lauantai 12. heinäkuuta 2014

Pikkupojat

Nyt kuuntelet, kuulitko? Kuuntele!
Olisitpa nähnyt sen koiran ilmeen… mä halkeen!!
Me? Ei muuten oltu? Kysy Nasselta, Peetu se oli!!

Tiedän, että näitä kuvia on odotettu. Tässä tulevat Pikkupojat, Oskar ja Felix. Torpan nuori, nouseva polvi (ei muuten hyvältä näytä Torpan tulevaisuus jos näistä pallopäistä pitäisi koulia nuoria isäntiä).

Nyt hei se kamera veks, heti!!
Jippikayjee!!

Minulle tulee elävästi mieleen muistikuvia jostain Speden tuotannosta jossa 'pikkupojat' tekivät isukkinsa hiljalleen käristäen hulluksi esittämällä viisastelevia kommentteja Punahilkasta ja muista iltasatujutuista. Meillä Setä Milton on se joka tulee hiljalleen hulluksi ja onkin tätä nykyä hyvin kantaaottavasti juurtunut Mummolan sohvaan.

Olisitpa nähnyt sen ilmeen!
Sanoitko, että hiljaisella liekillä voi käristää??
Kerro toki lisää...
Nääääin pitkän kielen mä sille näytin!
Päivä on ollut helteinen. Yöllä heräsin kolmen aikaan ja odottelin aamun sarastusta. Myöhemmin päivällä sain kuulla, että serkkupoika oli kolmelta siirtynyt taivaalliseen Big Bandiin, rumpupatteristoon.
Seuraava ukonilma on serkkupojan rymistelyä, odotan innolla. Paukkuu isosti. Ja kovaa. Lähtö ei tullut yllätyksenä, mutta lopullisuus on aina niin lohduton. Toivon sydämestäni voimia ja jaksamista Jugin äidille, veljelle ja vaimolle. Sekä kaikille ystäville täällä Suomessa ja toisessa kotimaassa Espanjassa.

Tänään olisin kaivannut omaa isääni sanomaan, että elä tyttö huoli, kaikki järjestyy. Muisto isän äänestä ja tavasta jolla hän olisi sen sanonut, lohdutti. 

Nyt on tullut aika pakata pari piskiä ja pari akkainlehteä lomavinkkeineen kainaloon ja hinautua yöpuulle. Yöpöydällä kierii 800 -sivuinen teos, se kaikissa lehdissä kilvankehuttu kirja jonka nimeä en millään muista, joku totuus jostain tapauksesta. Pelottaa melkein tarttua siihen. Entäs jos se onkin ihan kuin se Sofian maailma, kaikkien kehuma ja minä en ymmärtänyt siitä mitään? Maailman tylsin kirja?

Toisaalta se voi olla juuri niin koukuttava kuin arvostelijat ovat sanoneet ja vietän pari seuraavaa päivää vällyjen välissä kirja käpälissä. Uusi Sormusten Herra?

Pikkupojat kasvavat ja yläkerrasta kuuluu pahaenteistä kopinaa, pienet sievät ja pehmoiset kissantassut kopisevat kuin pirunsorkat Torpan paljon nähneissä kattorakenteissa. Vielä Pikkupoikia ei voi päästää alakertaan eikä etenkään innokkaan rottakoiramme Peetun saaliiksi. Nimittäin en oikein usko, että Peetu malttaa tyynen rauhallisna katsella pikkuväen temmellystä. Nasse on niin paatunut, että pari kattisenpentua ei tunnu enää missään. Peetulla ottaa kovemmin tunnon päälle.

Katsellaan mitä huominen tuo tullessaan.
Kaikkea hyvää, missä lienetkin!

Purrpurrpurrpurr, olen pärisevä pieni Jönsered

Nope, olen Oskar, aina valmiina

Make-up, koska olen sen arvoinen

Harras ja viaton

Mun polut, mun säännöt

Yrrrrks, liian terävä drinkki
Kohti uusia seikkailuja








12 kommenttia:

  1. voi taivas mitä otoksia kattisista! Ihan huikeita! Valoa ja iloa elämäänne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne tuovat valoa ja iloa sekä harmaita hiuksia. Kehrääviä pieniä paholaisia, niillä on aivan varmasti pienet sarventyngät korviensa välissä.

