maanantai 6. lokakuuta 2014

Hoppaloikkaa


Sunnuntaina Poni Sörsselsonin, tuon hevosmaailman Ihmepojan piti osallistua elämänsä ensimmäisiin virallisiin kouluratsastuskilpailuihin. Asioista vähemmän tietävää tahoa valistan, että kouluratsastus tapahtuu valkoisten aitojen sisäpuolella jossa hevonen ja ratsastaja (mieluummin yhdessä) kipittävät kolmessa eri askellajissa ennaltamäärätyn reitin eli radan. Tuomari istuu jossain tietyssä pisteessä (mitä vaativamman tason luokka, sitä enemmän dumareita) ja antaa pisteet kustakin osa-alueesta. Yhtään estettä ei hypitä, kouluratsastuksessa on tarkoitus esitellä hevosen osaamista ja kuuliaisuutta kunkin kilpailuluokan vaatimalla tasolla.

Mutta mitä teki Poni S? Se tuurihaukka ei kipittänytkään traileriin, vaan sai suojat jalkoihinsa ja pääsi irtohypytyskujalle.

Se puolestaan on hevosen hyppyyttämistä ilman ratsastajaa suljetulla radalla. Hyvää jumppaa kaikille hevosille ja etenkin nuorille, jotka vasta hakevat omaa tyyliänsä ja tekniikkaa. Tasapainokin saattaa olla vielä hakusessa. Turha siihen on silloin laittaa kuskia päälle häiritsemään vaan hevonen saa ihan itse pähkäillä ponnistuksensa ja hyppynsä pituuden ja korkeuden. Nykyaikana varsat pidetään yleensä hyvin tasaisissa aidatuissa neliönmuotoisissa aitauksissa päivisin, luontaista jumppaa ja liikuntaa harva hevonen saa vapaa-aikanaan.

Turha kai mainita, että Poni S. on elementissään. On se.
Itse en ollut paikalla koko aikana, vein Nuorimmaisen pelipaikoille ja lähdin itse kotiin potemaan flunssaani.

Askel, askel, ponnistus...
Takajalat nippuun ja yli
Reilulla loikalla yli
Kun hypätään niin sitten hypätään reilusti
Etuset kainaloon ettei kolise puomiin
Whoop whoop!

Ei epäilystäkään, Poni S. on multitalentti. Mutta ei kerrota sitä hänelle, ei mahdu sietämättömän kokoiseksi paisuneen egonsa kanssa kotitallin ovista sisään.

Kaveritkin pääsivät hyppäämään.


Muilta osin viikonloppu sujui kuten muutkin päivät, salamannopeasti. Ja vielä jäi paljon hommaa tekemättä. Porkkanasato on nyt nostettu ja pieneksi jäi. Itäminen oli kesäkuun kylmien aikaan niin hidasta, että eivät kertakaikkiaan ennättäneet kasvaa määrämittaansa. Maku on kuitenkin erinomaisen hyvä ja laatu priimaa. Joten tänä vuonna näin.

Tänään olen jo ehtinyt hoitaa yhden kaupunkireissun ja toimittaa Nuorimmaisen kouluun, painoraja ylittyi sadalla grammalla. Käytin autoa pajalla jossa tiltattiin parit värivalot pois, minulla on nimittäin meininkinä katsastaa se kiesi tänään. Leimaa on keskiyöhön.

Ei niissä auton sähköissä oikeasti mitään vikaa ole, kunhan vain jostain hassusta syystä sähköjärjestelmä ottaa syksyn ja kevään kosteuksista häiriötä ja sytyttelee merkkivaloja milloin mistäkin. Huollot on tehty ajallaan ja hyvin eikä autossa ole mitään vikaa. Nyt on jopa ehjä vararengaskin kyydissä. Joutaisi nyt myydä pois, siitä saa joku vielä soivan pelin moneksi vuodeksi.

Ja minä pääsisin autokaupoille...

Tänään siis vuorossa vielä yksi aikataulutettu ajoreissu kaupungin iloihin. Salille en tässä räkäisyystilassa lähde. Onneksi tähän keskipäivään jäi muutama joutotunti jolloin on hyvää aikaa lämmittää Torppa ja siivota talli. Illalla olisi vielä heinäkeikan haku.

Iso-J lähti aamulla reissuilleen ja muutenkin tämä viikko vaikuttaa vähän siltä, että perhettä näkee lähinnä aamuyön tunteina jolloin jokaisen pitäisi suunnilleen löytyä oman tyynynsä läheltä.

Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin!
Poni S. lähettää Polgalle erityiset terveiset, tässä pari naamakuvaa erityisesti sinulle :D



Hirrvee hiki, niin hirrrvee!

PeeÄäs: joo joo, mä tiedän. En ole vieläkään vaihtanut niitä hopearenkaisia kuolaimia noihin suitsiin. First world problems...




18 kommenttia:

  1. Que belleza de animales!!

    Gracias por amarlos!!

