torstai 5. kesäkuuta 2014

Aarteita



Näitä minä tarkoitin jymy-yllätyksellä!
Iso-J, tuo tuurihaukka, osui eilen vuoksen kaupungissa käydessään johonkin divariin ja löysi sieltä texwillereiden sijaan nämä kolme hevoskulkuneuvon äänimerkkiä.

Kaikki ovat peltolöytöjä jostain kaakonkulman suunnalta. Ikämääritysten perusteella vanhin on 1700-luvulta eivätkä muutkaan eilisen tekeleitä ole. Yhdessäkään ei lue Made In China.
Pronssia, painavia, ihania. Vanhoja ja oikeasti huisan paljon arvokkaampia kuin sinänsä vähäinen ostohinta. Ja koska Iso-J:stä kyse, hänhän tinkasi hinnan ihan minimiin.

Myyjä oli kuitenkin ollut tyytyväinen koska sai kilkuttimet hevostaloon.
Tiedä vaikka joskus painelisimme vanhuudenhöperöinä kylälle valjakolla hedelmäpeliä hakkaamaan ja koko kellokokoelmamme helskyisi ja kilisisi kärryissä.



Tämä taisi olla se kaikkein vanhin luokkikello. Tuo reikä on musketin luodin jättämä. Tarina ei kerro menikö ohi vai osuiko hevoseen vai saiko kuski kimmokkeen polveensa. Teksti on jotain iänvanhaa kirkkovenäjää jota eivät nykyvenäläiset ostosmatkailijat osanneet tulkita.

Hieno kuin mikä ja soi komeasti.


Tämä on pienin ja kovasti maailmaa nähnyt tapaus tämäkin. Sievä ja kaunisääninen. Pääsee kunniapaikalle kokoelmiin.



Tämä on erikoinen. Helskyttää kolmea säveltä, hyvin kauniisti soi. Tässäkin oli jotain luodinraapaisuja.

Aivan käsittämättömän hienoa tuuria, että nämä päätyivät Torpan aarteistoon. Pidämme huolta ja arvostamme. Mikäli lukijoissa on joku historiaa tutkiva tai muuten kiinnostunut, olisin kovin mielissäni jos tuon venäjänkielisen tekstin voisi tulkita. Ettei vaan olisi vanhan Valamon kulkupelin osanen?

Eilinen oli hieno päivä!

Eikä siinä vielä kaikki.
Nämä kasvit ovat sitten sopeutuneet Torpan multiin. Vanhoja aarteita ovat molemmat, haettu pari vuotta sitten jo romahtaneen vanhan mummolan (isän lapsuuskoti) pihalta. Maamon kullero ja Maamon kielo. Samalta pihalta kaivettu sinivuokko kukki jo, hyvin viihtyy sekin.


Vanhan mummolan kasviperintöä

Huono ei ollut tämäkään torstai. Aamulla olin jo kahdeksalta kaupungissa, vuorossa ohjattu jalkajumppa. Koska kaupunkiamme hellii/piinaa helle, salillakin oli ilmastoinnista huolimatta sangen trooppinen lämpötila. Hiki virtasi valtoimenaan (kyllä, jotkut naiset todellakin hikoilevat treeneissä) mutta silti sain koutsin tsemppaamana pikkuisen entistä enemmän itsestäni irti.

Lihakset eivät sentään menneet hiilihapoille niinkuin kuulema telkkarissa jollain Viidakon tähtösellä. Tiedän, että mulla tulee ylihuomenna vaan ihan tavallista DOMS-reaktiota ja ehkä vähän maitohappoa pukkaa, ei hiilihappoa sentään. Tänään tosin kuumuus aiheutti sen, että jalkapohjiin tuli pikkuisen suonenvetoa. Onneksi oli eväät mukana ja selvisin päivän muusta ohjelmasta kunnialla.

Kasvihuoneprojekti etenee sekin, nyt on ostettu lecaharkot ja muut perustamisessa tarvittavat romppeet, kärryllinen lautoja sun muuta sälää. Aamulla kello 6 tulee sepelikuorma työmaalle ja siitä se sitten jatkuukin. En tiedä millä ajalla ja kenen voimilla se tehdään,  mutta ensi viikko olisi aikaa kyhätä tuohon kuoppaan Äitikullalle kasvihuone.

Hassusti mittasuhteet vääristyvät,  mutta tuossa on oikeasti yli puoli metriä syvä potero ja suodatinkangas päällä.

Näin tänään, huomenna lisää… Kivaa perjantaita, missä lienetkin!


10 kommenttia:

  1. Lykkyä ja onnea kasvihuoneprojektiin! Sitä ei tarvi perustaa ja koota kuin vain kerran. Olkoot hevovoimat luonasi - joku miesvoima kans tarpeeseen!!!

