maanantai 1. joulukuuta 2014

Kireitä piuhoja ja katkenneita kaapeleita

Sen kummemmin viime viikkoista hiljasuutta selittelemättä mainittakoon jälkipolville seuraavaa. Rakas operaattorimme, tuo väsymätön laskuttaja, tuo olemattomien datayhteyksien tarjoaja, onnistui sitten pimentämään puolen Suomen nettiyhteydet.

Samalla pimeni paljon muutakin. Järki sumeni ja se oli vasta alkua vastoinkäymisten jyrkässä ylämäessä.

Mutta nyt nuo vaikeudet on selvitetty ja datayhteydet toimivat taas. Puhevälitkin palailevat hiljalleen. Myös Torpan sisätiloissa.

Ei siinä vielä kaikki, kiitos aamuisen Posti-Paten visiitin, nyt olen kahden tietokoneen ja kahden puhelimen loukussa. Esikoinen odottaa käpälä ojossa vanhaa puhelintani ja toisaalla myy tarpeettomaksi käyvää puhelintaan muualle. Ja minä yritän saada nämä mahdottoman fiksut ja nokkelat omenalaitteet toimimaan kimpassa. Kyllähän ne toki toimivat, minä vaan en pysy enää laskuissa mukana mikä tieto missäkin on. Pää pilvissä? Ei kun pää sekaisin pilvipalveluista sun muista i-laitteista.

Kyllä tämä tästä vielä selviää, usko ja luotto on luja.
Minun pitäisi vaan päivittää ajatteluni tälle vuosituhannelle ja heittäytyä estottomasti ilkamoimaan valkoisten ja litteiden laatikoiden aarteiden sekaan. Niiden pariin palaan heti aamulla, nyt on tämä viivästynyt päivitys ja sitten kiireen vilkkaa kuihtuvaa kauneutta elvyttävien yöunien pariin.


Männä viikkoon mahtui myös rivakkaa liikehdintää erilaisten kuntosalitreenien muodossa. Tämä Low row -vehje on yksi uusista suosikeistani. Tykkään tosi paljon tehdä selkätreeniä sillä siinä sitä oikeasti tuntee kuinka taakka kevenee (mielestä) sitä mukaa kun taakka kasvaa koneessa. Eli paikallisten mörssäreiden lissee levyjä -metodi toimii hyvin.

Sain vihdoin varattua sen koulutuspäivänkin. Kaksipäiväinen opiskelu tungettiin yhteen päivään ja jo nyt tiedän, että illalla olen kohtuullisen tööt ja buut. Toivottavasti suunnitellut treffit Nemppakuoman kanssa toteutuvat, siinä samoilla Kluuvin kulmilla kun kumpainenkin yönsä viettää. Niin minä rehvakkaasti aion Isolla Kirkolla tehdä, että ihan **** -hotellissa meinasin yöpyä. Siinä ne on muutkin aktiviteetit ottosilla, tiedä vaikka kävelisin pitkästä aikaa Aleksin päästä päähän. Kameran kanssa. Ja Espan puistoa takaisin. Ihan turistina. Mutta ykkösprioriteetti koulutusrupeaman päätteeksi on istahtaa liinapöytään ja vaihtaa kuulumiset pidemmän kaavan mukaan.

Viikonloppu oli kiva, oli kaikenlaista hommaa, etenkin univelkoja sain kuitattua mukavasti. Sunnuntaina tärkein juttu oli kummpojan lätkämatsi, ihan tämän kotikaupungin hallissa pelasivat. Ja voittivat.


Kummipojan maalitykki ei tällä kertaa laulanut, mutta hän piipahti istumassa pari kahden minuutin penalttia kaukalon toisella laidalla. Ihan tyhmiä ja turhia jäähyjä. Ja varsinkin kyseenalaisia. Mutta ilolla katsoin miten siistiä ja nättiä peliä pelasivat vaikka kovaa jo pelaavatkin. Isoja roikaleita. Ja niin ihania.  Päästiin vaihtamaan pari sanaa pelin jälkeen ja kyllä ne hokipelaajat ihan oikeasti ovat hikisiä tv:nkin haastatteluissa. Livenäkin ovat.

Pitkä reissu pojilla oli, lauantaiaamuna olivat reissuun lähteneet, pelasivat yhden pelin naapurikaupungissa ja tulivat yöksi tänne meidän kirkolle. Iltapäivän matsin jälkeen kamat kasaan ja bussin nokka kohti Helsinkiä. Perillä kotona poika kuittasi olevansa kymmenen jälkeen. Ja heti maanantaina kouluun.

Tässä tuleva lätkävaimo (oma on tavoitteensa, en ole usuttanut) keskittyy matsiin, tosin tuossa vaiheessa jäällä taisi olla Zamboni.

