maanantai 5. toukokuuta 2014

Haaste Marralta


Sain taannoin haasteen Marralta  
Yleensä en hirveästi jaksa blogihaasteista innostua, mutta tämä maanantai on juuri oivallisen ankea ja silloin voi hyvin kaivella omaa napaa ja vastailla kysymyksiin. Eivätkä ole muuten helppoja ensinkään.

KYSYMYKSET
1. Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)
Toivottavasti suurenen iän myötä vain lihasten osalta. Egokin on just passeli nyt. Toivoisin toki olevani viisaampi ja parempi ihminen ennen lopullista valaistumista. Sitä odotellessa voisin vaikka yrittää elää jokaisen päivän niin, että illalla voisin hyvillä mielin kallistaa pään tyynyyn ja todeta, että olipa kiva nähdä tämäkin päivä. 

Maailmanparannushaaveita ei ole, ihmisten käsissä on aivan liian paljon valtaa ja rahaa.

Ajoittain hellin haavetta täydellisestä irtiotosta. Jos voisi vaikka vuodeksi syrjäytyä jonnekin tuuliseen islantilaiskylään valokuvauksen merkeissä, se olisi aika kivaa. On eri asia olla yksin kuin olla yksinäinen. Minä arvostan ja tarvitsen yksinoloa. Sitä, että on oma tila ja omaa ilmaa, aikaa omille ajatuksille. Kellon nakkaisin huitsulan kuuseen.


2. Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin . . .
… julkitoisin oikean mielipiteeni esiin useammin. Olen turhan usein turhan korrekti. Elämäni aikana olen yrittänyt opetella pitämään pokerinaaman kaikissa tilanteissa ja ehkä sen myötä ihmiset eivät tunne todellista minääni. Tarttuisin ehkä pikkuisen rohkeammin tilaisuuksiin, nyt yritän ajatella kaiken järkevimmän kautta.
3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?
Hyvin monet. Joulukäynti hautausmaalla, Suvivirsi, kirkon urut, jotkut musiikkikappaleet. Se tunne kun lentokoneen pyörät irtoavat kiitotiestä. Lopulliset hyvästit.

Onnesta en muista itkeneeni, surusta ja lohduttomuudesta kyllä. Yksinäisyydestäkin joskus. Epäreiluus, epäoikeudenmukaisuus ja pettymiset ihmisten toimintaan saavat aikaan harmin kyyneleitä. 

4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?
Onnekkaana olen jo saanut kokeilla yhtä jos toistakin harrastusta. Haluaisin oikeastaan vain kehittyä paremmaksi valokuvaajaksi, kertoa tarinoita kuvien kautta. Saada kuvien ihmiset näyttämään hetkeksi onnellisilta.


5. Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä muuttunut iän myötä?
En usko, että lähden koskaan kauneusleikkauksilla etsimään itseäni. Onneksi se ei ollut mahdollista silloin kun olin nuori ja epävarma. Olen huomannut, että liikunta ja kohtuulliset elämäntavat saavat peilikuvan näyttämään paremmalta. Kun sisin voi hyvin, peilikuvakin on nätimpi.

Joskus olen surrut nenääni jonka olisin niin mielelläni halunnut suoremmaksi ja kapeammaksi. Epäsymmetrinen selkäkin on joskus ahdistanut hurjasti. Nyt selkää sietää paremmin kun se ei ole kipeä. Suren niitä ihmisiä, jotka paikkaavat jotain elämänsä aukkoa kauneuskirurgian kautta. Heistä tulee lopulta itsensä irvikuvia.

6. Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?
No sehän on Eilisen aurinko. Riesaksi koen erityisesti Mamban koko tuotannon ja Yö tulee hyvänä yökkökakkosena. Korvamatona nillittää yleensä joku pahuksen mainosrenkutus, pullava, pullava…. 

7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?
Välttämätön hankinta ihan näinä päivinä on uusi printteri. Muilta osin tekniset helyt ovat ihan toimivia. Jos kameravarusteet luetaan tietotekniikkaan, voisin linkittää tänne muutaman Sigman -linssin. Sitä paitsi, enemmän kuin uutta tekniikkaa, tarvitsisin 'kuinka saat tietotekniikastasi enemmän irti' -kurssin. En jaksa hekumoida nörttihaaveilla, minulle riittää se, että koneet toimivat rykimättä.

8. Opiskeluhaaveita, mitä?
Taisin tuossa yllä jo vastata tähän. Olisi älyttömän hyödyllistä käydä Mac-tuotteet for dummies -kurssi.
Vakavammin puhuen, valokuvaus olisi se mitä oikeasti haluaisin opiskella, jopa johonkin tutkintoon saakka. Voisin myös ajoittain kuvitella löytäväni työsarkaa kuntoliikunnan puolelta. Uskon, että omasta ikäryhmästäni saattaisi löytyä hyvinkin ihmisiä, joille minulla olisi jotain annettavaa. Enkä nyt tarkoita PT-bisnestä härskeimmillään jossa jokainen yhdet bikinikisat käynyt heitukka tilaa PT -käytikortit.
Jonkinlainen vertaistuki voisin hyvinkin kuvitella olevani. 


