maanantai 16. kesäkuuta 2014

Lähtökiireitä ja matkatunnelmia


Kohteessa ollaan ja kyllä, ensimmäinen home made -sangrialasillinen on lörpitty verenkiertoon.
Se, että tänne päästiin, oli näin jälkeen katsoen ja ajatellen tiukan veivauksen takana.
Lentoaikahan on ihan kohtuullinen, viitisen tuntia. Meikäläiselle pygmille turistiluokan penkit ovat ihan ok, mutta hetkittäin kävi sääliksi Isoa-J:tä joka niputti pitkät koipensa kuin heinäsirkka ja kärvisteli lentomailit ilmeisen epämukavassa asennossa.

Takanani istui melkoisen vatsakas venäläispohatta joka olisi tarvinnut kaksi istuina ahterilleen ja jonka vatsa otti kiinni penkkini selkänojaan. En tohtinut kallistaa penkkiäni kun näin miesparan ahdingon.

Viimeiset viikot ennen lomaa olivat ns. tiskirätistä viimeinenkin pisara pois -menoa. Elämä ei ole helppoa, eikä se ole aina mukavaakaan. Mutta joskus se on kohtuuttoman julmaa, etenkin nuorelle ihmiselle.

Nuorimmainen läpikäy erittäin raskasta vaihetta, eikä se ole enää hänen yksityisasiansa. Se on koko perheen ja lähipiirin asia. Asiasta ei tämän enempää mutta toivoisin, että edes osan hänen taakastaan saisin ottaa harteilleni. Hän on aivan liian pieni ja hento jaksamaan yksin. Sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi ja voimattomaksi kun ei tiedä miten parhaiten auttaisi lisäämättä toisen ahdistusta ja taakkaa.
Hyvää tarkoittavat sanat saattavat satuttaa eniten.

Perjantaina, ennen auton pakkaamista Poni Sörsselsson pääsi kertausharjoituksiin ja Nuorimmainen sai  ratsastustunnin, hiki tuli molemmille. Ja silminnähden hyvä mieli, molemmille.

Torpan Ponit ovat laumautuneet nyt ihan hyvin laidunporukkaansa ja se on hyvä se.
Tuli myös selväksi, että tarvitsemme jatkossa Töttikselle My Little Ponyn kaveriksi kun Poni Sörsselsson lähtee treeneihin, milloin maneesiin, milloin muualle. Lammaskarsinaan mahtuisi hyvin joku ponintappi, ylläpito koti olisi tarjolla. Odotellaan, kyllä se sopiva kohdalle osuu vielä jossain vaiheessa.

Perjantai oli jo pitkällä kun vihdoin pakkasimme auton. Kuormaahan tuli melko lailla, viiden ihmisen matkatavarat, kaksi koiraa ja kirsikkana Peetun häkin päällä kaksi tipua.


Tirpat siirtyivät uuden emäntänsä hoteisiin Ikean parkkipaikalla ja ovat ilmeisesti kotiutuneet ihan hyvin. Hirmuista metakkaa ne pitivät ja Peetulla näkyi sirittävän päässä pitkään.

Kummipoika ripitettiin lauantaina ja juhlat pidettiin perinteisellä pienellä piirillä. Mukava oli nähdä taas sukuakin.

Sunnuntaina vietiin Nasse Torpalle lähtevään kyytiin ja selviteltiin espanjaan lähtevä matkatavara koneeseen. Totta hitossa minä onnistuin tyrimään matkatavaran selvityksen niin, että tulostin neljä laukkutarraa vaikka pakaaseja oli menomatkalla kolme. Onneksi avulias virkailija otti tarpeettoman tarran ja poisti sen järjestelmästä. En nimittäin ikäpäivänä tahdo olla se pälli, jonka laukkujen takia koneellinen turisteja seisoo kentällä tunnistamassa omia laukkujaan ja sitten lasketaan nuppilukua ja pakaasien määrää uudestaan ja uudestaan. Ja lento viivästyy viivästymistään.

