keskiviikko 6. elokuuta 2014

Maan aarteita

So presciousssssshhh....
Mine... all mine!
Oi kyllä! Meille tulee mahtava valkosipulisato! Tänään kopaisin giant red -lajikkeen rivistä satunnaisotannalla yhden naatin pintaan ja toisesta talvivalkosipulista (jonka nimeä en muista) ylösnousemuksen koki yksi naatti. Ja kas ihmettä, maaemo luovutti ihan sovulla kaksi komeaa ja pulskaa valkosipuliksi tunnistettavaa murikkaa multaisiin käsiini. Mikä tuoksu! Mikä aromi!

Ennen pesua ja leikkausta
... ja pesun jälkeen

Sielu heittää volttia ilosta ja riemusta! Jos sato on todella näin mahtava jo tässä vaiheessa elokuuta, on syytä odottaa, että näiden murkuloiden ansiosta kiinalaiseen tuontivalkosipuliin tarvitsee turvautua vasta joskus keväällä. Tuosta kun otan ensin siemensipulit istutusta varten, jää varmasti jokunen kilo keittiökäytöön. Meillä käytetään paljon valkosipulia, jos sen jostain ruuasta jättää pois, tahtovat syöjät marista, ettei oikein maistu miltään, jotain puuttuu.

Ja tässä vaiheessa ne, jotka irvistelevät valkosipulin kärystä. Mikäli tärvelet sipulinkynnet murjomalla ne puristimen läpi, saat ruokaasi kitkerän maun ja jumalattoman katkun uloshengitykseesi. Nakkaa ne perhanan valkosipulinpilaajapuristimet nyt lähimpään metalliromun keräyslaatikkoon ja varaa terävä veitsi sipulin hienontamiseen.

Valkosipulia ei sovi murjoa. Sitä pitää hellin kätösin, terävin veitsin leikkoa sieväksi silpuksi. Kuullottaa kevyesti (äläkä mene ruskistamaan) tai nakata silppu melkein valmiiseen ruokaan. Sipulissa olevat rikkiyhdisteet (whatever) vapautuvat puristettaessa ja aikaansaavat pahan hajun ja pahan maun. Hienonhieno aromi sen sijaan vapautuu kyllä suoraan kastikkeeseen tai muuhun ruokaan nätisti silputusta kynnestä. Pataruokiinhan kynsiä voi laittaa sellaisenaan.

Tuliko nyt selväksi??

Vadelman monta vaihetta

Chiliäkin tulee paljon, mikäli ehtii valmiiksi. Hyvin ne kyllä punastuvat sisätiloissakin, uuninpankolla on hyvä chilin punastella. En uskalla ajatellakaan minkä riemuliiterin Oscar ja Felix sinne kehittävät kun a) pääsevät punnertamaan uunille c) löytävät ihanat rapisevat aarteet. Lohtua tuo se, että kumpikin maistaa chilipalkoa tasan kaksi kertaa. Ensimmäisen ja viimeisen.

Muita maaemon antimia tulee enemmän tai vähemmän. Kuten jo aiemmin mainitsin, perunoista muhkeimmat ovat suuruusluokkaa pesäpallo. Pienimmät marmorikuulan mitoissa. Monipuolisia kesäperunoita, vaihtelevan kokoisia ainakin. Eihän me talviperunoita edes ajateltu laittaa, syödään nyt mitä syödään uusina ja haetaan kaupasta talvella se mitä tarvitaan.

Mansikkasato jäi kehnonlaiseksi, lumeton talvi teki tihunsa eikä kylmä alkukesä ollut mansikan kukinnan kannalta suotuisa. Ompuista en sano vielä mitään enkä porkkanoista tiedä sen enempää. Hitaasti itivät porkkanat, toivottavasti syksy on suotuisa ja saadaan edes jonkinlainen sato.



Ja saskatoon, tuo hassu marja jota jotkut pitävät suurena herkkuna, toiset rikkakasvina. Minä olen oppinut tykkäämään saskatoonin pehmeästä mausta. Äitikulta keitteli punaherukoista ja saskatoonista marjamehua ja se on hyvää. Saskatoon issekseen mehustettuna on ihan pliisua. Kaipaa happoisamman keitinkaverin.

Lähiseudun lukijat saavat pitää kiirettä mikäli meinaavat tulla poimimaan omansa. Räksät viihtyvät puskissa hyvin. Pitäisi oikeastaan latvoa koko pensasto jotta sinne saisi tulevina vuosina jonkinlaiset harsot päälle marjoja suojaamaan.

Tänään on meillä vietetty viimeistä lomapäivää. Aamulla kello 9 Perilliset astuvat kumpikin omiin kouluihinsa. Nuorimmainen kotikylälle, Esikoinen vanhaan tuttuun Norssiin.

