maanantai 20. lokakuuta 2014

Pyöritä, pieretä pellavapäätä


Pitkälle hiljaisuudelle ei ole syynä vedenalainen vadelmaveneily Tukholman kauniissa saaristossa. On vaan ollut vähän kiirettä ja hoppua.

Syysloma oli. Ja meni. Ja tänään alkoi arki. Oli kyllä mahtimukava lomanen, kaikenkaikkiaan. Just oli hyvin ristelilyreissusta toivuttu ja pieni flunssanpoikanen kukistettu kun saimme Torpalle odotetut vieraat etelästä, ihan Loviisasta saakka. Vanha ihana ystävä jo varhaisilta Espoon tallivuosilta kera suloisen tyttärensä kanssa tulivat vihdoin tarkastamaan tilukset.

Oli kyllä kiva. Ihan tosi mukava. Ja Esikoinen keräsi plussapisteet ja bonuspallot plakkariinsa huomioimalla kahdeksanvuotiaan neitivieraan todella kivasti. Ihan pyytämättä ja patistamatta otti pikkuneidin hoiviinsa ja mukaan hommiinsa. Ällistyttäviä piirteitä teineissä, tokihan minä tiesin, että mainioita, äitiinsä tulleita fiksuja neitoja ovat, mutta ällistyin silti. Että jotta noin fiksuja!

Syyslomalla sää vaihtui ruskan loppurippeiden kautta pakkaspäiviin ja tänään olikin maa valkoisena. Onneksi Iso-J ahersi sunnuntaina molempiin kieseihin piikkitassut alle. Heinänhakureissu kyllä minua ainakin vähän jänskätti kun kärryssä taisi olla suvikumit alla.

Monta autoilijaa oli talvi yllättänyt, päätellen siitä, että olivat kuka missäkin mutkassa. Ojassa. Kyljellään.

Se on vaan semmoinen juttu, että ei se talvi nyt vielä voi tulla jäädäkseen. Mulla on nimittäin valkosipulin kynnet vielä väärällä puolella maata. Perinteitä noudattaen tulee hyvä sato, niinpä odottelen rauhassa kelien tasaantumista ja kätken kynnet maan poveen jahka tuo lumi tuolta sulaa.


Mitä taas tulee otsikkoon, eivätköhän nämä Nuorimmaisen napsimat kuvat kerro riittävästi.
Herrasväellä on hauskaa, Töttiskin vetää rinkiä vatsat hytkyen.

Vallu vetäisi vähän sivuluisulla pienen vekin vasemman etujalkansa takaosaan. Ei siitä sen suurempaa draamaa onneksi tullut, vuoto tyrehtyi ja asiat ovat vallan mallillaan taas. Tänään tuo vauhtipappa oli onnistunut ujuttamaan loimensa niin, että isäntä viiletti pellolla persaus paljaana kuin Aku Ankka konsanaan. Täytyy miettiä kyllä tarkkaan,  minkälaiset jalkalenkit virittelen tälle härvelille, sillä veikkaan, että syntyy varsinainen nelijalkainen loimimytty jos värkkään pikaviritelmät paalinarusta.

Sen verran on nyt saatu valmista päätösten osalta, että Vallu on meillä Marraskuun loppuun saakka. Sitten pääsee omaan laumaansa ja Ihmepoika tulee sydäntalveksi kotiin. Keväällä katsotaan kuka menee ja minne. Ihmepoika ainakin siirtyy opiskelemaan lennokkaita kuvioita jahka ratsuttaja on pullauttanut uuden Perillisensä maailmaan.


Lauantaina Poni Sörsselsson, Ihmepoika Oiva, pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa maneesiin. Trailerikyydillä matkusti ihan uuden kaverin kanssa kymmenen kilometrin päähän lähimmälle maneesille. Siellä oli pitänyt vähän uhitella peilissä vastaantulevalle komealle vuonohevoselle ja pikkuisen oli pitänyt karahtaa jostain katsomon alta kytistänyttä mörköä. Muuten oli mennyt mukavasti ja luontevasti. Liike oli ollut lennokasta ja toisen kuskin alla oli löytynyt myös ponnekasta hyppyä. Siitä kyllä tulee niin soiva peli, että tuomaritädeiltä lentää pilli suusta kun jätkä temmeltää radalle.