Onneksi homma hoitui ja pääsin kaasuttelemaan länteen. Esikoinen lähti mukaan kaveriksi. Oli mukava nähdä teidät Aurinkovuorelaiset. Kissat, koirat ja hevoset olivat entisellään, emäntä hehkeä ja tytär entistä kukkeampi. Kiitos tarjoomuksista, kiitos seurasta ja kiitos erityisesti kuuntelemisesta. Oli hyvä saada puhua taakkaa pienemmäksi.

Illalla sitä sitten vaan oltiin ja odoteltiin. Herätys kl. 03.15 ei varsinaisesti ilahduttanut, niinpä skippasin yöunet ja pötköttelin valveilla pimeässä.

Kentällä oltiin hyvissä ajoin ja turvatarkastus sujui ongelmitta. Ainoastaan Nuorimmaisen juomatta jäänyt aamiaissmoothie (250 ml) päätyi turvatarkastajien roskikseen. En kertakaikkiaan muistanut, että semmoinen puteli kulki Nuorimmaisen veskassa.

Esikoisen kännykkäräpsy (jotkut ne osaa)
Koneeseen päästiin ajoissa, lento lähti niinkuin pitikin ja koneen pyörät tärähtivät Malagan kiitotiehen onnistuneen laskeutumisen jälkeen aivan aikataulussa.

Taksimatka sujui sekin mutkattomasti, ilma oli sumuinen ja antennivuorestakin näkyi vain puolet. Alaosasta. Talo oli entisellään ja jopa hälytinjärjestelmä toimi nikottelematta.

Päivä on mennyt pikkuisen sumussa ja zombiena, uneton yö alkoi vaikuttaa toimintakykyyn tuossa puolen päivän jälkeen. Kaupassa täytyi oikeasti pinnistellä, että kaikkea tarvittavaa saatiin kerättyä kärryihin. Kurkun punnitus tuotti suunnatonta tuskaa ja pientä kiukkuakin, kunnes tajusin, että ne penteleet olikin hinnoiteltu valmiiksi. Ilmankos ei vaakasta löytynyt numeroa.

Auton perä oli täynnä ostoskasseja, ruokaa, juomaa ja muuta tarvittavaa eikä satasta saatu tuhlattua. Riehaannun mielelläni jatkossakin Mercadonan ja Lidlin vihannesosastolla, se tuoreus ja paikallisuus on ylellistä meille kalpeiden talvitomaattien ihmisille.

Nukuin parin tunnin neuvoa-antavat ja nyt alkaa olla aika käydä yöunille. Sää täällä on hieman utuinen ja ehkä paikallisten mielestä vähän viileä, vain +26 ja ilmankosteus trooppisissa lukemissa. Nyt alkaa olla jo pimeää. Välimeren päällä näkyy sumuhuttua, aurinkoa on kyllä takuuvarmasti luvassa.
Rusina-kissakin on löytänyt ruokakupille ja muutama kaverikin näkyy kärkkyvän sattumia. Kuulema ei ole tarkoitus koko kukkulan katteja pitää eväissä joten osa on hätisteltävä tiehensä. Rusina on naapuruston yhteinen kissa, leikattu ja rokotettu nätti kissaneiti jolla on monta kotia.

Jep, kohteessa ollaan enkä keksi oikeastaan mitään moitittavaa. Elämässä on vain hyvyys vikana.

Hyvää yötä, buenas noches amigos! Hasta luego.

Osimoilleen näin on hyvä
PeeÄäs: 
Peetu, älkäämme unohtako Peetua. Tappijalka jäi sporttileirille Espoolle. Siellä se pätkä taapertaa pitkiä lenkkejä Mankkaan maisemissa. Mokoma roisto muutti majansa jo viikonloppuna Iso-J:n velipojan hoiviin, makasi pedillä pienenä ja litteänä eikä ollut tietääkseen meistä muista. Selvästi osoitti mieltään. Että hyljätkää nyt sitten kokonaan, minä asun nyt täällä. Saas nähdä miten suostuu pakkautumaan takaisin kuljetusboksiin ja matkustamaan takaisin Torpalle, sitten joskus. 