Illallinen syötiin (taas) Takapihan Tavernassa eikä kyllä tunnu yhtään siltä, että kesä olisi lopuillaan. Ehei, hellepäivän ilta on mukavan leuto. Ruokailun jälkeen Esikoinen kävi vielä jumppaamassa Töttiksen kanssa, kiva kun on inspiraatio löytynyt. Hevonen tekee mielellään ja on kerännyt vähän lihastakin kesän aikana. Hyvähyvä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, ihanaista iltaa sinulle, missä lienetkin!



Pee Ääs: nyt sitten vielä matkailuvinkkiä naapurimaakuntaan:
Kiitos vinkeistä Vuoden siivoojalle!


8 kommenttia:

  1. Tuosta valkosipulin murjomisesta luin joskus aikoja sitten saman ja se pitää kyllä justiinsa paikkansa: valkosipuli pitää pilkkoa veitsellä eikä jauhaa kuoliaaksi. Pysyy inhahajut loitolla ja maku muikeana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mä niin tiesin, että sulla on oleellinen tieto hallussa!

      Poista
  2. Aamen valkosipulille. Nimim. leikkaan aina Sveitsistä tuomallani veitsellä. En edes omista sitä pahuksen puristinta.

    Samoin tavissipuli pitää leikata todella terävällä veitsellä, niin ei koskaan itketä. Liian tylsä veitsi sössii sen sipulin ja silloin siitä pääsee ilmoille ne itkettävät aineet, mutta kunnon veitsen kanssa ei aiheudu mitään ongelmia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvähyvä, tämähän on hyvä homma, että tietoa valkosipulin oikeasta käsittelystä on sielläkin!

      Tavissipulin silppuamisessa samat sävelet. Paitsi jos leikkaa ja pyyhkäisee epähuomiossa silmäänsä, silloin itkettää.

      Mulle tehtiin taannoin silmän laserleikkaus ja siinä kyynelkanava vaati pitkän toipumisen. Testailin välillä sen toimivuutta viemällä sipuliset kädet silmän luo, yhden kerran se sitten lorahti, kyynel. Oli ilon päivä.

      Poista
  3. Eikös ainakin toinen sortti ole meiltä peräisin? Pienempi valkea on Alexandraa ja jos toi isompi punainen on täältä, niin lajikenimeään ei ole tiedossa. Sitä vain puhutellaan isoksi punaiseksi. Mulla on toista vuotta lisäyksessä 'Russian Giant'ina tullutta sorttia. Annoin parin kynnen tehdä kurjenkaulaa, ja ne keikkuvat lähes kahdessa metrissä...

    VastaaPoista
  4. Molemmat ovat teiltä, se on varmaan Alexandra ja giant red. Hyvin kasvavat.

    VastaaPoista
  5. Tolla määrällä valkosipulia vampyyrit ja muut tihulaiset pitävät varmasti turvallisen etäisyyden torppaan ja sen asukkaisiin. ;)

    Muuten teidän paratiisinne näyttää ihanan vehreältä. Vadelmista oon avoimen kateellinen. Omat ovat kuivettuneet suureksi osaksi varsiin säälittäviksi rusinoiksi (olis varmaan pitänyt havahtua kastelemaan aikaisemmin ja myös lannoittaa ne keväällä paremmin). Muutakin vaivaa niissä tuntuu olevan. Harkitsen koko vadelmarivistön uusimista, silloin voisi valita pari erilaista lajiketta.

    Ihana kyllä tää satokausi kun kaikenlaisia herkkuja alkaa valmistua kerättäväksi ja korjattavaksi. Makoisaa loppukesää ja syksyä siis.

    Ja onnitteluja!

    /Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tjaa, vampyyrit ovat kieltämättä nekin ei-toivottuja vieraita näillä nurkilla. Mutta myyrätkin pysyvät valkosipulien ansiosta poissa alemmalta kasvimaalta. Muualla kyllä mellastavat.

      Vihreää ja vehreää täällä on, ihme kyllä kun pienellä kummulla kuitenkin ollaan, voisi olla (ja osittain onkin) kuiva moreeniharju. Hevostarha on kaikkein kuivimmalla paikalla. Eivät seiso liejussa polviaan myöten vaan ehkä hieman kaviot rapaantuvat pahimmilla sateilla.

      Puutarha on joskus ammoin silloisen viisaan emännän toimesta perustettu suotuisaan paikkaan.

      Niitä vattuja passaa karsia joka kevät. Heti maalis/huhtikuulla Äitikulta kahloo vattupuskiin ja leikkoo jokaisesta puskasta kuivat risut pois ja jättää vain 3-5 parasta runkoa jäljelle.
      Hevonkikkaroita niille tarjoillaan satunnaisesti, miten nyt milloinkin jaksan lantakärryillä kurvailla pihalla.

      Viimeksi tänään kiertelin kotiinpaluun kunniaksi pihalla, jokaisessa marjapuskassa on jotain syötävää. Hedelmäpuut eivät oikein tiedä ollakko vaiko eikö. Paitsi omenat. Ne ovat ihan vanhuudenhöperöitä ja pukkaavat omenaa taas mahdottoman määrän.

      Autuasta sadonkorjuunriemua sinnekin!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com