keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kanan lento

Mummo hautoo

Palataas takaisin kanalaan. Juuri kun sain julkaistua uusien tulokkaiden esittelyn, ne antoivat aihetta uuteen mainintaan.

Maanantai-ilta kanasilta meni ihan vaan jetlagista toipumiseen eikä yösijaa kysellyt kukaan. Kyykkäsivät kuka mihinkin ja nuokkuivat yöunensa miten sattuu.

Eilen oli jo melkoinen pulina kun eivät kaikki mahtuneet Kesäresidenssiin. Siihen, jota se kauhea mökämies Vappupilli isännöi. Onhan  meillä ulkotarhassa toinenkin pikkumökki, mutta tämä kanamummo on sen ominut nyt täysin tipulatarkoitukseen. Yhtä munaa hautoo, katsotaan nyt mitä siitä kehkeytyy. Vappupillin olen nähnyt tämän(kin) kanan niskassa keikkuvan, joten yritys on ollut kova.

Tänään illalla pikkuväellä olikin varsinaiset turpakäräjät. Kauhea pulina ja touhotus yöpaikoista. Orsia viriteltiin sekä luonnonoksista, että ihan ruuvinvääntimen, sahan ja puutavaran avulla. Iso-J rehki tunnin, että saatiin katoksen alle hyvä ja tukeva orsi.

Kanniskelin uusia kanoja yksi kerrallaan orsille ja yritin esitellä niille uusia yöpuita. Kissan viikset. Kirjaimellisesti.


Setä Milton kiipeili salavassa ja toisella laidalla näky oli tämä:







Nämä uudet likat ovatkin varsinaisia lentäjä-Ässiä, kanatarhan aidalla kökötellään yöpuulla.
Yksi chabo on lehahtanut salavaan.

Aamulla saakin tähystää tarkasti ennenkuin Milton pääsee aamupartioon, kanojen on syytä olla aidan turvallisemmalla puolella.

Kerrottakoon nyt sen verran, että ulkotarhaa ei ole kattoverkotettu juuri tuosta kohdasta, juuri tuon salavan takia. On meinään mahdoton putsattava salavan roskista jos koko yläosa on verkolla.
Huomenna on kuitenkin viisaampaa viritellä verkot kattoonkin, eihän tuosta nyt mitään tule, että noin riskirajoilla keikkuvat.

Ja miten suuruudenhulluja ne ovat. Parven pienimmät kanat lentelevät noin korkealle. Eikä korkeushypyssä häviölle jäänyt tämä kukoksi veikkaamani tipukaan:

Vähäinen hukkapätkä, heltasta maahan noin 10 cm
Maasta se pieninkin ponnistaa, ylös pääsi.

Leiskautti joutessaan reilun metrin, Kesäresidenssin katolle. Tuolta on hyvä tähystää silkkikanojen urpoiluja. Ja sitä hupiahan ne kyllä tarjoavat.

Kukkorähjä
Vappupilli ja silkkikananuorisoa

Juu ei käy elämä pitkäveteiseksi tämän siipikarjan kanssa. Kiuruveteläiset maatiaiset ovat taitavia lentäjiä ja harva se päivä saa hätistellä samoja hurjapäitä takaisin tarhaan. Mutta nythän mulla varsinainen kirppusirkus on jos nämä uudet ovat vielä huimempia lentäjiä.

Äkkiä sitä verkkoa nyt tänne, perhana vieköön. Nasse saa painaa yötä myöten kanapaimenena, ei rekku jaksa moista liihotusta ja yöelämää.

Rauhaisaa yötä, missä lienetkin.




4 kommenttia:

  1. Pitääkin mainita tässä yhteydessä, kun meidän tallilla kanat ulkoilee vuoroissa näin kesäaikaan. Siis yön ovat sisällä omissa karsinoissaan kumpikin parvi ja päivällä kummallakin parvella on oma pihavuoro. Silloin on sitten tallin ovi raollaan, että voivat vapaasti kulkea sisään ja ulos. Araucanojen + parin vanhan sekarotuisen parvi ulkoilee into piukkana säässä kuin säässä ja palaa sisälle vasta kuin on pakko. Hämäläiset maatiaiset taas sateen sattuessa käyvät tallin kynnyksellä kurkistamassa, että pirskales, siellähän sataa eivätkä ulkoile silloin ollenkaan, korkeintaan vähän käpsyttelevät tallin käytävällä ja painuvat takaisin omaan koppiinsa. Hauska ero niillä! Ja jotenkin luulis asian olevan toisin päin rotujen välillä, mutta mitä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassuja ovat kanat kaikkialla.

      Meillä maatiaiset ovat tarkkoja siitä, että sisällä ja orrella nukutaan, silkkikanat nukkuvat vaikka maapoteroissa, ei se heille niin tarkkaa näytä olevan. Ja nämä pienet siis nukkuvat puussa.

      Voihan se olla siitäkin johtuvaa, että edellisessä kodissa ulkoilivat vapaasti ja nukkumapaikkoja riitti, traktorin tuulilasiinkin oli paskottu :D

      Poista
  2. Juu kiitti vaan pirhanasti kanapostausten määrästä! Ei helpota mun kotkottilauman kaipuu noilla kuvilla. Heitä vain bensaa liekkeihin...

    Ja teitpä källit tuolla viimeisimmällä kasvipostauksella. Kesti puoli vuorokautta keksiä mikä oli postauksen viimeinen kasvi. Sitä varten piti käydä punkemassa vastaava oma angervo maasta rötköttämästä ylös. Olit saanut hienon kuvan kukinnosta, lehdetkin on valmiiksi madon syömän näköiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä vaan. Minä sulle parven laitan ja tuonkin, varaudu vaan sitten aitatalkoisiin.

      Pitkään kuule mietin jotta mitä kasvikuvaa kiittelit, sitäkö töyhtöangervoa? Satuin kävelemään ohi juuri oikeaan aikaan, valo tuli sopivan vinosti ja kukat nuokkuivat nupuilla.

      Diablokin kukki reteästi.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!