keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Neppisauto ja Musta Matala

Tänään oli illalla Esikoisen koululla Kevätkonsertti.
Sinne matkattiin minä, Äitikulta ja Esikoinen.

Kaupunkimme kehätieltä (köhköh) poistuin oikeasta rampista, ryhmityin vasemmalle kääntyvien kaistalle ja jäin odottelemaan vihreää nuolivaloa.

Odotellessani kuuntelin Äitikulla jaarittelua kommentointia Pääsiäisen ruokalistasta. Valo vaihtui ja lähdin tyylini mukaisesti rivakasti liikkeelle. Päästyäni autonmitan verran eteenpäin, keskellä risteysaluetta tajusin, että vasemmalta, kaupungin suunnasta pyyhältää täyttä kaasua musta, matala auto suoraan kohti.

Siinä oli 'ehkä hetki' aikaa päättää mitä teen, painoin kaasua ja toivoin ehtiväni alta pois. En olisi ehtinyt, onneksi mustan matalan kuski teki riuskan väistön omasta suunnastaan katsoen oikeaan. Onneksi hänen oikeanpuolimmaisella kaistallaan ei ollut ketään, olisi keilannut komeasti.

Tärinä iski vasta marketin pihalla, piti ihan pikku hetki puhaltaa. Se oli niin liki.

Jälkeenpäin piirsin mielessäni kartan tapahtumapaikasta ja kyllä se mustan matalan kuski tuli törkeästi sekä ylinopeutta (alueella 60 km/h) ETTÄ päin punaisia.

Minulla ei ollut aikaa katsella auton rekkaria saati muita tuntomerkkejä. Perinaisellinen kuvaus: musta matala.

Kiesini olisi lentänyt kuin neppisauto pois mustan matalan tieltä, suoraan olin osumareitillä. Äitikullan olisi myös käynyt pahasti eikä Esikoisellakaan olisi ollut kummoiset mahdollisuudet kävellä omin jaloin autosta ulos… jos olisi rysähtänyt.

Onneksi tilanne jäi taakse ja meistä jokainen pääsi myös Kevätkonsertiin. Siellä ei tarvittu montaa tahtia kun silmäkulmasta pukkasi silmähikeä ja kurkkua kuristi.

Mustan Matalan kuskin onneksi en nähnyt rekkaria sillä olisin kyllä jahdannut hänet käsiini vaikka maailman ääristä, vanha kunnon Patsy Stone tässä kiteyttää tuntemukseni erittäin aidosti:


Huomenna katsellaan kevätkuvia Torpalta, kurkataan Päivi-Ö:n outlookia ja ja ja… vietetään kiirastorstain iltaa.

Hyvää yötä, muista punaisen ja vihreän liikennevalon ero, missä lienetkin!

8 kommenttia:

  1. Joskus on onni myötä, suojelusenkelit hereillä ja jollakulla riittävän nopeat refleksit sekä tähtien asennot oikeat. Hyvä niin.
    Olen ollut samassa tilanteessa. Pelkääjän paikalla. Tosin siinä ei ehtinyt edes pelätä.OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näköjään ollut mun vuoro.

      Nukuin huonosti, piti aamupäivällä paikata vajetta.

      Poista
  2. Huh, onneksi selvisitte säikähdyksellä!

    Henkilökohtaisesti mulla on paha angsti punaisia päin ajelijoita kohtaan, todella törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista. Olen itse meinannut jäädä jalankulkijana alle, kun olin kerran ylittämässä isoa tietä ja oli niin kiire, että heti kun tuli jalankulkijoille vihreä, ryntäsin tielle. Mukana olleet kaverit ehtii huutaa mulle varo ja siinä samassa näin vihreän auton tulevan kauheaa kyytiä vasemmalta suoraan kohti. Ehdin pysäyttää liikkeeni sen verran, että ko auto osui mua vain kyynärpäähän peilillään. Jos kaverit ei olisi huutaneet enkä olisi ehtinyt juuri hidastaa, olisin jäänyt kunnolla alle. No, tämän vihreän auton kuljettaja ei luonnollisestikaan jäänyt pyytelemään anteeksi tai mitään, jatkoi matkaansa samaa vauhtia. Mutta on se nyt ***tana, että tarvii keskellä kaupunkia, missä on monta ihmistä ylittämässä tietä, ajaa täysillä päin punaisia. Aivan hullua ja kortti ja auto pois tuollaisilta. Tosin tämän jälkeen ite totesin, että parempi alkaa jalan kulkiessaan loikkimaan päin punaisia, niin tulee katsottua kunnolla ympärilleen, vihreät valot jalankulkijoille on hengenvaarallisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten mä pelkään pysähtyä kaksikaistaisella suojatien eteen päästääkseni jalankulkijan yli. Liian monesti on viereistä kaistaa pyyhälletty sukkana ohi.

      Kerran oli lähellä, että naapurin pikkulikka jäi edessä auton alle, onneksi oli kesä, auton ikkuna auki ja kuuli karjaisuni; VARO!

      Liikenne pitäisi olla yhteispeliä, ei pelkkää omien oikeuksien nimissä jyräämistä.

      Poista
  3. Eilen Maestron lentopallotreenien matkalla hirvi oli pyrkinyt sisään autoon, mutta täpärät väistöliikkeet oli pitäneet auton ja hirven massat erillään. Olen kiitollinen, että leskeys ei koittanut just eilen. Haluaisin jatkaa tätä taistelutannerta toki vielä eteenpäin. Mutta vähältä piti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uhhuh, läheltä piti. Hirvieläintä ei voi ennakoida, ne vain tulee eikä kysele.

      Taas on saatu oppia, että päiviensä määrää ei kukaan tiedä ja aina se elämä jää kesken. Pitäisi muistaa nauttia jokaisesta aamusta jolloin herää.

      Poista
    2. Hirvi on vain järjetön eläin, mutta matalan mustan kuljettajalla lienee lisenssi ja järki (????) tallella. No tekotapa ei puolla olettamustani. Kevät saa taas testosteronit jylläämään ja se näkyy mm. liikenteessä ikävällä tavalla. Itse alan kyllästyä jo Audien logoon peräpuskurini tietämillä. Ja ei - en minäkään mummoile liiketeessä, mutta joillekin mikään ei riitä. Ja kyllä- 100%:sti siellä Audissa on mies kuskina.

      Poista
    3. Niin, eilen kävi lähellä, tänään osui.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!