Tähän vielä pari kuvaa sunnuntailta jolloin Poni pääsi kyydittämään kapoisiin arabihevosiin tottunutta ystävääni. Toimi hyvin myös lastenratsuna. Kumpikin luonnehti kyytipoikaa leveäksi. Otan sen kohteliaisuutena. Mukava oli myös kuulla kommentti: vahva takatuuppari, pehmeä kädelle. Juuri niin sen pitää ollakin, hyvän hevosen.

Tulevana keskiviikkona sekä Poni, että Töttis saavat elämänsä ensimmäiset hokkikengät ja nehän avaavat talveksi aivan uusia reittivalintoja. Tulisi nyt vaan se talvi, sitten aikanaan.


Paluu arkeen oli astetta karumpi. Nuorimmainen ei suureksi harmikseen ollut saavuttanut painotavoitetta vaan joutuu ottamaan kotona vauhtia ainakin tämän ja huomisen päivän. Keskiviikkona on koulukuvaus ja sinne saa joka tapauksessa mennä. Itsellä on ollut vähän outoja tuntemuksia, taitaa olla paras omankin mielenrauhan vuoksi käydä pötköttelemässä käyränottokoneessa.

Ei tähän nyt kyllä mitään uutta, ylimääräistä harmia tarvittaisi enää miltään suunnalta.
Katsellaan.

Ja kuten Töttis, minäkin suuntaan aina välillä katseeni kaukaisuuteen. Ensi kesän lomalennot on ostettu, kuukausi ollaan andalusian auringon alla. Ei huono!

Muotovalio....
PeeÄäs:
teen ystäville tahdon ehdottomasti esitellä tämän jumalaisen ihanan teemerkin, Kusmi tea. Jos ei ole entuudestaan tuttu, niin kannattaa tutustua. Eikä ole maksettu mainos, ihan eurooppalaisella valuutalla ostettiin laivalta tuommoinen teepussilajitelma. Melko ylellistä liotella mitälie musliinikangasnyyttiä ja nauttia aromeista jo haudutusvaiheessa. Rakas Joulupukki....

Toinen PeeÄäs:
Nyt vasta huomasin, tuolla tammanpylleröllä on muuten nykyisin varsin seesteinen ja varma katse silmissään. Ihana Töttis, nyt sillä on hevosen katse. Ei hätääntyneen bambin.

14 kommenttia:

  1. Mahtavia kuvia ja mukavaltahan Torpan elämä kuulostaa vaikka teitä itäisiä kansoja aina rangaistaan ennenaikaisella lumella. Täällä kun mentiin eilinen ja tämä päivä +7 asteen paremmalla puolella niin tuntuu uskomattomalta että jossain päin on lunta koska ei tämä Suomi nyt niin kovin iso maa ole.

    Risteilyjuttus muuten paljasti että naisilla on syntyessään kaikki valmiina geeneissä - ostoksia myöten :D
    Mukavaa ja kevyttä viikkoa rakas Hirnakka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me itäisten kansojen naiset olemme lujaa tekoa ja se ostosgeeni on varmaan samasta syystä. Koskaan ei voi tietää milloin pula, puute ja kurjuus koittaa, siksi pitää varautua :D

      Poista
    2. Selitys on sen verran vakuuttava joten annetaan sen mennä läpi näinä waikeina wastuksen aikoina :D

      Poista
    3. Selitystoimisto Kekki, förklaringsbyrå Keckel tai jotain muuta spedemäisen nerokasta :D

      Poista
  2. Olipas karvaterapiaa taas näytön välityksellä. Melkein pääsin hevosen tuoksuunkin käsiksi...

    Kuittaan valkosipulit itstutetuiksi. Ainakin ekat 500 kpl. Jos kelit sallii, niin vielä 100 kynttä perään. Nyt kyllä sataa lunta ja vetää pakkaselle revontulten leimutessa taivaalla.

