maanantai 4. elokuuta 2014

Lomat lopuillaan


Eilen tarvittiin vähän happea ja irtiottoa kotikuvioista.
Leppoisaa pyhäpäivää viettivät Villasika ja muut kärsäkkäät kaverinsa, tismalleen oikea asenne helteiseen kesäpäivään. Nämä kaverit ja monta muuta otusta tapasimme sunnuntaiajelun määränpäässä, Pikkukilin kotieläinpihassa. Käykeehän katsastamassa jos kulmilla pyöritte. Ei siitä kyllä vahingossa ohi aja, täytyy kurvata soratielle ja kurvailla kymmenisen kilometriä vaaramaisemissa ylös ja alas.

Meille tuo on tuttu paikka, kummipoikaa käytin katsomassa lampaita jo hamalla 90-luvulla, sen jälkeen omia perillisiä ja viimevuosina on haettu kanoja ja tehty yhteistyötä muutenkin.

Esikoinen sai sukulaistytön kaverikseen lauantaina ja täällä on ollut teinienergiaa (sark.) oikein reilusti.

Laiskotelkoot nyt ihan sydämensä kyllyydestä, torstaina alkaa koulu. Asia joka tuo sekä päänvaivaa, että tarvittuja omia tunteja arkipäiviin. Tästä se taas lähtee, aikataulutettu arki, aamuherätysten ja bussiaikatauljen mukaan eläminen. Asiaa ei yhtään helpota se, että Periliset menevät eri kouluihin ja niissä on tietysti aivan erilaiset systeemit, onneksi sentään Wilma-systeemi on tuttu.

Sievä kuin sika pienenä, tässä villisianporsaan persaus

Pöllön viisautta kaipaan tuleviin viikkoihin, mistä sitä saa? Tunnen itseni lähinnä räkättirastaaksi, räpistelen ja rätkätän.

Välillä tuntuu, että kaikki elämän palikat on laitettu pussiin, ravistettu rivakasti ja lennätetty mikä minnekin. Välillä on jonkinlainen huojuva torni ja välillä ollaan ihan vakaalla pohjalla. Ei tämä ainakaan tylsää ole.

Tulevakaan viikonloppu ei hengähdystaukoja isommalti anna. Perjantaina lähdemme Äitikullan kanssa ajelemaan etelään. Lauantaina on raskas päivä ja sunnuntaiaamuna ajamme Siskolikan kanssa auton laivaan ja lilluttelemme sinileväpuurossa Tallinnaan. Illalla tullaan takaisin. Maanantaiaamuna ajellaan takaisin Torpalle. Iso-J on siitä eteenpäin reissussa useamman päivän joten arki hyökyy päälle oikein kunnolla. Ei mitään pehmeää laskua luvassa.

Onneksi tykkään autolla ajamisesta, saa olla melko rauhassa omien ajatustensa kanssa.

Tallinnassa pääsen helpolla, Siskolikka tuntee kaupungin kuin omat taskunsa asuttuaan siellä useamman vuoden. Yhden talonkin sinne rakennutti muiden hommiensa ohella. Puhuu sujuvasti eestiä ja hoitaa luonnollisesti kokeneena kuskinhommat. Mun ei tarttee kuin istua kyydissä ja katsella maisemia. On varmasti paljon muuttunut siitä kun siellä viimeksi kävin, olisiko ollut joskus kymmenisen vuotta sitten?

Stoalaisuuden tyyneyden huipentuma


Tänään iltahommina olisi kolmen kanamummon häkittäminen ja kuljetus teatteriharkkoihin.
Luvassa on kuusi esitystä parin seuraavan viikon aikana ja meidän kanasia tarvitaan maalaispihapiirin tunnelman äänitehosteina. Varoittelin jo, että saavat varata monta pullapitkoa rouvien ruokintaan.
Valikoin vanhimmat ruskeat tehomunijan hommista eläköityneet mummelit, ne ovat niin kesyjä ja säyseitä, etteivät varmasti ole milläskään vaikka välillä maaperä vaihtuukin. Nuorempia maatiaisia en uskalla antaa, karkaavat mokomat vielä kokonaan.

Olisi hyvä jos kanat voisivat asustaa teatterin lähellä, en nimittäin aivan kaikkiin näytöksiin ehdi niitä kuskaamaan. Tänään tiedän asiasta enemmän kun sovitaan käytännön kuvioista. Kukkoa en anna, Savolaista ei ota kiinni pienet pirutkaan eikä vanha silkkikukko välttämättä kestä reissaamista. Vappupilli on niin naurettavan näköinen, ettei sitä tohdi muille näytellä. Lisäksi se rääkyjä asettaisi näytelmän äänimiehet tekemättömän paikan eteen.

