perjantai 1. elokuuta 2014

Sekalaista kuva-albumista

Kantapäät alas!!
Tarkasti kun asettelen jalat niin en kompastu

Laitan tähän tietoisella riskillä muutaman kuvan Ratsuoppilas Sörsselssonin jumppatunnilta. Unohtakaa paarmanpuremat, tervatuhrut ja tahmeat jouhet. Nämä ex-kermapärsset, nykyiset tervaperssaukset löysivät mukavasti yhteisen soundin ja sävelen vaikka Esikoinen kiipesi elämänsä ensimmäistä kertaa Norjalaisen katapultin kyytiin. Meno oli letkeää ja alkujäykistelyjen jälkeen molemmat puhkuivat tyytyväisinä. Vähän oli sitä 'emmä ton kaa' -juttua, mutta hyvin löytyi yhteinen sävel.

Vielä mennään maalaistyyliin "viherkentällä", toivottavasti saadaan se hiekkakuorma ja kaivurimies hommiin vielä näillä lämpimillä.

Kyllä minä olen oikeasti melko iloinen tuon Poninketkun kuulumisesta Torpan ruokakuntaan. On hän vaan niin mahdottoman metka kaveri. Mukava ratsu, taipuisa ja lunki tapaus mutta aina on pientä jekkua mielessä. Skogspojke on löytö, ei voi muuta kuin iloita, että tämä helmi saatiin omaksi.




Lopuksi venytellään

Nohevimmat huomaavat kuinka satula valuu oikealle. Muuten on hyvä penkki, mutta tarvitsee tällä tynnyrimallisella ratsulla säkätoppaukset satulahuopaan. Mikäli jollakulla on joutavana Horsewaren Rambo pad -huopaa, passaa tarjota tänne. Meillä on tasan yksi sellainen ja silloin kun se on pyykissä, olemme totisen ongelman edessä. Täytyy koittaa lampaankarvapadia. Ja parempaa satulavyötä.



Asia toki korjaantuu uuden satulan myötä. Nyt mennään tällä ja koetetaan tuunaamalla paikata tilannetta.

Älkää siis huolestuko, ongelma tiedostettu ja ratkaisua työstetään. Hevosta ei vahingoiteta näiden sessioiden yhteydessä. Eikä niiden jälkeen.

Korppikotkanpoikaset

Raptorit
Kyllä tämä on kukko, osta pois!

Kanalan suunnalla riittää vipinää. Neljä kiuruveteläistä tipua pitää lystiä ja vanhemmat kanat ovat näiden korppikotkien ja raptorien jälkeläisten kanssa helisemässä. Yksi noista taitaa olla kukko, samoin tämä alimmaisen kuvan valkoinen tyyppi. Yksi mamma löhnää pesässä ja hautoo nyt toisen viikon loppupäiviä. Reilun viikon päästä saattaapi olla yksi tipu lisää.

Myrsky lennätti yhden ipanan tarhasta kokonaan pois ja vähintään kerran päivässä saa hätistellä eksyneitä sieluja osastolta toiselle.

Selkeästi huomaa, että kun kissavartio ei päivystä enää Sir Miltonin toimesta salavanoksalla, kanatkin riehaantuvat käyttämään ilmatilaa rohkeammin. Tarvitaan kipeästi uutta lennonjohtajaa.

On niin vaikea uskoa, ettei Sir Milton enää tule yöksi kotiin, ei tingi ruokaa aamuisin, ei nuku niskatyynynä eikä kuumota kinttuja öisin. Joka kerta kun jossain päin Torppaa tiuku helkkyy, sitä vaistomaisesti ajattelee, että kas, Milton tuli. Ei tule. Tulee ikävä.

Näin hurskain katsein syntejä kadutaan...
... tai sitten ei! Eikun uutta narraamaan säynävää!

Viikonlopulle ei ole isompia ohjelmia. Onneksi. Joutilaana ei silti ole vara notkua, kaikenlaista pikkupuuhaa ja askaretta toki riittää näihin leppoisiin maalaiselämän päiviinkin.
Tehdään mitä on tehtävä, kerätään vähän mehustettavaa ja keitellään saskatoonmehua. Herukkasato näyttää ihan kohtuulliselta, vadelmien kanssa on vielä maltettava pari päivää ja katsottava mitä sateet ja tuleva lämpöaalto tekee niiden kasvulle. Perunat ovat pesäpallon kokoisia. Valkosipuleitakin jo uteliaana kopeloin ja hymyissä suin odottelen sadonkorjuun juhlaa. Sitä se totisesti tulee olemaan. Oi onnea!

Näin nyt, huomisen antia odotellessa toivottelen leppoisaa lauantaita, missä lienetkin!




PeeÄäs: erityisterveiset Suppurin suomalaisille, oli mukava kuulla viestiä ison veden takaa!







4 kommenttia:

  1. Koenostot valkosipulia ovat tuottaneet monsteri kokoisia yksilöitä, joissa jo kynneet on erottuneet. Oletettavasti nostoaika on ennen elokuun 15. päivää. Teehän itekin koenostoja, ettei sipulit pääse hajoamaan kynsiksi. Kun varret alkaa olla keltaisia, niin tarkkana saa olla oikeaan nostoajankohtaan. Ei sovi liian myöhään jättää, ja merkit täällä on semmoiset että pian olis sadonkorjuun aika. Viikko tai max kaksi enää maassa -aikaisemmin nosto kuin muina vuosina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipa hyvä, että annoit ohjeistusta. Olenkin jo kuola valuen katsellut naattien kellastumista ja pohtinut optimaalista nostoa. Yhden nostamani unohdin jonnekin pihalle enkä hoksannut katsoa mikä on kynsien tilanne. Huomenna haen uuden ja tutkailen tarkemmin. Passaako sulle lähettää kuvaviestiä?

      Mullakin on kahta sorttia, giant rediä ja sitä toista jonka nimeä en ikinä muista. Tänä vuonna pitää kysäistä ajoissa oman kylän kasvattajalta siemensipuleita, pistän koko alapellon valkkarille :D

      Poista
  2. Minäkin nostin jo syötäväksi pari valkosipulia, joiden varret olivat kellastuneet. Voi sitä tuoreen valkosipulin makua. Kokeilin myös aiemmin kesällä hyötykäyttää pari "kukka"vartta ja ihmettelen nyt miksi olen ne aiemmin heittänyt kompostiin.

    Poni Sörsselsson näytää ihan kunnon ratsuponilta. Teikäläisillä ja ponilla taitaa luonteet sopia yhteen. Lunki luonne plus jekkunappula.

    Näin jälkikäteen aurinkoisempia näkymiä ja hyvää myötätuulta nuorimmaiselle ja koko perheelle. Sateen jälkeen tulee vielä aurinko esiin.

    Olin koko loman ajan älypuhelimen nettiyhteyden varassa, eikä sillä kirjoitetut viestit näköjään tule perille tänne sun blogiin. Olen tän joskus aiemminkin todennut. Siispä vielä kiitos, että ehditte torikahveille, oli älyttömän mukava nähdä.

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimät onnittelut valkosipulisadon johdosta!

      Joku tarkoitushan sillä on, että kaikista maailman hevosista juuri nämä kaksi ovat meille päätyneet. Kaikilla meillä on taakkamme, mutta Poni Sörsselssonin tuoman 'taakan' kannan yleensä aina hymyissä suin.

      Oli tosi kiva nähdä, kiitos itsellesi.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!