Huomenna aamulla Iso-J lähtee etelän tielle ja me jäämme pitämään Torppaa pystyssä.
Luvassa on yhtä sun toista askaretta eikä vähäisimpänä jonkinlainen tiedonsiirto vanhan ja uuden läppärin välillä. Siihen on kyllä olemassa ihan kätevä siirtoapuri, mutta kesken siirron vanhasta koneesta simahti akku ja homma meni förbi.

Joulukuu alkoi mukavassa säässä. Se sade joka taivaalta tulee, tippuu hiljalleen pieninä hiutaleina. Maassa on ehkä sentti lunta ja pikkupakkanen pitää huolen, että lumena se pysyykin.
Johan sitä harmaata tuhnua saatiinkin ihan kyllästymiseen saakka.

Ensimmäiset jouluvalot on nyt viritelty ja adventtikynttilöiden ykkönen sai eilen kunnian olla valontuojana tähän kaamokseen.
Mukavaa kun on kaikkea kivaa tulossa ja odotettavissa. Eivätkä nämä pitkiä pyhiä edeltävät viikotkaan ihan toimettomana nyhjätessä kulu. Veikkaan, että aika loppuu kesken, täytyy priorisoida. Ja vielä kerran karsia turha sälä pois kalenterista.

Nyt niitä unia, niitä tarvitaan. Nuku hyvin, missä lienetkin!


PeeÄääs: suurkiitos Sudburyyn, korttitervehdys tuli jo perille viime viikolla. Lähetin vastapallona paketin, sen pitäisi olla näinä päivinä perillä !







11 kommenttia:

  1. Nyt siedätyshoito on onnistunut; mivvit ja Peetu samalla pedillä !!
    Vai onko tuo tähtipeitto näkymättömyysviitta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jätkät ovat ihan kamuja keskenään. Paitsi Nasse ja Peetu, niillä on ainainen haastaminen. Ja nykyisin lapsiportti tuvan ovessa. Peetu nostaa koipea heti kun pääsee Nassen puolelle taloa... ei kiva.

      Oscar osaa ottaa rennosti, se antaa paljon enemmän Peetun nujuuttaa itseään. Felix on iso läski roikale joka lojuu keskellä pöytää ja antaa avotassulla täsmänäpsyjä ihan kaikille, myös mummo-Justiinalle. Mokoma nuorisorikollinen.

      Poista
  2. Tunnustan että hymyilin kun katselin ensimmäistä kuvaa joka lienee uusin päivitys kissaveljesten tekosista? :D
    Sun on vaan alettava ostamaan wc-paperia eri paikoista ettei myyjät ryhdy kyselemään jonninjoutavia ruokavaliosta tai mahdollisista elimistöä riivaavista taudeista - ne kun muistavat mitä kukakin ostaa..

    Nettiyhteyksien puolesta vilpittömät sympatiat koska se teidän operaattorinne ei muutenkaan ole niitä maailman parhaita mutta tämä nyt on vain minun oma mielipiteeni joka taasen johtuu siitä että tundralla sen D-alkuisen yhteydet ovat huomattavasti nopeammat. Ikävää se on jokatapauksessa kun kaikki pimenee ja sulla tuntuu muutenkin olevan mielenkiintoinen talkoo edessäsi tiedostojen siirtämisen kanssa.

    Täällä on nyt toista päivää -2 asteen keli ja hyvä niin koska tiet alkoivat olemaan sellaista velliä että niillä kulkeminen olisi loppunut muutamaan kunnon vesisateeseen. Lunta ei olla vielä saatu mutta toivottavasti sataisi edes pari senttiä niin se valaisisi kummasti näitä synkän mustia selkosia.

    Oikein hyvää joulukuun alkua Torpalle ja muista se selkäsi ettet reuhdo liikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Khyl khyl, poikain tilataideteoshan se on. Nimeltään voisi olla vaikka 'Pyyhi millä pyyhit, viimeinen tippa sormille'.

      Onneksi tuo paperin ilmastointiurakka on toistaiseksi ensimmäinen ja ainoa, ehkä se ei ollut ihan niin hauska, että jatkuvaan käyttöön pääsisi.

      Meillähän on siis tämä E:llä alkava. Mutta edes jonkinlaisen puhelinyhteyden turvaamiseksi on myös D:llä alkavan operaattorin simkortti tupaluurissa. Se nimittäin käy ja kukkuu. Omat puheluni puhun joko ulkona tai Iso-J:n työhuoneessa. Meillä on kuulema tukiasema niin lähellä, että jäädään sen alapuoliseen katveeseen. Olisi kiva tietää missä se on, sillä näillä kunnailla ei ole YHTÄÄN tukiasemaa näkyvissä.