    Con cariño Vicctoria

    VastaaPoista
  2. XD Kiitokset spesiaaliterkuista! Toki naamakuvat ovat upeita, mutta vielä enemmän ihailen Sörsselssönin liikehdintää - taitaa olla melkoinen (t)aituri tulossa! :)
    Voih, jos olisin edes 40 v. nuorempi (ja saman verran kevyempi) saisit heti ratsuttajankin... tuli käytyä jokunenkin tunti (ennen sitä hurjempaa nuoruutta) talleilla.
    Sössessä on omalaatuista viehätysvoimaa rutosti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollospa hyvä vaan. On se sun suosikkiponi sekä taituri että aituri. Ja paljon muuta. Sulla on kyllä hyvä maku ponien suhteen :D

      Poista
  3. Sörsselsönin peffakuva on ihana, ja hyvä, että vaaka oli ystävällinen. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se oli puhutteleva kuva. Nuorimmainen osaa kyllä ottaa kuvia, täytyy myöntää.

      Poista
  4. Siis aivan megaluokan ongelmia, äkkiä kuolainten vaihtoon, kääk!

    Ponny on mahtava, vitsi mikä tyyli ja ilmeet! Siinä olisi kuule isokin talli täynnä kahdesta hevosesta, kun egoilijat S ja T olisivat samaan aikaan sisällä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just niin! Ihan noloa, että Poniparka joutuu esiintymään tommoisissa eriparivehkeissä.

      Voi hyvää päivää sitä egojen pullistelua kun ne kaksi pääsisivät joskus samoille kulmille. Huh, en kestä ajatella. Töttis voisi kyllä tulla terapiahevoseksi T:lle, eka tyttis <3

      Poista
  5. Mikä tyyli, vau! Ja päättäväinen ilme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tyyli pitää. Ja ilme on työtä myöten. Helppoa mutta tarkkaa.

      Poista
  6. Onnittelut Sörsselsönille ja tietysti koko porukalle!
    Vakuuttavan näköistä menoa ja ties mihin se vielä yltää kun tämä on vasta alkua.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. On meillä Ihmepojat. Peetu Tenavatähti ja tämä Multitalentti metsänpoika. Pieni ääni sisälläni sanoo, että helmiä sioille...

      Poista
  7. Hienot kuvat! Sörsselssön keskittyy ja nauttii itse hyppäämisestä :) Mutta ei voi mitään - S näyttää pomppivalta lihapullalta. Tai sitten tallin muut hevoset noissa viimeisissä kuvissa on nälkiintyneitä :D No okei - ponilla on mahtavat lihakset. Varsinkin kyljissä. Hurmuri kerrassaan!

    Oulun keikka ohi, neulat nautittu ja monta asiaa juostu toimittamassa. Sitikan talvirenkaatkin löytyi rengashotellista. Työviikko alkaa tästä. Seuraava hengähdys sunnuntaina. Nykyiset viikonloput kutistuvat näköjään yksipäiväisiksi.

    Sata grammaa. Se ei ole paljon, mutta ilmeisesti juuri riittävästi. Peukutan edelleen seuraavan sadan gramman puolesta ylöspäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välitän kiitoksesi kuvaajalle, Nuorimmaiselle.
      Nuo kaksi vuosikasta suomenhevosen varsanruipeloa näyttävät kyllä varsin kuikeloilta tähän vähän varttuneempaan atleettiin verrattuna. Mahalinja on muuten Ponilla suora, ei ole enää rumpu. Ja muskelia löytyy myös. Pitää ottaa hieroja kotikäynnille jonain sopivana ajankohtana kunhan Poni suvaitsee laskeutua tänne rahvaan keskuuteen.

      Eipä tuo kyllä kovin jumiselta vaikuta, liikkuu tasaisesti kaikkiin suuntiin, myös ylös... eikun eteen ja alas.

      Sata grammaa on todella vähän eikä se riitä mielialan kohottamiseen. Ahdistus on raskas taakka kantaa, varsinkin kun on ihan ruippana.

      Yritä nyt pitää sitä punakynää kalenterisi välissä ja ottaa omaa aikaa. Edelleen mua hieman hymyilyttää sitikan parfyyminappula. Ah, tuo turhamaisuuden huipentuma :D

      Poista
  8. Mun täytyy myöntää, että mun ponilla on hopearenkaiset kuolaimet ja messinginväriset soljet suitsissa sekä messinkiset lenkurat satulassa. Too bad! Aluksi olin tästä hyvin tarkka, mutta nykyään ei ole enää väliä, näköjään... :D Mä oon niin keskittynyt violetteihin tekstiileihin yms varusteisiin, että oon ignoorannut koko asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nämähän eivät todellisuudessa ole mitään first world problems, mutta näin yksityiskohdista tarkkaa ihmistä tämä to-del-la ärsyttää :D

      Minun itsekurini ei riitä yhdessä värissä pysymiseen, ei niin millään. Sun lilakattauksesi on kyllä kunnioitusta herättävä. Jatka valitsemallasi tiellä. (ja vaihda ne hopearenkaat messinkisiin... )

      Poista
    2. Oikeasti olis ehkä parempi vaihtaa hopeasolkiset suitset, koska kuolaimia on paljon paremmin saatavilla hopeisina, kuin messinkisinä, kun tykkää käyttää monia. Ja hopeat kestääkin kauemmin, kuin pehmeämmät messinkiset, siis kuolaimista kun puhutaan. Rankkaa tää elämä :D

      Poista
    3. Tämä on hei sitä hevosharrastuksen kadehdittua glamouria :D
      Messinki kiiltää ja hopea säihkyy. Missään ei ole kuraa eikä rapaa eikä varsinkaan kipeitä hevosia.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!