keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Dagen efter


Tiistaipäivä menikin sitten pihahommissa. Maanantaina alkanut Luontoäidin mesoaminen ratkesi yön tunteina ihan tolkuttomaksi. Sähköt heittivät pyyhkeen kehään ensimmäisen kerran osimoilleen yhdentoista maissa, palasivat pari kertaa ja lähtivät taas. Lunta tuli taivaan täydeltä välillä vetisempänä, välillä kuivempana versiona.

Jo iltatalliin mennessäni kuuntelin alapihan salavien rutinaa ja pauketta, arvelin, että jokunen kuiva risuoksa tulee alas. Aamu oli ankea. Pihalla rojotti tolkuttoman paksu alaoksa katkenneena, noin 1/3 puujätistä oli ns. tuhannen päreinä. Saadakseni kiesin pakiteltua hallista ulos, minun piti hinata syrjään viisi pienempää oksaa. Voin kertoa, että pari ärräpäätä lasettelin kun lipsuvin tennarein ja paljain käsin yritin niitä räntäsateessa vetää tieltä. Kertaalleen mätkähdin persauksillenikin, se oli pieni harmi siinä vaiheessa.

Aamupäivällä kotiin tultuani meillä oli jo pihatyömaa täydessä käynnissä. Pikkuinen moottorisaha pärisi kuin herhiläinen ja juuttui tuon tuosta kiinni paksuja oksia purressaan. Tänään on hankittu uusi, entistä isompi ja ehompi saha. Entisellä voi vaikka pätkiä ojanpohjista pienempiä rankoja pois.

Ohiajavat kyläläiset meinasivat luiskahtaa ojaan kun yrittivät kuikkia kaupunkilaisten touhuja. Luulivat varmaan, että nyt ne hönöt pistävät pihapuunsa polttopuiksi. No niin pistettiin mutta raskain mielin. Ei noista ihanankamalista salavista tohtisi luopua. Mutta toki paksut pöllit pilkottiin ja ladottiin vanhaan aittaan kuivumaan. Niillä lämpiää sauna useamman kerran.


Kun lumipyryyn tuli pieni tauko, lähdin kameran kanssa tarpomaan pihaa. Lunta oli siinä vaiheessa puolisääreen. Ja vaikka kinttuni eivät pituudellaan hetään häikäise, sitä lunta oli silti paljon, ainakin 20 cm.

Omenatarhassa näky oli lohduton. Vanha, liki satavuotias omenapuu oli halki. Se päkisti tänä kesänä hirmuisen sadon, isoja ja makeita omenoita. Eihän vanha runko jaksanut kantaa sekä omppujen, lehtien, että märän lumen taakkaa. Toinen omenapuu, vanhaa kalustoa sekin, oli katkaissut latvansa. En tiedä vielä mitä siitä jää jäljelle, jääkö mitään. Pitää katsoa sitten kunhan tuo sää asettuu ja lumi sulaa.

Varovasti ravistelin nuorista puuvartisista lumitaakkaa pois, juhannusruusut kyllä ponnistavat omin voimin ylös.

Jotenkin surullista, jotenkin haikeaa. Nyt loppui omppuvanhusten anti. Muutama jäi toki jäljelle ja niille toivon pitkää ikää.


Kuljeskelin puutarhassa kuin Liisa Ihmemaassa. Vain irvikissa puuttui. Luontoäiti oli edelleen kauhean pahana ja aloitti uudestaan rännällä pommittamisen.
Sähköt tulivat ja menivät. Ainakin yhden kerran korjausmiesten paku pyörähti pihassa ja lähti taas läikät päällä uuteen kohteeseen.

Iltapäivän uutisissa kerrottiin, että koko Joen kaupunki oli pimeänä, suurjänniteverkko oli kosahtanut. Sangen kuvaavaa oli se, että Keskussairaala sinnitteli varavoimalla mutta osuuskaupan markethirviö sai sähköt ensin. Money talks. Hmph!

Uuneja lämmittäessäni mietin, kuinka haavoittuvainen nyky-yhteiskunta on kun kaikki on sähkön varassa. Kaukolämpö, vesihuolto, kaupat. Ihmisiä juuttui hisseihin, kauppakeskukset pimenivät ja kauppahallissa myytiin kynttilänvalossa. Käteiskauppa kukoisti.