Tämä kattohaikara oli hiljainen ja tyyni. Enkä nähnyt missään vauvanyyttejä, joten se vanha myytti  haikarantuomista vauveleista taisi tulla tiensä päähän.



Iltapäivästä on tulossa hikinen, pitää hätistää teinit marjapuskiin ja ehkä siellä on hyvä piipahtaa itsekin. Mehumaija pääsee taas pulputushommiin. Torpan ratsutkin pitäisi liikuttaa mutta vasta viileämmällä. Lauantaina käväisin itsekin Sörsselsonin kyydissä ja onhan se mukava peli. Hurjasti edistynyt.

Että näin, tämmöistä tänään. Arvelin vielä päättää päiväni riuskaan fillarilenkkiin, en tosin ihan kirjaimelliesti mutta muuten. Tunniksi luurit korville ja polkemaan pidempi lenkki. Eiköhän ensi yönä Nukku-Matti tule pyytelemättä.

Mukavaa elokuista helleviikkoa, missä lienetkin!

Puppe hei, kokoo nyt ittes!
Niistä sä nokkas!

















8 kommenttia:

  1. "Kokoo ittes puppe" aikaansai ääninaurun. Ihania elläimiä taas!

    Tsemppiä tulevaan viikkoon! (Mieli olisi tehnyt kommentoida aikaisemminkin ja enemmänkin, mutta jotenkin (perisuomalaisesti?) olen ajatellut, että olen liian vieras sanomaan tällaisessa tilanteessa yhtään mitään. Myötätuntoa olen silti tuntenut kovasti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Saapi tänne muutkin kuin likitutut kommentoida, älä suotta arastele.

      Puppe rojotti sorkat suorana ja niin rypeneen näköisenä, että minäkin melkein huolestuin.
      Tosin sitten oivalsin, että tuohan on kuin äidin ja teinin sananvaihtoa :D

      Poista
  2. Tuota laaman/ alpakan stoalaisuutta vois pistää pussiin ja toimittaa vähän tännekin. Huhhuijaa...

    Ja loma se on haikarallakin, mutta oletettavasti hänellä on lomittaja hommissa, joten muista suojata selusta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on laama. Alempi valkoinen villahousutyyppi oli alpakka.

      Onneksi oli pitempi tuubi kamerassa, sain tuon varjoissa lymynneen otuksen muistona mukaan.

      Tyyneyttä ja mielenrauhaa vaan sinnekin, elämä on...

      Eiköhän haikara jo katsele muita suuntia, mitä se täällä tyhjän päällä pyörisi ;-)

      Poista
  3. Jaksamista arkeen rakas Hirnakka - sitä herkkua kun taas jatkuu koko vuoden ja kohta alkaa ne ihanat kelitkin...
    Lämmöstä sen sijaan olen kiitollinen vaikka sitä tällä hetkellä onkin hiukan reilummasti mutta jos koko elokuu ja osa syyskuuta mennään kahdenkympin tuntumassa niin hyvä - sitten sitä jaksaa paremmin ne pimeät kuukaudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Älä nyt hittolainen manaa niitä akantappokelejä, räntää, loskaa, kylmää, märkää, liukasta :(

      Kyllä oli ihana tepastella aamulla pihan perukoilla koiranpissitysreissulla, kuuma tuli vaikka varjoissa yritin lymytä. Meikämenninkäinen kun ei heti herättyään siedä a) kirkkaita valoja b) kovia ääniä c) ihmisiä.

      Olisihan se somaa jos kerrankin tulisi talvi yhdessä yössä. Siinä lokakuun eka päivä jäähtyisi, pitäisi kuivan syksyn, sataisi lumen joka sulaisi pois heti tuossa maaliskuun alkupuolella. Ja sitten vähitellen lämpenisi kesäksi.

      Poista
  4. Tyhjän päällä pyörisi, ehe he, ehe he 😊
    Kyllä Se elämä meitä emäntiä aina välillä kouraisee vähän rouhealla kämmenellä, mutta omakohtaisiin kokemuksiin nojautuen uskallan sanoa Sallaa lainaten ' Asioilla on tapana järjestyä'.

    Hali täältä SolBergistä, ei tartte palella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, asioilla on tapana järjestyä. Joskus hyvin nopeasti, joskus monen mutkan kautta. Ja kovin kourin koittelee, se on vissi. Viime aikoina elämältä on tullut ihan avokämmentä poskelle mutta kaipa siitä edes nahka sitkistyy. Eipähän rypisty niin helposti kuin siloisampi versionsa.

      Halit takaisin tältä mäeltä, ei tartte palella ei.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!