keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kopallinen kirppuja

No photo, not today, please

Meillä oli Peetun Kasvistädin kanssa sovittu pentukuvauksia torstaille. Sen verran oltiin valveilla, että todettiin säätilan kääntyvän vähemmän kuvaukselliseksi joten aikaistettiin kuvausta vuorokaudella. Ja kuulkaa viimeinen tunti ennen sadetta oli se, jolloin kopallinen kirppuja on kuvattu. Kuuden ja puolen viikon 'vilkkaassa' iässä. Tämä termi 'kirppukoppa' tarkoittaa ihan suoraan sanottuna sitä, että helpompi on hallita kopallinen kirppuja kuin muutama russelinpentu.

Niinpä tänään Esikoinen pääsi koulusta kotiin Kasvistädin kyydillä (minun kiesini pajalla laitettavana, se oli muuten pulsa tai pusla joka vaihdettiin), takapenkillä ärisi kopallinen pieniä näätiä. Siis russelinpentuja.

Peetu-eno katseli ikkunasta tulijoita ja räksytti antaumuksella harmistustaan. Olisihan se ollut tietysti kivaa päästä pennukoiden kanssa peuhaamaan, nyt piti sisätiloista vahtia kun herkut tarjoiltiin ihan oudoille otuksille. Ehkä joskus toiste, peuhatkoon omien perillistensä kanssa jahka niitä saa aikaiseksi. Nassen opissa ei tyttöjen kanssa pelehditä.

Yritettiin ottaa kaikenlaisia virallisia pentupotretteja eli pönötyskuvia. Houkuttimina oli mm. tonnikalatahnaa. Valo oli just passeli, sopivasti pilvinen valkoisten koirien kuvaamiseen. Uskoakseni säädötkin olivat melko kohdillaan. Sitten vain sarjatuli päälle ja räpsyttämään.

Tässä muutama näytiksi... ei ole helppoa ei :D

Mistähän tuo pissankeltainen rintamus hälle tuli?

Siinä vaiheessa kun ipanoilla näytti olevan muurahaisia persauksissa eikä pönöttäminen jaksanut enää kiinnostaa, päästettiin penskat rälläämään omppujen keskelle. Toivoin kovasti, ettei ampiaisia ole enää imeskelemässä omppumehua sillä äkäinen pistos noin pikkuisille voisi tuottaa äkkilähdön lääkäriin. Yöpakkaset olivat ilmeisesti tehneet tehtävänsä, ainoa haaveri taisi tulla siinä kun muuan penska työnsi nokkansa nokkoseen.

Ovathan ne suloisia, koiranpennut ja kaikki eläinlapset. Jopa useimmat ihmispennutkin.

Näistä tulee mukavia perheenjäseniä uusiin koteihinsa, reippaita ja mukavia, tasapainoisia pentuja kaikki kolme. Kukaan ei arastellut, ei reuhunnut maanisena eikä kyyhjöttänyt pelokkaana. Ihanan reippaita ja uteliaita nulikoita. Kaksi tyttöä ja jälkitoimituspoika. Älkää vaan pyytäkö kertomaan kuka noista on kukin.

Ja koska russelin oma-aloitteisista pennuista oli kyse, myös kuvaajan foppatoffelit ja villasukat saivat hammasta. Tässä yksi nyhtää kantapäästä, toineen hyökkää edestä.


Koska me 'kuvaajat' olemme sangen omalaatuista sakkia, minunkin asuni oli suoraan Kassi-Alman muotikuvastosta. Maalitahraiset foppatoffelit, riemunkirjavat villasukat, virttyneet velourlökärit, rähjäinen huppari ja tallitoppis. Kirsikkana kakun päällä ehta Hilfigerin pipo. En ottanut selfietä.

Ipanoille tuli jo kylmä, joten pakattiin ne sovulla kuljetusboksiin ja lopeteltiin sessio tällä kertaa tähän. Kun kurvailtiin autopajaa kohti, ensimmäiset kylmät sadepisarat lävähtivät tuulilasiin. Ja koko illan on satanut.

Sen verran tilastofaktaa, ettei kukaan kuvittele koiranpentujen kuvaamisen olevan helppoa:
kameran kortille tarttui yli 600 ruutua. Poistin suoraan pahimmat eli yli 50 % (kuvissa puolikas koira tai pelkkä tärähtänyt persaus). Kuvaohjelmaan siirtyi 303 kuvaa. Fiksailin reilut 200 kuvaa ja lopullinen kuvasaldo on kutakuinkin 220 kpl. Ne on tikulla ja Kasvistäti tekee niille ihan mitä tahtoo. Minä vain rajasin, korjasin vähän valoja ja loput jätin tekemättä.

