sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kerrankin ajoissa


Jatkan vielä eilisillä hevoskuvilla kun niitä nyt sattuu tuolla olemaan.
Tänään oli talven neljäs tuleminen. Lunta on maassa kaksi senttimetriä, mittasin sormiarviolla. Pakkanen lauhtui ja nyt ollaan nollassa. Vielä ei lotise loskana vaan lumi on lunta ja siitä saisi lumipallon.

Päivällä hankkiuduttiin kaupunkiin ihan vasiten kun kauppias lähetti uskollisille asiakkaille nipun kuponkeja joilla sai sekä ilmaista suklaata, puolihintaista Aino -jäätelöä, että kaksi yhden hinnalla -tyynytarjouksen. Paljon muutakin olisi ollut tarjolla mutta kun ei tarvita niin ei osteta.

Käytiin myös osulan hirviömarketissa, Iso-J:llä oli jotain saunarempan tarvikevaihtoasiaa.  Ärsyynnyin heti niistä räikeistä valoista, pilkullisenkirjavasta lattiasta, kilometrin pituisista käytävistä ja kauheasta hälinästä. Yhhh, ei ole osula minua varten. Opasteetkin on toisella täkäläisellä eli kyrillisin kirjaimin.

Ja sitten, käytiin kaupungin ainoassa uskottavassa Tavaratalossa. Ostamassa adventtikynttilöitä. Löysin viimeiset kynttiläpöydän alatason takaosasta, kykenin nimittäin tänään kyykistymään jo vallan ketterästi. Ylösnousemus vaatikin jo kolmannen asteen akrobatiaa, mutta kokosin itseni ja tein sen.

Nyt on hyvä mieli kun on adventtikynttilät valmiina. Tiedän kaapinkin jossa kynttilöiden numerokyltit ovat ja muistaakseni minulla on niille passaava kapea lasilautanenkin jossain jemmassa. Pitäisi vaan löytää se jemma.


Kinkkua ei ole vielä hommattu, vielä sen ehtii. Eipä sen puoleen, possunpersaus houkuttaa minua vuosi vuodelta vähemmän. Viime jouluna taisin  yhden ohuen siivun maistaa, keskityin kalkkunaan. Paras kinkkumuistoni on isävainaan vuosia sitten porsaina ostamat, huolella syöttämät Johannes ja Kyllikki. En muista kumman kankku joulupöytään osui, mutta se oli hyvää lihaa.

Iso-J on näperrellyt saunatyömaalla. Kyllä siellä valmista tulee, nyt näyttää hyvältä. Tosin annoin vähän palautetta yhdestä saumauksesta. Oli vetänyt mustan mosaiikkilaatan välit harmaalla! Harmaalla! Kyseessä on kiukaan alle tuleva ns. kakku jonka reuna on tällä mosaiikilla koristeltu. Se näytää pahuksen kivalta mustalla saumauksella kylppärin seinässä mutta aivan järkyttävältä harmaana.

Olin sitä jo muutaman viikon miettinyt, että koskakohan hän tuon kohdan saumaa. Järkytys oli suuri kun tajusin, että se oli jo saumattu. Harmaalla. Annoin palautetta ja pienen kehityskeskustelun ja purkupalaverin päätteeksi hänkin tuli siihen lopputulemaan, että huono valinta oli se harmaa. Puolustuksen puheenvuoro perusteli (töllön)työtä sillä, että lattialaatta on saumattu harmaalla. Juuei. Ei harmaalla mustaa mosaiikkia. Ikinä.

Hauskana yksityiskohtana saunatyömaalla on pomojen määrä. Enkä tarkoita itseäni. Felix makoilee lauteilla ja ilahtuu aina kun remppamies tulee hommiin. Ei voi mitata, ei kirjoittaa muistiin, ei ruuvata ilman, että kissannaama on vieressä tai tassu osoittamassa oikeaa kohtaa. Ja kauhea kehräys. Edes naulaimen käytössä tarvittavan kompressorin ajoittainen ujellus ei kissapomoa haittaa. Hän kehrää kovempaa.

Riesansa kullakin. Häjympiäkin pomoja on nähty.

Ei harmaata saumaa, ei.