Eipä siinä ihmistä paljoa ilahduta vaikka miten asuisi palveluiden äärellä jos palveluilta vedetään kirjaimellisesti töpselit irti. Rahaa ei saa seinästäkään ja kaikkialla on pimeää. Pimeän myötä tulee kylmä.

Meillä oli lämmin torppa ja onneksi näihin sähkökatkoihin on varauduttu kynttilöin, otsalampuin ja kuivin polttopuin.

Ruttojuuret lakosivat kerrasta
Lumipalloheisi levähti korkeuttaan leveämmäksi
Sireenit ja juhannusruusut
Vatut liiskana, ruusut laonneina
Lisää kaatuneita, Saskatoonit
Vatturivistö

Kanalan väestönlaskennan suoritin heti aamusta. Maatiaiset pörräsivät sisätiloissa, samoin edellisiltana sisään siirretyt pikkutiput emoineen olivat ihan tyytyväisiä. Kesämökkiin jääneet silkkikanat ja chabot olivat nekin kunnossa. Yksi chabokana seistä törötti isojen tarhan puolella, oli reppana lennähtänyt pudonneen oksan myötä naapurin puolelle. Jopa se mustanharmaa nättimyskana oli mökissä, Vappupillin vieressä orrella. Yleensä se tyyppi yöpyy korkeimmalla mahdollisella oksalla. Nyt kelpasi orsi ja rumempi vieruskaveri.

Hevosilla ei ollut mitään hätää. Vein ne aamulla lankkutarhaan koska laitumen sähkölangat olivat maassa. Vähän ne ihmettelivät mihin kaikki vihreä oli kadonnut.


On tämä ennenkuulumatonta ja ennenkokematonta. Nyt kyllä pääsi talvi yllättämään.
Autoilu on ollut mielenkiintoista, haasteellista ja hetkittäin jopa jännää. Itse pyörähdin ihan vaarattomasti yhdessä hiljaisessa risteyksessä täyden kierroksen ympäri. Moni muu oli ottanut osumaa puuhun tai ojanpohjaan.

Loppuviikoksi on onneksi luvattu sekä lämpenevää, että normaalimpaa syyskuun loppuviikkojen säätä. Sittenhän ne tuhot lopullisesti paljastuvat. Onneksi rakennuksille tai eläimille ei sattunut mitään. Puita ja kasveja saa aina uusia.

Näillä lähdetään loppuviikkoon! Mukavaa keskiviikon jatkoa, missä lienetkin! Pitäkää hatuistanne kiinni!


Ja vielä loppukevennys, suorastaan taiteellinen asetelma. Meloni lumihunnulla:


10 kommenttia:

  1. Kaatuneita on kuin talvisodassa! Indeed.... Tuulen ja rännän ylivoima on murtanut sitkeät puut. On siinä ollut sydän kylmänä tiluksia kierrellessä. Onneksi kaikki kanaset, hevoset ja henkilökunta on selvinnyt ilman vaurioita.

    Tämä vuosi on mennyt sään puolesta äärestä toiseen. Eilisen syyspäivän tasauksen jälkeen tänään on syntynyt uusi kuu, joka perinteisesti aloittaa vuoden talvipuoliskon. Tuli sitten rytinällä...

    Sanoohan vanha kansa niinkin, että uuden kuun jälkeiset neljä seuraavaa päivää määrää tulevan kuun tuulen suunnan ja sään. No tämäkään vanha viisaus ei välttämättä pidä (enää?) paikkansa. Pihlajanmarjatkin on valehdelleet vuosia.... ettei kahta taakkaa - höpö höpö. Olis kivaa ja viihteellistä jos vanhat merkit pitäis paikkansa.

    Ja sähköriippuvuus on kyllä hankala yhtälö. Onneksi ei ole sydäntalvi ja karmeat pakkaset. Vanha torppa ja tulipesät pitävät onneksi lämpiminä!