Hevoset pääsivät talliin pikkuisen etuajassa ja loimitin molemmat. Vallupappa sai ruudullisen kotinutun niskaansa ja Töttiskin keekoili pinkissä loimessaan sen näköisenä, että hetkeäkään ei liian aikaisin haettu heitä sisään. Vallu on muuten nykyisin nipistelevä pappa, ohimennen mukasalaa nipistää Töttistä hanurista. Ja ihan selvästi vinkkaa silmää ;-)

Aamulla punnitus ja päivään mahtuu taas kaikenlaista. Käynpä ihan kiusallani näyttämässä kiesin uudelleen katsastuskonttuurilla. Nyt eivät kyllä voi hylsyä antaa. Pusla tai pulsa, whatever, on vaihdettu. Naapurikonttorilla on kuulema tapana vain mainita, että vaihdapa tuo osa ennen kuin tuot auton tänne seuraavan kerran. Onneksi on vara valita.

Mukavaa viikon jatkoa, missä lienetkin!


PeeÄäs; tuliko koirakuume? Ei hätää, näitä näätiä söpönokkia on satunnaisesti tarjolla meidän Kasvistädillä. Yhteystiedot vaikka minulta.














12 kommenttia:

  1. Tiivistettyä hulluutta triossa - semmoiset värkit on ikuistettu muistikortille.... hyviä otoksia vaikeista kohteista! Voi jeekuna, kun ovatkin nopiajalkasia! Onnea onnistuneista otoksista - helmet jää pohjalle :D

    Pissinkeltainen rintamus on heijastusta alla olevasta vihreästä kankaasta. Ei sen kummempia.

    Valovoimaista ja kuullista viikonloppua Torpalle! Minä runnon läpi kiven ja soran. Seuraavat pari viikkoa tiukkaa puuhaa erilaisissa ympäristöissä. Voittajana maalissa reilun viikon päästä. Hope so..

    VastaaPoista
  2. Jep, hiki olisi tullut mutta kylmä tuuli viilensi. Onneksi tuo vihertävänkeltainen heijastuma ei näy alkuperäisissä, vain noissa pikakorjatuissa.

    Melkein iski pentukuume...

    VastaaPoista
  3. Pusla. Se on pusla, mikä piti vaihtaa. ;)

    Syötävän suloisia, näin ruudun takaa! ;D
    Ja kyllä, koiranpentujen poseerauskuvaaminen on ihan helvettiä... Räpsit parikymmentä otosta per penska ja niistä ehkä, siis ehkä, yksi on julkaisukelpoinen. Onneksi ei enää eletä filmirulla-aikaa!

    Mun suosikki on toi pomppiva pallomaha. Ihara rrriiiviö! :)

    Tsemppiä punnitukseen, toivottavasti lukemat ovat positiivisia eikä haittaa vaikka olisi vähän isommastikin positiivista lukemaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puslapa pusla. Tänään meinasin ajaa katsastukseen uudelle yritykselle mutta se pahuksen moottorivalo loimottaa taas. Huomenna menen ja valosta ei kyllä jää leima kiinni.

      Lienet kuvannut joskus rekkuja kun tiedät kuvaamisen haasteet :D

      Punnitus meni odotetusti, pikkuisen plussaa. Mutta matkalle lähdemme vain minä ja Esikoinen.

      Poista
  4. Aivan ihania, tulee meidän Simo-koirulin lapsuus mieleen ja tekisi mieli ottaa uusi koiravauva mutta mutta...
    Tuo viimeinen kuva on erityisen söpöläinen. Ihanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiravauvat pitävät virkeänä ;-)

      En ottanut yhtäkään noista söpönokista syliin enkä nuuhkinut pennunhajua. Se olisi silloin menoa...

      Poista
  5. Hurmaavia Huimapäitä:) Nemppa vältti kiusauksen myös Bokserineidon Vauvalaatikon suhteen, jossa temmelsi yhdeksän junioria. Ehkä sitten jonakin päivänä The Burberry Dog, joka on tällä hetkellä huivissa, joka muuten hankittiin Hirnakan tuomaroimana. Muistatko? Heavy viikko, jossa kokouksia, logaritmejä ja huolta täällä Oman Seniorikansalaisen terveydestä, huilailee nyt sairaalassa...Elämä on kuin veteen piirretty viiva, ei siitä kai oikein muuta voi todeta. Terkkusia Torpalle ja yritetään soitella jossakin kohti.

    VastaaPoista
  6. Hah, Vallu on entisellään. Se tykkää tyttöjen pyrstöistä ;)

    Ihania nuo koirukset!

    VastaaPoista
  7. Ei pelkoa, täällä on koirakuume kroonistunut jo ajat sitten ja on tällä hetkellä jonkinlaisessa hoitotasapainossa. Oman koiramme kasvattaja on hyvin aktiivinen kuvaaja ja myös jakaa kuviaan hyvin aktiivisesti Facebookissa, joten siedätyshoitoa nautitaan erittäin runsain mitoin. Paino sanalla "nautitaan" - eihän maailmassa oikeasti ole juur mitään ihanampaa kuin koiranpennut!!!

    VastaaPoista
  8. Ihana pennun pallomaha tuossa toiseksi viimeisessä otoksessa.

    Ei ole pentukuumetta vielä-KÄÄN, nykyisen nuorisorkiminaalin (8 vee) jäljiltä.

    VastaaPoista
  9. Voi ihme mitä söpöläisiä, tuo mustasilmäinen (alin kuva) on paras!
    Uudelleen EN uskalla katsoa, kuume voi tarttua...

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!