      Mutta onneksi, oi onneksi meillä on E-operaattorilla aivan loistava yhteyshenkilö joka hoitaa pulman kuin pulman. Paitsi kuuluvuuteen hänkään ei voi vaikuttaa. Huomenna hinaan molemmat läppärit hänen tykönsä ja toivon, että se yli 10000:n kuvan siirto johonkin pilvipalveluun sujuu rykimättä. Ja että saan vanhan puhelimen kuvavirran toimimaan iCloudin kanssa. Nyt se toimii osittain. Ja vain wi-fillä, ei mobiiliverkossa. Hieman rasittavaa.

      Ymmärrät varmaan miksi lähden isolle kirkolle maksulliseen koulutukseen, uusi läppäri on sen verran jykevä peli, että parempi tutustua hallitusti ja hillitysti, protokollaa noudattaen.

      Oikein mukavaa joulukuun alkua teidänkin tundralle!

      Poista
  3. Samainen ison Deen pimennys iski jopa Pohjanmaan perukoille. Vessapaperit pysyy muuten iskemättöminä, kun jokainen kulkija muistaa sulkea vessan oven. Aina joku missaa homman...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se joo kumma, miten yksi lohjalainen kaivurikuski saa koko maan polvilleen. Yhdellä ruopaisulla. Ehkä me ollaan hitusen liian riippuvaisia niistä maanalaisista kaapeleista? Hitusen...

      Aina joku tyrii, jos ei muuten niin antaa kissalle mahdollisuuden pahantekoon.

      Poista
  4. Mä olin missata, että täällä on uusi teksti, koska ensimmäinen kuva oli niin identtinen edellisen postauksen kanssa. Pojat ovat huomaavaisesti yrittäneet paloitella paperin valmiiksi seuraaville vessan käyttäjille.

    Toivottavasti joulukuusta tulee valoisampi kun marraskuu, sekä kuvainnollisesti että reaalisesti. Aurinkokin on näyttäytynyt ennätysharvoin, ja toivoisi myös teille koettelemusten saldoon pienempiä lukemia.

    Sulla näyttää olevan niin tiivis päivä täällä isolla kirkolla, etten ehdota mitään treffejä, mutta antoisaa koulutusta! Tosta tulee varmasti hyvä diili sekä sinulle että J:lle.
    Noista litteistä, sievistä laatikoista olen hiukan kateellinen. :)

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taisi olla tosiaan sama kuva kahdessa kirjoituksessa. Toisen tyrkkäsin puhelimen kautta, toisen vanhalla läppärillä. Ja nyt sitten kirjailen uudella.

      Marraskuu oli päivän lehden mukaan pimein suunnilleen ikinä. Ja yhdyn kyllä täysin. Tämä koko vuosi on kyllä ollut sellainen koettelemusten vuosi niin monelle, että saisi kiitää äkkiä kohti loppuaan.

      Tahti on tiivis silloin kun 16. päivä tulen, ei juurikaan jää aikaa muuhun kuin stop and go -tahdille. Mutta kyllä, vielä me treffataan! Viimeistään kesällä torikahvilla. Mun vuoro tarjota.

      Litteät sievät laatikot ovat ihania. Ja vielä ihanampaa on kun kaikki toimii saumattomasti. Sähköposti on jo kaikissa laitteissa reaaliaikainen ja hallinnoin kaikkia postilaatikoitani yhden ohjelman kautta. Aika ihanaa.

      Mukavaa viikon jatkoa sinullekin!

      Poista
  5. Tämähän on varsinainen hyvänmielenbloki! Kahlattu on juttuja arkiston alusta ja hyvälle mielelle näistä teksteistä tulee, surullisistakin jutuista huolimatta. Kivast kirjoitat!

    -Pulina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiva, uusi kommentoija, kiitos käynnistäsi!
      Olen yrittänyt pitää tämän kohtuullisen rehellisenä päiväkirjana siitä, mitä elämä Torpalla on. Välillä tulee paljon kivoja juttuja, sitten taas ryvetään. Ihan niinkuin oikeassakin elämässä. Joitakin juttuja tietysti jätetään yksityisyyden suojelemiseksi kertomatta, mutta se kai on ihan suotavaa.

      Eikä tämä totisesti mitään unelmahöttöä voi olla, elämä kun säästää ylläreitään niin, ettei koskaan voi olla varma milloin taas jossain suunnassa rymisee :D

      Poista
  6. TreffitAsia- Thai & filipina naiset etsivät Länsi miehiä ystävyys, rakkaus ja avioliitto..
    http://treffitasia.blogspot.com/
    http://facebook.com/treffitasia

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com