Viikonloppu kääntyy nyt arkeen päin, maanantai lähestyy jo niin, että huohotus kuuluu vastaantulevien kaistalta. Aamulla käydään puntarilla ja sen jälkeen odottaa nivaska tositteita. Tiistaina on treffit ihanan kirjojenpitelijän kanssa. Heti aamutreenien jälkeen.

Monta sovittavaa asiaa ja ajanvarausta pitäisi muistaa hoitaa ja sovittaa nousuviikkoon.
Eläinlääkärikeikkaa pukkaa myös. Pikkupoikien pallit pitää napsaista pois, Oscarin kopisevaa jalkaa pitää tutkia ja Felixin napatyrää palpoida. Nassekin pääsee samalle reissulle, tsekataan sydämen tila ja otetaan lääkitys tarvittaessa. Kallis reissu, josta tuskin heruu tukkualennusta.

Rokotuksetkin pitäisi tsekata.

Näillä lähdetään uuteen viikkoon. Olkoon se armollinen vaikka marraskuun viikko onkin.
Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!








16 kommenttia:

  1. Eläinlääkärikeikkaa pitää meilläkin buukata, mutta paljon lopullisemmissa merkeissä. Vastuu elämän mitasta on vanhuuden kohdatessa eläimen omistajalla. Paska juttu, joka kuuluu sinne must-to-do osastolle.

    Työviikonloppu kuitataan ilolla tehdyksi. Maanantai on vapaata onneksi :D Yhden toimittajan kanssa pitää käydä porisemassa, kun halusi tehdä juttua jostain taannoisesta menestyksestä. Mutta pitkät aamu-unet on tiedossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, noi vanhusten viimeiset viemiset ovat aina yhtä vaikeita. Meilläkin pitäisi tilata aika Justiinalle, eivät nuo nisäkasvaimet tuosta haihdu pois eikä elämänsä päivät lisäänny vaikka kuinka toivoisi niitä lisää.

      Otahan rennosti maanantai ja porise, aiheesta haastattelevat. Onnittelut vielä kerran.

      Poista
  2. Meikäläistä ei markeetteihin ei tavarataloihin saa kovin hevillä, ei ainakaan siihen aikaan kun "normaalit ihmiset" änkeävät sinne ja mitä itse jouluun tulee, niin entistä järjettömämpää meininkiä näyttää olevan. Pakkomyynnin makua ja pelkkää krääsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, hillitön myyntivimma päällä.
      Onneksi voin vältellä pahimpia ryysisaikoja ja tässä on aikaa ne omat jouluvalmistelut tehdä kaikessa rauhassa vähän kerrassaan. Vuosi vuodelta joulutöhinä meilläkin laantuu. Lapset kasvavat ja joulun merkitys yhdessäolon aikana korostuu. Eläköön pyjamajoulut!

      Poista
  3. Täällä talvi yritti sen yhden kerran, mutta sittemmin on ollut varsin kosteaa ja vähemmän talvista. Lauantaina taisi muutama lumihiutale ilmassa leijua malliksi, mutta vetenä se suurimmaksi osaksi tuli.

    Toivottavasti puntari näyttää suotuisia lukemia!

    Ja jäin pohtimaan, että miten kissan jalka voi kopista? Ja mikä jalka? Näkyykö se sen liikkumisessa jotenkin?
    Peetun kynnelle paranemisia! Ne inhoja vaivoja noi kynsijutut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puntarin lukema alkoi nelosella joten koulun kautta kurvattiin.

      Oscarin jalka todella kopisee. Sillä on puujalka. Molemmat älypääthän ryykelsivät hyttysverkosta läpi ja mätkähtivät maahan pikkupentuina. Putosivat paloportaiden kautta toisesta kerroksesta nurmelle.

      Felixillä ei näytä olevan mitään vikaa (paitsi korvienvälyksessä), mutta Oscarilla kopisee joku tassu. Ei se onnu eikä ole 'epäpuhdas' mutta tassutessa kuuluu tömpstömps. Hyppää hyvin eikä ole vaivainen. Ihan outo ilmiö. Ei arista, tassuja saa veivata ihan rauhassa. Lonkat ok. Pitää ehkä kuvata jossain vaiheessa mutta tokkopa kissaa pannaan mihinkään vetoon luiden oikomiseksi. Niin kauan kun ei vaivaa eikä ole kipuinen saa olla. Olisi kuitenkin kiva tietää syy kopinalle.

      Peetulta pitääkin poistaa se tuppo, paranee varmasti nopeammin.

