen Herra Harmaan kanssa ja vähän päälle. Sitten en vaan raaskinut ostaa uusia, mieluummin ostin Perillisille varusteita. No nyt on mojova mustelma ja hunterit rikki. Onneksi ei mennyt luita.

      Jesarilla olisin korjannut risan varpaan mutta huntereita EI voi tärvellä jesarilla.

      Jep, kenkääjä asetteli munat varovasti kyytiin ja kiitteli kovasti.

      Poista
  2. Haha, nauratti toi Titan "munat kourassa" :D

    Jep, olen murtanut varpaani ja mahdollisella seuraavalla kerralla en todellakaan aio tavata lääkäriä sen naapurivarpaaseen teippaamisen takia. Ja mulla on vielä viime kerrasta jäljellä jotain hienoo silkkiteippiä tai mitä se nyt olikaan, jota ostin, että saan välillä teippailla varvasta uudelleen...

    Niin ja silloin kun menin maanantaiaamuna lääkärille kun "mulla on varvas murtunut", niin vastaanoton punapäinen hoitsunainen nauroi mulle. Ajatteli varmaan, että oon kännissä viikonloppuna koheltanut, vaikken ollutkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jesarilla hoituu pienempien luiden fiksailu, paalinarukin on aika kätevä. Ja se tarrateippi Coban on ihan kätsä myös. Kaikkea löytyy aina tallista.

      Kerran tuuli paiskasi yhdellä tallilla ison ja painavan rautaoven kiinni niin, että ranteeni oli välissä. Muovipussiin lunta, pisteli tiukaksi kääreeksi ja käpälä yläpystyssä röntgeniin. Vaihteiden vaihtaminen oli hankalaa kun oikea käsi oli se kipeä. Mutta siitäkin selvittiin.

      Ootko Marra kokeillut sitä suihkutettavaa magnesiumia? Auttaa kuulema heti nivel ja lihasvaivoihin?

      Poista
    2. Toi sun autolla-ajo kuulostaa aika eksoottiselta sen käpälän kanssa! Tosin päätyisin itsekin varmaan samaan ratkaisuun, enkä jäisi muiden kyytejä odottelemaan, koska eihän siitä nyt tulisi mitään, jos auto jäisi jonnekin.....

      En ole kuullutkaan mistään suihkutettavasta magnesiumista. Pitää vissiin googlettaa... Olen joskus syönyt magnesium-poretabletteja, mutta nykyään en tee sitäkään, kun on alkanut ne poreet ällöttää. Suihkutettavaa... kyllä maailma kehittyy enkä mä pysy perässä!

      Poista
  3. Niin siis PINTELI eikä pisteli.
    Ei sitä siinä oikein ajatellut vaan toimi. Onneksi ei ajaessa tapahtunut mitään lisävahinkoa.

    Salilla oon nähnyt kun suihkivat sitä magnesiumia. Apteekissa 29€, Lifessä 25€, pieni puteli.

    Ja nyt muuten sataa lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tsekkailin eilen netistä ja ilahduin, kun näytti olevan luonnontuotekin ihan. Ja monesta paikasta näyttää saavan. Täytyy laittaa kokeiluun, jahka kottero on katsastettu. Sitä ennen en uskalla ostaa mitään muuta kuin ruokaa... No, eihän multa puutu kuin pakoputken pää ja vilkku toimii joka neljäs kerta, siinä ne näkyvimmät korjattavat. Ja ties paljonko on hitsattavaa pohjassa.... No onhan tässä vielä kaksi viikkoa aikaa katsastaa, huoh...

      Poista
    2. Joo ja ihan järkevät ihmiset sitä ovat käyttäneet ja tuotteen ansioita ylistäneet, ei se voi olla ihan humpuukia.

      Katsastus on joskus hyvin hyvin kallista puuhaa. Onnea matkaan.

      Poista
  4. Vaarallista touhua tuo hevosten käsittely, näköjään.

    Mutta pukki saatiin yhteistuumin Paimenelta pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, täälläkö ne rikolliset kokoontuvat ja kuten näitte, Taivaan Isä tiesi jo torstaina teidän pahat aikeet ja käytti hevosta rangaistuksensa välikappaleena :D

      No okei Hirnakka, sympatiat varpaiden kolhimisen takia ja tiedätkö mitä aion nyt ehdottaa? Sellaista työtapaturmakalenteria mitä joissakin isoissa firmoissa on oikein digitaalisena "mainostauluna".

      Se olisi hieno: "Hirnakan Torpalla jo 2 päivää ilman tapaturmia" ja sä voisit laittaa sen tänne blogiisi niin me lukijat voitais lyödä pitkävetoa meneekö kymppi koskaan rikki :D

      Työtapaturmiin kun laskettais kaikki kaatumiset, punttisalilla tapahtuneet kolhut, kiireen aiheuttamat jne. Ihan sillä että jos se auttais sua varomaan - sä kun rakas olet sellainen kolhumagneetti etten toista tiedä ;)

      Poista
    2. Hahhaa, meidän meijerillä on semmoinen tapaturmaton taulu portin pielessä. Viimeksi kun kävin meijerinmyymälässä, lukema oli yli 200. Semmoisiin lukuihin en pääse ikinä!

      Laita vaan se liihotteleva pukki takaisin kun sitä niin moni kaipaili. Tuli huono omatunto. Annetaanko Rantis tämän kerran armoa?

      Poista
    3. Tottakai annetaan, näin joulun alla ollaan armollisia♥

      Poista
    4. No niin, pukki on palannut ja annettakoon teille anteeksi teidän tekonne sillä minä rakastan teitä ja onhan kaiken kukkuraksi joulu kuten Rantis tuossa mainitsikin.

      Parahin Hirnakka, sä olet oikeasti niitä harvoja persoonia joiden puolesta mä olen huolissani juuri tuon sinun tapaturma - alttiuden takia. Toisaalta mä ihmettelen sitä ettet sä ole vielä voittanut lotossa koska sulla näyttää käyvän aivan hemmetinmoinen tuuri noiden havereitteisi kanssa :D

      Laita nyt hyvä ihminen se tänne blogiin - sitä olisi niin mukava käydä tsekkaamassa!

      Poista
    5. Tässä kun olen summaillut kuluneen vuoden tapahtumia niin onhan tuota lääketiedettä ja sen parissa työskenteleviä työllistetty ihan kunnolla.

      Itsesiassa, lotossa on ollut kerran 7 oikein mutta se oli 10:n hengen porukka ja harava joten voittosummaksi jäi haravasysteemin tulkinnan takia rupiset 1700 mk.

      Minäpä harkitsen sitä tapaturmalaskuria, liekö moiseen jotain valmista vai pitääkö ihan itse koodailla, täytyy miettiä.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!