maanantai 18. elokuuta 2014

Kuule sie koira

Pikkupojat olivat taas vauhdissa. Nyt niiden reviiriä on laajennettu alakertaan ja ne pahuksen kirput pomppivat joka paikassa. Vanha Justiina on jokseenkin masentuneena kaivautunut nojatuolin selkänojan taakse, päivittäin täytyy käydä kopaisemassa jotta vieläkö peili huurtuu vai joko on henki paennut. Sitkeä se kyllä on. Kesti Ellin pennut, kesti Veljekset ja nyt vielä Pikkupojatkin rassaavat.

Laitan tähän kuvasarjan ja yritän kuvateksteihin kyhäillä vähän tarinaa tapahtumien kulusta.

Mä olen tänään Puheenjohtaja, järjestäydy Oskar!
Lattiaväijy kuittaa, tuolta se Peetun hönö jo tuleekin
Kohde tunnistettu, siinä se nyt huohottaa.
No joko minä nyt saan haistaa sinua, kissa?
Elähähän hättäile, istu mättäille. Mie huilaan ensin.
What the hittoa tuo nuija vielä huohottaa??
Peetu, sinä olet vaiva. Ilmavaiva. Tuo huohotus on todellinen ongelma
Speak to the Paw, tuki se kuono!
Tää leikkis kuitenkin välillä vähän. Nyt penkkipunnerrusta.



Tämä on hedelmäkori ja mä olen rakkautehetelmä!
Kas tällä tukimme Peetun kuonon!
Nasse, häivy. Sua varten tarvitaan järeämmät aseet.
Tällä renksulla laitetaan Peetun kita nippuun, Oskar, ota kiinni se piski!



Voi ristus, järki lähtöö. Niin lähen minäkin!

Ja niin lähti Nasse. Kukaan ei huomannut koiran poistumista pihasta. Viimeinen havainto oli Nassen makuupötköttelystä pihapuun siimeksessä. Äitikulta luki lehteä keinussa ja Nasse vahti vieressä. Kunnes tovin päästä pihaan tulee pyöräilevä mies, autoileva nainen ja pyöräilevän miehen naisseuralainen. Ja autossa vänkärin penkillä istuu Nasse. Oli jolkutellut pyörätietä pitkin kirkolle päin, toista kilometria oli taivaltanut. Onneksi nuo pelastavat enkelit toivat koiran kotiin! Hyvyyttä on tässä maailmassa vielä, kiitos siitä.

Nyt loppui Nasselta vapaana vetelehtiminen. Ulkoillaan vain ja ainoastaan valvovan silmän alla. Tuo meidän tiemme on niittänyt jo tarpeeksi kallista väkeä, enempää ei tielle uhreja anneta.


Viikko alkoi oudosti, Iso-J lähti jo eilen etelään ja tulee vasta loppuviikosta kotiin. Me yritetään Perillisten kanssa pärjäillä ja sumplia aikatauluja. Ja niitähän riittää. Esikoisella on pitkät koulupäivät ja aamuherätys kello 6 koska bussit kulkevat harvakseltaan. Liikuntaa hänen päivistään ei puutu, normaalin koululiikunnan lisäksi valinnaisliikunta ja se nostaa viikkotuntien määräksi 6. Norssissa tunnit ovat 75 minuuttisia joten tietääpä tehneensä. Sen lisäksi fillarimatkat hevosten luo, ratsastus ja kotiinpolkeminen, läksyt ja lepo. Ruokaa uppoaa kuin pieneen hevoseen, asia josta olen sattuneesta syystä enemmän kuin iloinen.

Toisen kanssa onkin vähän eri juttu. Hankala viikko takana ja tänään on taas punnitus. Oletan, että takapakkia on tullut. Kuinka paljon, se selviää iltapäivällä. Toivottavasti selvitään mekin.

Näillä mennään. Aittatyömaalla jytisee taas.

Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin!

Taakse jäi Tallinna






24 kommenttia:

  1. Minä kun olen olevinani sinnikkäästi sitä mieltä, etten ole ollenkaan kissaihmisiä. Mutta josko sen verran antaisin myöten, että ovathan nuo pikku neulatyynyt näin kaksiuloitteisessa muodossa aika... noh, onko se nyt pakko käyttää ihan tätä sanaa: ihania! (Onneksi kuvissa on myös koiria. Ja onneksi Peetun puntis päättyi onnekkaasti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se siitä sulaa, kissapropagandaa pukkaa tästä tuutista säännöllisen epäsäännöllisesti joten koskaan et voi olla varma milloin killinlärvi hyökkää päälle :D

      Minulle, vannoutuneelle terrierityypille kissa on ihan peruspullaa, enää en hämmästy oikeastaan mistään.

      Poista
  2. Mä luulen, että Peetu ei edes tajua pikkukattien höntsäävän sitä. ;)

    Ja onneksi Nassen seikkailu päättyi onnellisesti!
    Mäkin olen antanut ton PP:n jolkotella omiaan ulkoiltaessa, mutta nyt sen kuulo on niin huono, että oman turvallisuutensa takia se pysyy narussa.