      On meillä lunta maassa nytkin. Samat 2 senttiä. Itse asiassa, ulkona on tosi nättiä ja puhdasta. Ja ihmeen hiljaista, lumi todella vaimentaa ääniä.

      Poista
    2. No kiva ettei ole tullut takapakkia puntarilukemissa, siis että samalla kymmenluvulla vielä pysytään.

      Niinhän se olikin, että kissapojat yrittivät lentää... Aika jännä tuo Oscarin kinttu. Kerro sitten, mitä eläinlääkäri siitä tuumaa. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen.

      Joo, ota vaan tuppo pois niin paranee paremmin.

      Poista
    3. Tuppo poistettu ja nyt se reppana ei malta edes ruokiaan syödä kun pitää hoitaa pipiä.

      Oscarin puujalka jää nyt seurantaan ja kysymys kuuluu: miksi meillä ei voi olla yhtään normaalia eläintä? Kaikilla on omat kujeensa alkaen Nassen ilmavaivaongelmasta Peetun 'ujouteen' ja muut perässä omine omituisuuksineen.

      Tässähän tuntee itsensä hetkittäin normaaliksi :D

      Poista
    4. Kuules Hirnakka, luonnossa tuo Peetun ujous on ihan normaalia, tietyllä prosentilla eläimiä. Mitä Felixiä sitten vaivaa--- ainii, ne korvienväliset.
      Pysyy, pysyy, pysyy se - vaakalukema.
      Sulla on sama kikka kun mulla - tykkään isoista miehistä, kun ne saa minut tuntemaan itseni niin tyttömäiseksi. Periaatetta sopii näemmä soveltaa laajemminkin.
      OP

      Poista
    5. Peetun 'ujous' tuottaa harmia lähinnä järjestetyillä treffeillä :D Muutenhan se on varsin aktiivisesti tekemässä itseään tykö mutta tyttörusseleita se kehveli vähän arastelee. Pelkää varmaan ruokkomaksuja.

      Vaakalukema on nyt oikealla kymmenellä mutta vain aavistuksen. Jospa se siinä pysyisi, vakiintuisi ja sitten vaivihkaa kihnuttaisi itseään ylöspäin. Toivomma parasta.

      Me ollaan kyllä Iso-J:n kanssa hupaisa pari, pituuseroa reilusti. Hätäiseen yltäisin hälle kainalokepiksi.

      Poista
    6. Täytyy muistaa, ettei ns oikea paino voi normaalisyömmisellä, kasvavalla ihmisellä nousta kiloilla viikossa (poislukien päivävaihtelu).

      Luulisin myös, että oma mieli pysyy paremmin mukana, kun muutos normaalin painoindeksin rajoihin on hidas. En tiedä, mitä tutkimus sanoo, mutta tämä on näppituntuma.
      Itseltä pitäisi saada vähän pois, ja huomaan vähän vaarallista ajattelua äkkiä, nopeasti ja pian. Järki vastaan tunteet.

      Niin sitä minä vaan tuolla omalla kommentilla meinasin, jos ligiikka jäi sumeaksi, kun sinä noista epänormaaleista elukoista ja sanoit tuntevasi itsesi normaaliksi. Että niinhän se menee muissakin asioissa - seura antaa sen perspektiivin.

      OP

      Poista
    7. Olet niin oikeassa, hitaasti kun edetään niin mielikin ehtii hyväksyä muutoksen. Minä vain kärsimättömyyttäni hoppuilen.

      Poista
  4. Meillä multivarpaisilla kynnet rapsahtavat kävellessä lattiaan. Vaikka olenkin sikiuninen ihminen, niin herään siihen kun Vegara kävelee makuuhuoneeseen. Vain pieni rapse käy peukalon kynsistään lattiaan ja tiedän että se haluaa ulos. Nousen, käyn avaamassa ulko-oven ja jatkan uniani. Siunatut unenlahjat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen avoimesti kateellinen unenlahjoistasi. Ja onnellinen, että sinulla ne ovat. Siunattu ihminen.

      Nykyisin kun on pakko huilata ja höllätä, olen jopa saanut nukuttua päikkäreitäkin. Luksusta.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Joo, olen. Uusinta postausta tuossa tusasin. Kiirettä on pitänyt ja tämä ilta meni kuvia peratessa ja tupaa lämmittäessä.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com