    Teidän seutuville on luvattu ihan huikeita pakkasia vielä -15 ja enempikin. Kyllä on Idän pakkaset hirveitä! Kata maa jollain puun lehdillä tai heinillä, ettei jäätyisi ihan pankoksi. Ajattelin niitä sun istuttamattomia valkosipuleita.... Toisaalta - älä ota paineita jos ei pysty tai jaksa. Kyllä te valkosipuleissa pysytte tavalla tai toisella. Elämässä on suurempiakin asioita kuin yhdet valkosipulit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen minä sanon, että nämä pakkaset eivät talvea tee. Kyllä minä sipulit penkkiin piilotan, vaikka marraskuun loskassa.

      Poista
  3. Nyt kipinkapin kohti käyränottokonetta, olipa tuntemukset mitä tahansa, ne on selvitettävä joka tapauksessa, mitä pikemmin sen parempi ja se poissulkee ennakkoon monta potentiaalista harmin aihetta. pyörähdä myös siellä labran puolella samalla kertaa, jookos? Treenikin on mukavampaa ja tulokset myös parempia kun kaikki on kunnossa. Loppuviikosta suunta Isolle Kirkolle ja UB Horse Show ohjelmassa ainakin la ja mahd su...Skolaan sitten tulevalle, seuraavan vuoden Stockholm's Show:lle tai ansaitulle Outlet-kierrokselle:) Hugs from Nemppa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyräkone kertoi vähän tylsiä uutisia mutta kyllä tästäkin suosta noustaan.

      Otahan yksi lasillinen kuplivaa minunkin puolestani kun nyt en kinkereihin pääse. Elättelen toiveita roimasta riekunnasta, suotuisampana ajankohtana.

      Poista
  4. Otsikko oli taas sellainen, että tilataideteos syntyi. jeps.
    Voi sitä sinun nuorimmaistasi. Pitelen peukkuja. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ouh, sori. Taas :D
      Eipä värähtänyt viisari toivottuun suuntaan tänäänkään. Onneksi toinen tapaaminen oli hedelmällisempi, ravitsemusterapeutti osaa selittää ihmisen kehon toimintaa paremmin kuin minä.
      Pitele peukkuja vastakin, kiitos tuestasi.

      Poista
  5. Hyvä, että loma oli kiva ja onnistunut. Harmi nuorimmaisen painojojoilua edelleen, tauti istuu sitkeässä.

    Ja hyvä Töttis, sillä on sopivaa ja opettavaista seuraa. Mahtaako Soossi mahtua enää talliinne kun siitä on tullut Suuri Ratsu ja maailmanvalloittaja. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua alkaa todella huolestuttaa mahtuuko Ihmepojan kolossaalinen ego enää vähäiseen kotitalliimme. Joudun ehkä antamaan roimasti hyvitysporkkanoita.

      Poista
  6. Sörsselssön näyttää tykkäävän tuupata ihan tosissaan. Askel on ponteva, takana tosiaan potkua. Paksukaulaisena pötikkänä ei nojaa käteen, vaan myötää ihan ilokseen. Toi on ihan loistopakkaus!!!!

    Voimia puntarin kanssa taisteluun! Pakko todeta itsekin, että kaikkeen me äidit ei vain pystytä. Vaikka halua olisi kaikkiin mahdollisiin parantaviin ja elpaannuttaviin tekoihin. Toisen pään sisälle ei vain pääse. Ainakaan teinien. Siinä on sellainen suljettu maailma, että ainakin itse olen rannalle jääneiden klaanissa. Toivottavasti aika parantaa. Nykyään maailma on niin kovin erilainen kuin omassa nuoruudessa. Ei se helppoa ollut silloinkaan, mutta nykyään monin verroin monimutkaisempaa. Siis lämmin halaus Hirnakalle kaikin mahdollisin tavoin! Ehkä me selvitään hengissä :D Monin verroin viisaampina ja vahvempina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei totisesti käy kateeksi nykyteinejä. Niin erilaisten murheiden kanssa painivat. Meidän mokat ja salaiset jutut jäivät päiväkirjan kansien väliin, nuo kamppailevat netin kanssa ja saavat muutenkin koko hela julman maailman silmilleen parilla klikkauksella.

      Tsemppiä sinne. Ei ole helppoa, arvaan.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!