    Tsemppiä päivän & viikon koitoksiin! Vastavirtaan uiminen on uuvuttavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tajua Peetu ei. Se vaan olisi niin kauhean mielellään haistelemassa vähän lähempää noita pikku per... hir... karvapalleroita. Mutta kun on nuori terrieriuros, rottakoiraksi jalostettu niin se niskaravistus on vain yhden leuannapsautuksen päässä. Eli tutustumisiin tarvitaan aina esiliina.

      Nassella on ihan selkeästi nyt vanhuuden oireita, aistit heikentyvät ja tottahan se saattaa aiheuttaa pieniä black-out -tilanteita. Ei muista mistä tuli ja minne oli matkalla.

      Kiitos tsempeistä, tarpeen tulevat!

      Poista
    2. Juu, ymmärrän, että esiliinaa tarvitaan niin kauan, että karvapers... eikun pallerot ovat tarpeeksi isoja antamaan takaisin.

      Sitä samaa löytyy meidän eläkevaarista, että ei ihan aina muista mistä on tulossa ja mihin menossa. Saa nähdä kauanko keikkuu vielä mukana...

      Poista
    3. Veikkaanpa, että Peetu paksukalloisena terrierinä tarvitsee useammankin vekin nokkaansa ennenkuin uskoo, että kaikkia kissoja ei voi veivata ja vaivata niinkuin Veljeksiä.

      Pappakoirat <3

      Poista
    4. Voi Nasse minkä teit, et ollenkaan aatellu seurauksia. Sulla tulee oleen t-y-l-s-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ääää, mä tiedän. terv. tappelupukari Pönö

      Poista
    5. Ei aatellut Nasse ei. Eilen muuten yritti taas 'huomaamatta' maleksia alamäkeen, veikkailen, että lähistöllä asuu juoksuaikainen narttu ja vanha jäärä lähtee vielä heilastelemaan.
      Onneksi hoksasin ajoissa ja sain ukkelin käskytettyä takaisin pihaan. Vilkuili sen verran syntisen näköisenä kulmiensa alta, että taisi jäädä kiinni ihan klassisesti housut kintuissa -tyyliin.

      Poista
  3. Mikä siinä on, että Vanhaksi ja Viisaaksi kasvanut Ärrieri alkaa liueta tontilta kun sille hankintaan kaveri? Meille kävi nimittäin justiinsa sama homma. Pikku Rineesan ollessa vuoden ikäinen, alkoi tuo AINA pihalla pysynyt tärveri tehdä omintakeisia reissujaan. Lähti naapurimökille kaverikissaa moikkaamaan ja sieltä sitten soittelivat, että "teidän Norris on täällä leikkimässä Leon kanssa, ootteko te marjassa vai tänne tulossa?" Öh... eipä oltu marjassa eikä sinne menossa, autolla perään ja rakki kotio n. 1 km päästä.

    Parin toiston jälkeen siirryimme vain valvottuun ulkoiluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkimattomat ovat Ärrierien aivoitukset. Mikä lie musta aukko nielaisi ajatuksen ja johdatti koiran kulun päälle, sekä Nassen että Norriksen. Onneksi niillä retaleilla on jonkinlaiset erityiskärsivälliset suojelusenkelit mukana noilla poluillaan.

      Valvotusti meilläkin Papparainen ulkoilee. Hihnassa kävelytiellä tai irti kotipihalla.

      Poista
  4. En kestä, nuo kissamukset ovat niin ihq! Kissat rulettaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne vaan, livenä ne ovat vielä hullumpia :D

      Poista
  5. On ne söpöjä riiviöitä.

    Meillä saatiin hetken hengähdystauko. Toivon vähintään sitä teillekin, mieluummin kunnon plus -tuloksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On on. Kyllä kissa ihmisen ilossa pitää. Tai ainakin puuhakkaana. Ja imurin toimeliaana.

      Takapakkia tuli niin, että matto lähti alta, se on ihan oma tarinansa se.

      Iloinen olen puolestanne, jospa se kohta helpottaisi isomminkin.

      Poista
    2. Voi ei... Hengessä tukena, kun sitä henkeä riittää taas muillekin.

      Poista
  6. Täältä taustalta tervehdin...Kissapojat ja -tytöt ovat kyllä niin syötävän suloisia. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikia ne ovat, Oskar ja Felix. Mummo-Justiina hoipertelee täällä vain yöllä joten harvemmin osuu kameran eteen.
      Ovat ne kyllä yksiä viheliäisiä rakkuloita, järkyttävä kahden kissan hunnilauma.

      Poista
  7. Olipa taas niin ilmeikäs kuvasatsi! Kissariiviöt on vain niin hurmaavan hulluja, että kuviakin katsomalla naurattaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla pitäisi kai vielä olla jonkinlainen immuniteetti Höttärän pennusten jäljiltä. Tiedät kyllä minkälainen näätälauma kissapoikue osaa pahimmillaan olla :D

      Poista
  8. :D :D
    Aivan hemmetin hieno postaus ja tuo jakkaran päältä käyty keskustelu Peetun kanssa oli ihan mieletön, samoin kuin Nassen tyly toteamus :D
    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, älä nyt tuolleen suitsuta. Minä vain onnistuin saamaan kuvasarjan ja siitä se ajatus sitten lähti.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!