lauantai 15. marraskuuta 2014

Lennokasta liikehdintää ja lihaskrapulaa


Kas noin, kuvasarja laatuponiesittelystä.
Lauantain kunniaksi vähän lennokkaampaa liikehdintää, mallia näyttää Ihmepoika. Turha mainita, että tarkennukset menivät ns. kintuille eli unohdin ne tehdä ja luotin kameran muistiin tallettamiini asetuksiin. Ei olisi kannattanut. Mutta Poni, kuka muu muka! Ei huolet eikä murheet paina, lennokkaana on Ihmepoika aina.

Kuvista ei näy, mutta meillä on ollut koko päivän pientä pakkasta. Loppuviikon on ollut kuivaa ja kylmää ja yhä vain vaikuttaisi kylmenevän. Kyllä vaan passaa tämä sää. Kasveja nyt vähän pala kurkussa katselen, ne kun kaipaisivat vähän lumivällyä suojakseen. Tuleepahan ensi kesänä lisää istutustilaa kun herkkähipiäisimmät nyykähtävät.

Tämä vuosi on muutenkin ollut välivuosi puutarhassa. Mitään uutta ei ole penkkeihin päätynyt. No vähän tulppaaneja ja narsisseja Äitikulta piilotti multiin syksyllä. Mutta perennoja ei ole lisätty. Suuri voitto oli naapurin lahjoittama makeita pikkuluumuja puskeva taimikaksikko. Se on semmoinen sortti, että kestää vaikka mitä. Aion ihan varmuuden varalta virittää verkot sen ympärille.

Ehtiihän tuota ensi vuonna kukkien kanssa peuhata, kitkemistä kyllä piisaa ihan riittämiin jo näissäkin yritelmissä.

Nätisti nyt, se ottaa kuvia meistä
Älä nyt oo tommonen, anna pusu!
Biatch!

Itse olen esittänyt vähemmän lennokasta liikehdintää, minulla on lihaskrapula eli DOMS. Ja siitä asteikolla 1-10 ollaan kiputilassa 12,5. Kolmena päivänä tein paluuta ja comebackia salitreeniin ja tutustuin uuteen ohjelmaani. Se oli virhe! Se intensiivinen tutustuminen. Nyt ei jalka nouse, ei polvi taivu ja joku on yön aikana työntänyt betonimassaa suoniini. Gluteus Maximus on perkelöitynyt ihan hirveän äkäiseksi eivätkä etureidet ole yhtään paremmalla tuulella.

Huomenna pitäisi helpottaa etureisien puolella mutta pari muuta äksyä lihasryhmää on jo heräilemässä. Huomenna ei käsi nouse reteään tervehdykseen, hyvä jos saan kahvikupin hinattua suun korkeudelle. Rintavarustuksessakin ollaan pikkuisen äksyinä.

Ainoa lohdullinen asia on se, ettei yksikään salireissu ollut ns. hukkareissu eli tyhjä rasti. Perille meni, osui ja upposi.
Tästä on hyvä jatkaa. Ensi viikolla meinasin vaan kolme treeniä tehdä ja käydä muutamana iltana kävelyllä. Sitten alkaisi olla normaali rytmi päällä. Jos mitään takapakkia ei muilta tahoilta tule.
Oma tahtotila on kova, kaikkien kliseiden äiti: nyt on tekemisen meininki!


Kaikesta kärsimästäni kivusta huolimatta (tiedoksi Vuoden Äiti -raadille) siivosin muiden puuhastelujen ohessa kanalan. Valitettavasti ensimmäinen uloskannettava oli edesmennyt helttapää Britney. Kaksi niitä on vielä jäljellä. Kanalasta tuli taas oikein siisti ja Britney palasi maaksi josta sekin on joskus tullut.

Iso-J teki polttopuita, tälläkertaa omenapuista. On saituus huipussaan kaupunkilaisella kun omppupuista pitää klapia tehdä... tosiasiassahan tuo työmaa syntyi niillä syyskuun ensilumilla kun puissa oli sekä omenaa että lehdet. Ja hirmuinen kasa märkää lunta lösähti niskaan. Taittuuhan se kovinkin oksa kun tarpeeksi painoa pistää.

Täytyy vain muistaa, ettei koko pesällistä lataa täyteen omppupuuta, on sen verran kovaa kamaa, että hormi halkeaa.