9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?
Hyväksy itsesi.  Oma elämänpolku, kuinka 'minusta tuli minä' -on vaan siedettävä ja hyväksyttävä. Olen tehnyt itsekkäitä, piittaamattomia ja älyttömiäkin ratkaisuja, mutta jälkikäteen voin sanoa, että kaikkia niitä on johonkin tarvittu. Kaikkien tarpeellisuutta en vieläkään käsitä, mutta kohtalo on näin päättänyt. 

Suoraan sanoen, se päivä jolloin hyväksyin itseni sellaisena kuin olen ja pystyin antamaan itselleni jotkut ratkaisuni anteeksi. Ymmärsin myös, etten tästä sen hohdokkaammaksi tule. Se oli loppuelämäni paras päivä. Päivä ajoittui jonnekin 90-luvun loppupuolelle.

Ihminen joka ei hyväksy itseään, on yleensä hyvin kärkäs arvostelemaan toisia ja heidän päätöksiään. En haluaisi olla toisten tunkioita tonkiva kapeakatseinen, kaunainen ja omahyväinen typerys.

10. Riitätkö itsellesi?
Aina voisi yrittää olla parempi ihminen, puoliso, äiti, tytär, sisar. Pitää olla armollinen itselleen ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Aina ei tarvitse jaksaa. Joskus on hyvä ja puhdistava kokemus itkeä ja parkua omaa riittämättömyyttään.
11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?
Hirveän vaikea kysymys ja mielenkiinnon kohde vaihtelee kausittain. Käsillä voi tehdä niin paljon hyvää -ja hirvittävän määrän pahaa. Tykkään sämpylätaikinan runttaamisesta, tykkään levypainojen siirtelemisestä, tykkään hevosen silittämisestä, tykkään kukkien istuttamisesta, setelien laskemisesta.  Parasta on se, että käsissä on tunto. Käsien välittämä tunne on tärkeintä ja mieluisinta.  



Haasteen nakkaan tällä kertaa Seattleen. Ja toisen Kirkkonummelle Jillalle. Kaksi täysin erilaisessa elämäntilanteessa olevaa ihmistä antavat varmasti mielenkiintoisia näkökulmia.

8 kommenttia:

  1. Hienoja vastauksia ja vaikka en pidäkään näistä haasteista - jokusen niitä tehneenä, niin silti näitä vastauksia on mielenkiintoista lukea koska ei siinä "arkipäivän kommentoinnissa" tule kovin paljon itsestään tai mietteistään kerrottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä juurikaan miettinyt vastausteni viisautta tai hienoutta, ihan vaan yritin pukea sanoiksi sekavia ajatuksiani. Yleensä yksi ajatus johtaa toiseen ja siitä syntyy iso vyyhti josta olennaisen, punaisen langan etsiminen on hitonmoinen homma. Niin kävi nytkin.

      Onneksi näihin ei ole oikeita vastauksia. On vain aitoja tai epätosia.
      Yritin olla rehellinen.

      Poista
    2. Totta. Nuo ovat niitä juttuja jotka ovat takaraivossa ja tavallaan vaikuttavat alitajuisesti arjen päätöksiin ja valintoihin niitä sen tarkemmin ajattelematta, ts. ne tekevät ihmisestä sen mitä ihminen on ja miten hän käyttäytyy eli menipäs syvälliseksi mutta varmaan tajusit mitä tarkoitin.

      Ps. Mikäli teikäläinen on tuo kuvan nainen, niin pisteet treeneistä. Hyvä kroppa.

      Poista
    3. *köhhöhh* Lattianmyötäisenä välikuolemaa tekevä ihmisriepu on aika litteänä eikä vinoutumatkaan näy. Kiitos kuitenkin.

      Poista
  2. Vai haasteella nakkasit. En minäkään näistä niin tykkää, mutta otan kuitenkin työn alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NI niin nakkasin. Mullakin asia hautui useamman päivän. Löysin luonnoskansiosta monta muutakin aloitettua haastevastausta, aika taitaa niiden osalta olla jo ohi.

      Poista
  3. Arvaatkin varmaan, että nyökyttelen täällä vastauksillesi niskat paukkuen. :D
    Siis ei mulla niitä valokuvausintohimoja ole, mutta nuo yleisemmät.

    Voin kertoa, että tämä vuorotteluvapaa on myös ruokkinut yksinoloni kaipuuta. Ihan taivaallista, oikeasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Miten niin en ole yllättynyt?

      Yksinolo on ylellisyyttä.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!