    Hienot löydöt Iso-J:llä! Meilläkin on vastaavat hilut, paitsi tuo avoin kello venäänkielen teksteillä. Mutta Majakarin vanhoja tarpeistoja on setolkka aisakellolla ja irtohelkytin ties mistä. Vanhat tavarat kertovat tarinoitaan ja ovat perin mielenkiitoisia!

    Puutarhatöitä päivä hiessä otsin. Mutta jälkeäkin on syntynyt. Mun kasvimaan käytävillä ei enää rikat juhli - vetäisin mansikkakankaan tukkimaan juolavehnän elonhaluja. Tänä vuonna MINÄ voitan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosvoimat ja miesvoimat, molempia tarvitaan. Hevosvoimilla tosin vain lannoitetaan.

      Kellokokoelma on kyllä saanut hyvän lisän, alkaa niiden nykyinen säilytyspaikka käymään ahtaaksi. Eikä varsinkaan ole tilaa ottaa ääninäytteitä. Pitää ottaa pitkän ajan harkintapohdintaan uusi sijoituspaikka, koesoittomahdollisuudella :D

      Toivottavasti löydän Hispaaniasta jonkun aidon Toro -kellon. Olisi räyhäkkä lisä näihin omiin.

      Sääsket tulivat tännekin. Pahus.

      Poista
  2. Ihania kelloja! Jos jotain talven rekiajelussa arvostan, niin sitä meidän "ruuvattavaa" setolkan kelloa. Sen kilinässä kimaltavilla metsän hangilla kun reki lipuu, niin sielu lepää kellon kilkatessa... Aah.

    Nimim. Talvea odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, munhan piti tulla viime talvena rekiajelulle teille, mutta kun ne lumet olivat kaikki siellä ampumahiihtostadionilla niin eihän niitä meille asti riittänyt. Ehkä ensi talvena sitten?

      Ja kiitos, nyt vääjäämättä edessä väijyvä talvi ei tunnu niin pahalta, sait juuri sen oikean talvitunnelman yhteen lauseeseen!

      Poista
  3. Hienoja kelloja! Hyvä Iso-J! :)
    Voisikohan se venäjänkielinen olla vaikka lahja Valamosta löytöpaikkakunnan kirkolle? Mua kiehtoo aina suunnattomasti tuollaiset vanhat esineet. Mielikuvitus lähtee lentoon.

    Kasvihuone olis kiva, mutta se vaatisi taas sen isomman pihan, joten...
    Ostin Honkkarista kirsikkatomaatin raakileilla ja se on nyt sitten se tämän talon "kasvihuonetuotos" majaillessaan parvekkeen kuumuudessa. Hyviä tomskuja ovat, eka "sato" on jo korjattu. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo vanhojen esineiden, ihan niinkuin vanhojen asuinpaikkojenkin, historiat ja tarinat saavat todellakin mielivkuvitukseen vipinää. Jotenkin mulla tuli heti vanha Valamo mieleen tuosta kellosta. Jospa se tosiaan oli sikäläisen sopottajan lahja paikalliselle posmottajalle. Ja nimen omaan ortodoksiuskonto nousi mieleeni.

      Huomasin juuri, että meillä alkaa koko 'tilus' olla hyötykäytössä. Vain lampaiden haka ja pikkuinen koivikon valloittama pläntti ovat jäljellä. Muu on jo käytössä. Kasvihuoneen paikka merkattiin ekana syksynä, se on ollut varattuna alusta saakka. Ja nyt, jos Luoja suo, ansari siihen nousee.

      Ruukku- ja amppelitomaatit ovat pahuksen hyviä, auringonkypsyttämät ovat niin aidon makuisia. Mullakin oli aina Espoossa tomaatit kasvamassa. Satoa tuli tai sitten ei. Yhtenä vuonna etanat tuhosivat yhdessä yössä kaiken. Paitsi amppelipetunian. Ällöttävää.

      Onhan sulla mansikkaa? Amppelissa?

      Poista
  4. Wau, mitä kilikelloja, tommoset mäkin ostaisin, jos jossain bongaisin :) Wau wau wau :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja yksi WAU vielä lisää. Hienot ovat.

      Poista
  5. Masinoin orjavoimaksi jälkikasvun keräämään kuusenkerkkiä. Tästä tuotantokausikin lähtee käyntiin. Yrttejä elämän eliksiiriksi. Ilman Sielunrauha yrttiuutetta olisin pahassa pulassa itsekin. Tässä on sielunrauha järkkynyt moninaisten ikävien uutisten edessä. Onneksi sitä saa pullosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinnuu…. luin uutiset toisaalta. Hiljaiseksi vetää eikä sitä muuta voi kun tarjota edes näin matkojen päästä olkapäätä johon voi nojata.

      Sielunrauhalle on kysyntää, merkkaa pari putelia meillekin. Äitikulta jo kyseli olisiko syytä jättää tilaus ajoissa.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!