Lähipäivien agendaa


21 kommenttia:

  1. Kukaan ei voi tuntea toisen tuskaa eikä tietää mikä oikeasti auttais ja tukis toista. Mutta mä uskon, että sä oot jollakin tavalla oikeasti avuksi ja siitä kertoo toi sun lause: Hyvää tarkoittavat sanat saattavat satuttaa eniten. Kun tuon ymmärtää, niin sillä pääsee jo pitkälle. Ja sillä, että kuuntelee ymmärtääkseen, eikä vastatakseen. Joskus niitä vastauksiakin tarvii, mutta monesti ongelma on se, että aikuiset kuuntelee, muttei kuuntele ymmärtääkseen, vaan tarjotakseen vain vastauksia, jotka eivät kuitenkaan ole vastauksia, kuten "älä välitä", koska kuitenkin lapsi/teini välittää ja paljon.

    Mukavaa lomaa teille, nauttikaa täysillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisit löytää olennaisen, aikuiset kuuntelee mutta eivät ymmärtäkseen vaan antaakseen niitä elämää nähneen totuuksia.

      Poista
  2. Matkustaminen on kyllä kivaa, erityisesti silloin kun se tapahtuu vapaa-aikana ja paikkaan, jonne on aina mukava mennä. Nauttikaa lomasta, auringosta ja yhteisestä ajasta. Asioilla on tapana järjestyä, elämä on vähän kuin räsymatto ja ne tummat raidat tekevät vaaleista aina kirkkaampia. Powerhugs and carpe diem from Nemppala!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä nautimme. Tilanteiden kulloinkin niin salliessa. Tummia sävyjä on mutta jotenkin niitä on hetkittäin helpompi sietää kun tämä valo on täällä niin voimallinen.

      Poista
  3. P:S Koko von Knöbeln ei Vapun tienoilla ollut enää siinä missä aiemmin. En tiedä onko muuttanut vai joutunut taantuman uhriksi. El Cortessa Baunuksessa erinomainen lemmikkiosasto ja Banuksen markkinat ovat hyvät. Hyvät markkinat arkena ovat myös Banuksen jälkeen San Pedrossa, tarkastan ajankohdan Bokserineitojen Emännältä, tarjolla paljon kaikenmoista ja hintataso San Pedrossa vielä kohtuullisempi kuin Banuksessa. Malagassa lähellä lentokenttää on outlet, mutta en ole koskaan käynyt. p.s olisipa ihanaa olla samoilla kulmilla mutta ehkä next time, sitten vasta syyskuun alussa:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. San Pedron feriat on jo merkattu muistiin, yritämme osua paikalle oikeana päivänä oikeaan aikaan.

      Poista
  4. Happy landings! Ja voin konsultoida lohduttavia tietoja kuopusten ongelmien selätyksistä. Ei asiat aina suju kuin öö... mikä se nyt olikaan - joku ruotsalainen juttu se oli... Srömsö!!!

    Nauttikaa lomasta!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niitä Strömsön hymyjä toivon siihenkin suuntaan.

      Poista
  5. Ihanaa lomaa! Käykää Malagan automuseossa, jos se ei ole tuttu. Jos teil on auto, käykää Istanissa kahvilla, jos ei oo tuttu paikka. Nauttikaa ainakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Malaga on ohjelmassa, minä kannatan junaa mutta Iso-J survoutuu jokaiseen kohteeseen autolla. Katsotaan nyt mihin päädymme. Istan on näemmä taas yksi kohde googletettavien listalle.

      Poista
  6. Ihanaa lomaa! Kisu näytti hiukan kärsivältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kisulla tarkoittanet Peetua, tuota alempaan häkkiin pakattua otusta :D

      Poista
  7. Ikean parkkipaikalla tapahtuu kaikenlaista, elukoiden vaihtoa ja uusien alulle laittoa yms ... ;)
    Oletan, että olitte tässä "meidän" Ikealla jos tipuset olivat Sipooseen menossa.

    Harmi nuorimmaisen taakkaa, mutta sinä viisaana emona varmasti luovit tilanteessa hyvin.

    Hyvää lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, teidän kulmilla taidettiin olla. Meillä siellä Karjalassa ei vielä ole Ikealaista parkkipaikkaa, joten kanavaihdot sun muut hommat on toistaiseksi hoidettu raviradan parkkiksella.

      Kiitos, yritetään luovia ja toivoa, että edes jollakulla pysyy nenä pinnalla.