    Lohtuhalaukset täältä pelkän vesisateen keskeltä. Tuuli riepoo täälläkin siihen malliin, että kotiintulokahvien jälkeen lähden kiertämään ja tuhoja tutkimaan. Aamulla jo huomaisin rantalepikossa kaatuneita. Ei vain ollut aikaa käydä tutkimassa tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaus vahinkojen määrään. Kaatuneita yksi silkkikuk-kanako (se josta ei oikein tiennyt mikä se on). Löytyi kesäresidenssistä kuolleena.

      Yhdestä vaahterasta on katkennut iso oksa, uskoisin sen olleen joku latvaoksista mutta en pääse asiaa tarkastamaan koska en yllä.

      Puuvartiset nousevat hitaasti mutta varmasti ylös. Äitikullan rakkaudella vaalimia daalioita suren, ne eivät enää nouse. Mutta kukat voin käydä leikkomassa talteen. Ovat niin hienoja.

      Minä en enää usko näihin vanhankansan sanontoihin. Nyt on komento ilmeisesti muuttunut ja me olemme se 'vanhakansa' joka tekee uudet sanonnat; Jos jorriini makuulla Mielikinpäivänä, se ei siitä enää nouse.

      Tai jotain.

      Poista
  2. On kyllä rajummanpuoleinen dagen efter tuo. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, rajummanpuoleinen kyllä. Luontoäiti taisi ottaa helan går -tyylillä.

      Poista
  3. Mä en voi käsittää, että sinne on tullut noin paha talvi rytinällä. Huh huh!! Itse oon juuri kuumeessa ja menossa kohta lekuriin hakemaan saikkua 4,5 tauon jälkeen. Munkin vuoro välillä :D Onneksi täällä ei ole ihan tommoset kelit, ollaan suorastaan päästy naurettavankin helpolla teihin nähden...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on taas ihan huhtikuinen sää. Vettä sataa, lumi sulaa ja maa on vihreänä.

      Toivottavasti sait saikun lisäksi toimivat tropit. Jos se sairaus tulee huonosti parannelluksi, saa jälkitaudeissa kärvistellä koko syksy <- uusi 'vanhankansan' sanonta :D

      Poista
  4. Niin se Luontoäiti muistuttaa kuka käskee... Meillä on Torpalla ensimmäinen talvi ja olen ihan varma että edessä on Suomen historian poikkeuksellisin talvi, jolloin pakkanen paukkuu kuukausitolkulla ja lunta on 6 metriä. Vähän niin kuin että otetaanpa kaupunkilaisilta luulot pois :) Puita on 100 mottia ja just ostettiin kunnolliset otsalamput, joten varauduttu on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä hyvä ihminen manaa tuommoista :D
      Meillä Iso-J sanoi maanantaina Äitikullalle, että älä sinä huoli, kyllä meille on polttopuuta tulossa. No tuli sitten ihan omasta pihasta. Eli se oli semmoinen manaus se.

      Meillä oli muistaakseni pari ekaa talvea aika huimia, pakkasjakso oli ainakin vuonna 2011 hyvin pitkä. Se meni silloin alussa ihan nostalgian ja eksotiikan piikkiin. Nyt tyytyisin semmoiseen marraskuusta-maaliskuuhun talveen ja saisi mieluummin sekä alkaa että loppua koko talvi ns. yhdessä yössä. Lunta maksimissaan 30 cm ja pakkasta passelit -10-15°.

      Hyvä että olette varautuneet, sadalla motilla jo lämmittää useamman uunillisen.

      Poista
  5. Murheellisia kuvia... Mua surettaa eniten sun vanhat omppupuut kun niitä ei varmaan pelasta mikään. :(
    Täällä on tullu vettä sen verran perusteellisesti pari päivää, että tuo Kotiorja a.k.a. Siippa on näyttänyt kohtuullisen kypsältä suunnatessaan ulkoilemaan rekkujen kanssa...

    Eiköhän kuitenkin sovita, että ei se talvi vielä tule. ;)

    VastaaPoista
  6. Valoisaa viikonloppua Torpan väelle! Täällä saatiin uuden alppiruusumaan takaa kuuset kaadettua, joten uutta maata on 15 x 2 metrin verran. Puolethan istutin jo eilen. Loppuu taimet, tarttee käydä syysaleja tullaamassa!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com