      Poista
  2. En ehtinyt lukea edes postausta loppuun. Osanotto sinnekin. Ja tuo on niin tuttua, tuo isän ääni. Olen saanut puhua isän äänellä minun isolle siskolle viime aikoina, kun vakava sairaus on iskenyt. Se ei ole meijän murhe, tet että murehti siitä. Ihan vaan sen vuoksi, ettei oma selkä katkea.

    Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Luin sen vajaassa kolmessa päivässä englanniksi. (Koska se on käännös, se oli helppoa.) Hyvä, hyvä, hyvä. Ei ole perinteinen dekkari. Loppu ehkä vähän hajosi, mutta se saattoi johtua siitäkin, että urakoin sen kirjan - ja nukkumatti kolkutteli ikkunaan. Tavallaan 2 rinnakkaista tarinaa. Eikä mikään tai kukaan ole sitä, miltä näyttää... Vaikka en ole edes Twin Peaksia katsonut aikoinaan, luulisin, että se siinä on jotain samaa. Amerikkalainen (kirjoittaja on tietääkseni Euroopasta & ranskankielinen), jo melkein sellaisenaan hyvä leffakäsis.
    Ihania kissoja. Ja kuvatekstit. Yes.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isän ääni, sitä on ikävä.

      Aivan, tuohan se kirjan nimi onkin. Olen päässyt lukemisessa ärsyttävään vaiheeseen jolloin kirja kiinnostaa paljon, aikaa lukemiselle ei löydy enkä tohdi sitä ottaa yöunista. Vaikuttaa erittäinkin hyvältä teokselta.

      Ja minä olen ehdottomasti Twin Peaks -fani. Dale Cooper on yksi parhaista tv-historian hahmoista. Uskon, että minusta ja Harry Quebertistä tulee vielä hyvät ystävät kunhan tutustun häneen paremmin.

      Poista
  3. Olen hartaaasti vuosikausia ihaillut Hirnakan sanan säilän käyttöä, mutta kuvatekstit oli kyllä tempaistu taas niin Haltijan kyvyin ettei mitään rajaa!

    Onnea arkiviikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hauskasti osaat sinäkin sanasi panna ja asetella.

      Poista
  4. Mahtavat kuvat veljeksistä ja erityisen maininnan saa "Sanoitko, että hiljaisella liekillä..." - kuva sillä Oskarin? ilme on suorastaan demoninen!
    Kissoista kasvaa Torpan mailla elämää suurempia persoonia ja odotan muuten innolla nuorten kissaveljesten ja Peetun yhteiskuvia - mikroilmeet kun eivät valehtele ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oskar on juuri tuo pieni pirulainen. Minua vähän käy sääliksi tulevat hiirisukupolvet jahka tuo pieni tihulainen pääsee sitä sakkia harventamaan.

      Peetu ei vielä oikein jaksa ymmärtää, että kattisenpennut ovat meidän perhettä, eivät uusia vinkuleluja. Täytyy siis antaa Pikkupoikien vankistua vielä ennenkuin päästetään koko kööri rallaamaan Torpan sisätiloihin. Voin vain kuvitella millä tuhannen rullalla matot ja tapetit ovat kun Ryhmä Hönö pääsee valloilleen. Jotenkin on helppoa visioida Tom ja Jerry sekä Kelju K.Kojootti maantiekiitäjineen Peetun, Miltonin, Oskarin, Felixin ja Nassen hahmoihin...

      Poista
    2. Totta!
      Siinä ei tosiaankaan ole Torpan matot suorassa kun Peetu pääsee pentujen kanssa samaan tilaan joten muistathan pitää kameran framilla sitten kun se hetki koittaa? :D

      Poista
  5. Hukeita ovat Junioreiden ilmeet ja uskon että Peetu-parka joutuu vielä tiukille. Nasse hoitaa homman luontaisella karismallaan. Huomenna Asuntomessuille ja varmaan pelaamaan vaikka tänään kuuluikin niin läheiseltä golfkentältä ikäviä ja surullisia kuulumisia luonnonvoimista. Paljon lämpimiä ajatuksia Torpalle Nempalta:) Hugs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan tarkistaa nettilehdestä mitä siellä on tapahtunut. Vettä ja salamointia, kohtalokkain seurauksin. Surullista.

      Pidä lystiä asuntomessuilla ja pallojahdissa. Soitellaan lähiaikoina.

      Poista
  6. Tyyntä myrskyn edellä ;) Mikä ihana kauhukaksikko tuosta veljessarjasta vielä kehittyykään <3

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!