      Poista
  8. Enitaim daarlig :)

    Hehkeydestä en menisi vannomaan, mutta mansikka-lime kuppikaakut olivat hyviä. Ja imeliä !

    Toivotan sydämestäni teille ihanaa lomaa, panosta parisuhteeseen ja perheeseen !

    Hali <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tänään meille tarjoiltiin jälkkärihoukutuksena lautasellinen erilaisia pieniä makeita. Yhden oreokeksisuklaakakkusen söin silkkaa ahneuttani, Esikoinen kuittasi pari suklaakakkupalaa ihan yksin. Ja vielä lopuksi jaettiin yksi suklaapökäle kimppaan.

      Ravintolasta poistuttiin ja totesin Esikoisen takareiden olevan ruskean röpön peitossa, oikein näyttävät vauhtiviivat olivatkin. Oli murustanut sen verran, että kintuille meni. Kieltämättä muutama kummeksuva katse saatiin kun tyttären kinttuja putsattiin, melko vilkkaalla kävelykadulla.

      Poista
  9. Hei Hirnakka. Minua kosketti kovasti tuskasi ja ahdistuksesi lapsesi puolesta. Koin oman nuorimmaiseni kanssa samoja tunteita noin vuosi sitten kun nuoren neidon poikaystävä sairastui vakavasti, leukemiaan. Kuinka pahalta tuntuikaan katsoa kun kaksi elämänsä alussa olevaa ihmistä joutuvat kasvokkain kuoleman kanssa ja kasvamaan aikuisiksi muutamassa viikossa. Meihin äiteihin on rakennettu sisään se tarve suojella lapsia kaikelta pahalta, pieniltä ja isoilta kamaluuksilta, ja näinhän se pitää ollakin, elämä ei jatku jos siitä ei huolehdita. Äidin sydän vain pakahtuu surusta ja huolesta ja pettymysestäkin itseä kohtaa kun voikaan lapsiaan suojella pahalta maailmalta ja kamalilta tapahtumilta. Paras tuki tänä kuluneena vuonna on ollut se että lapselle on tehty selväksi että ei milloinkaan hän jää yksin omien surujensa kanssa, perhe pysyy ja auttaa. Läsnäolo kai on se paras lääke ja tuki, ilman sanojakin. Koita jaksaa vaikka sydän pakahtuisi, kun nuoren pää pysyy pinnalla on sinun aikasi hengähtää.
    Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi. Kiitos kaikille muillekin kommenteistanne. Yritän saada niistä tsemppiä uuteen päivään, tämä menee nimittäin nyt vuoristoratana. Hyvä päivä muuttuu huonoksi milloin mistäkin syystä tai sitten pysyy hyvänä, seuraavaan aamuun saakka.

      Tuntuu hirveältä vahdata jokaista suupalaa, jokaista vessareissua, jokaista juomapisaraa. Tärkeintä kun olisi, ettei paino putoaisi enää yhtään grammaa. Ja kaikesta huolimatta se nyt kuitenkin on taas pudonnut. Vaikka eilen söi hyvin, tänään sitäkin vähemmän.

      Mieli on näköjään ihmisen pahin vastustaja. Emme me voi auktoriteetilla jyrätä vastahakoisen mielen yli, sopuratkaisua ei näytä löytyvän. En tiedä. Nyt olo on taas melkoisen voimaton ja epäonnistunut.

      Poista
    2. Vielä erityisesti Päiville, tiedät mistä puhut ja sen aistii kirjoituksestasi. Punnittua puhetta kovista kokemuksista. Elämä ei ole reilua, eniten satuttaa nuoriin ja lapsiin kohdistuvat raskaat sairaudet. Niitä on lähipiirissä nyt ollut sen verran tiuhaan tahtiin, että jokaisesta terveestä päivästä täytyisi muistaa olla kiitollinen.

      Poista
  10. Aamu on iltaa viisaampi. Koeta pysyä lujana ja pitää pää kylmänä ja kerätä vielä se viimeinenkin voimanripe. Mitä rauhallisempana jaksat vain itse olla, se todennäköisesti heijastuu ympärillesi koko Poppooseen. Olette ajatuksissa ja Kuoma on kuulolla any time. Powerhugs from Nemppala<3

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!