Ja mitä tulee hormiin, lämmitystäkin on tarvittu koska on ollut niin kylmää. Nyt on tuvassa mukavan lämmin ja kaksi kissannahkaa lojuu lattioilla.  Oscar ja Felix ovat nyt ottaneet koko Torpan hallintaansa ja temmeltävät täysin vapaasti kaikkialla. Peetu niitä yrittää hetkittäin paimentaa mutta eihän sekään niille pärjää. Isot roikaleet jättävät tappijalkakoiran niille sijoilleen. Etenkin nyt kun Peetulla on oikea etutassu paketissa. Kynsi halkesi pitkin ja poikin. Ihan itse se onnistui sen jäisellä pellolla halkomaan. Onneksi nyt on kylmä, eikä pahaa tulehdusriskiä ole.


Pakastetut pihlajanmarjat odottavat tilhiä. Missä lie luuraavat kun ei ole näkynyt ensimmäistäkään. Ja nyt olisi pariin kertaan pakastunutta sorbusta tarjolla terttutolkulla. Kauhea määrä niitä onkin, saapas nähdä tuleeko lunta paljon vai vähän ja halkeaako pihlajakin taakkansa alla, niinkuin tuo edesmennyt omenapuu teki. En ole jäätyneitä marjoja tohtinut maistaa, niin on elävä makumuisto nuoruusvuosien sorbus -viinistä *brrrh*

Saunaan pääsee ihan kohta ja luulen sen olevan lämpöhoitona ihan toimiva näille raihnaisille lihaksenaluilleni. Sitä ennen könyän vielä kerran talliin hyssyttelemään ponit yöunille. Huomiselle on luvassa koiranpentujen kuvausta, Peetun agilitytreenit jäävät nyt koipipaketin takia väliin.

Kyllä tästä taisi kuitenkin ihan kiva viikko tulla vaikka pikkuisen alavireisissä tunnelmissa alkoikin. Uuteen nousuun, missä lienetkin!

Ehkä vähän tuhma?











7 kommenttia:

  1. Sympatiat säryistä jotka ovat arvatenkin melkoiset. Pahinta on tietysti huonosti nukutut yöt jotka kostautuvat sitten päivisin mutta toivotaan että paranet nopeasti.

    Hienoja kuvia ponista jolla näyttää olevan sama tekemisen meininki kuin talon emännällä! Vaikka olen hevosista mitään tietämätön niin jotenkin tuntuu näiden pelkkien kuvien perusteellakin että kyseessä on ihan eri hevonen kuin ennen - ihan kuin se ois nuortunut jokusen vudoen :D

    Peetulle paranemista ja muille terkkuja - koitahan ottaa iisisti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä viime kesän ratsukoulu ja syksyinen jatkokurssi tekivät pojasta Miehen! Olen paljosta velkaa ratsuttajalle joka tykkää ponista oikeasti, ei vain asiakkaana ja rahantuojana.

      Yritetään nyt pitää jönssillä mieli pirteänä ja rymytä mahdollisimman paljon mahdollisimman noloissa tilanteissa, silleen tulee hyvä hevonen.

      Olo helpottaa, sauna auttaa aina.

      Poista
  2. Tuo "Ehkä vähän tuhma" kuvapari on hieno. Siinä on jotain humoristista. Olen täällä nauranut sille useamman kerran, hevosennaurua. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä oli sinänsä viaton haukotus mutta tuo loppuirvistys on ehkä vähän tuhma. Siinä on alla Ihmepojan persaus joten siinäkin mielessä vähän kaksimielinen ilme.

      Poista
  3. Ah askelen lentoa ja sielun paloa! Kyllä on takapäässä voimaa ja potkua, tuolla kantaa vielä vaikka ja mihin. Moottori on ns. oikeassa paikassa. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. Lahjoja ON!

    Ahkera työviikonloppu on takana, joten nyt pitää ottaa neuvoa-antavat. Eli puolen tunnin torkut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Takapää (viimeinen kuva) on massiivinen ja työntöä riittää. Just suunniteltiin ratsuttajan kanssa, että hän opettaa mulle sivuohjajuoksutuksen ja ohjasajohommia niin voidaan tehdä huonommallakin kelillä asioita maasta käsin.

      Puolen tunnin hätäiset ovat kyllä tarpeen. Itsellä ne aina venähtävät tuntiin, pariin jos saan unen päästä kiinni. Onhan sulla maanantai vapaa, onhan? Että se punakynä toimii vielä?

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com