torstai 24. huhtikuuta 2014

Kevät etenee


Päinvastoin kuin tässä viimeviikkoisessa kuvassa, meitä Perä-Kurjalan asukkeja on tällä viikolla hemmoteltu huikean sinisellä taivaalla, silmiä siristyttävän kirkkaalla auringolla ja -ettei totuus unohtuisi- hyytävän kylmällä pohjoistuulella.

Veli Milton tarpoi hartiat kyyryssä pihan poikki, tuuli meinasi lennättää kissan varaston seinään, mutta sisulla Milton puski vastatuuleen ja mummolaan.
Siistiksi haravoitu piha on taas täynnä salavan oksia ja muuta roinaa, kaikkea se tuuli kuljettaakin. Ihmettelin ihan hurjasti kun pihalla lepatti mikälie poprillipaketin muovipussi, meiltä se ei taatusti ole lähtöisin. Ilmeisesti joku ohiajaja on vetäissyt ns. myyntimiehen lounaan ja nakannut pussin autoa sotkemasta meidän pihaan.

Tupakantumppejakin on löytynyt mutta luulen, että linnut niitä kanniskelevat.

Kevään myötä teiden varsille on ilmestynyt jätesäkkiröykkiöitä, urheiluseuralaiset, metsämiehet ja ketkälie vapaaehtoiset tarpovat teiden reunoilla ja keräävät kaiken sen roskan jota jotkut kilipäät nakkelevat autoistaan ulos. Jollain tavalla ymmärrän omanankarat ja ehkä jopa banaaninkuoret, mutta mäkkärikasseja en, roskapusseista puhumattakaan.

Tänään jäin liikennevaloissa laskemaan täyteen kerättyjä roskapussukoita. Yhden sillan päässä nyykötti 8 täyttä jätesäkillistä roinaa. Ja seuraava melkein yhtä iso säkkivuori oli ihan parin valotolpan päässä. Hatunnosto teidenvarsien siivoojille ja hitonmoinen, pitkä sylki niille urpoille jotka autoistaan roskaa pientareille syytävät.

Kun seuraavan kerran näen jonkun nakkaavan autostaan ulos röökiaskiroskat, otan rekkarista kuvan ja lähetän auton haltijalle.


Tämä piippa on painettu maahan ihan tarkoituksella, tuolla mullan alla on elämää, toivottavasti eläjä on iso ja pulska talvivalkosipuli.

Päivittäin voi bongata uusia pinnalle päässeitä, pitäisi vaan malttaa hiljentyä penkkien äärelle raivaamaan enimmät rikat ja roskat pois. Äitikulta on jo oman tonttinsa hoitanut ja hänellä kukkapenkit tuuhistuvat päivä päivältä vihreämmiksi.

Nyt näkyy vuorossa olevan taimien ruukuttaminen, toin hänelle 9 säkillistä multaa  (á 45 l) josta riittänee ainakin ensialkuun samettiruusuille ja muille kesäkukkien taimille.

Ensi viikolla riemu sitten repeääkin,  kun tilattu kasvihuone laskeutuu Torpan maaperälle. Paikka on mitä mainioin, se tosin vaatii parin riuskan lapiomiehen päivän urakointia. Sitten ne harkkoperustat, suodatinkankaat ja muut hilppeet jonka päälle kasvihuone on tarkoitus kyhätä. Saahan nähdä painetaanko hommia yövuorossa, päiväaika ei meinaan tule riittämään.

Iso-J:lle pukkaa stressiä, sisäsauna on vieläkin kiuasta vaille viimeistelemättä ja pari muutakin urakkaa pitäisi saada oikeiden töiden ohella alulle. Kaikki aikanaan, pihasauna riittää vallan hyvin onha meillä kuitenkin suihku talossa.

Tulevana viikonloppuna urakoidaan matkalaskut ajantasalle ja ilahdutetaan kirjanpitäjää alkuviikosta isolla nivaskalla. Ja tietysti säät senkus paranevat, juuri sopivasti sisähommien aikaan.

Äitikulta ja pikkuväki huhtikuussa 2013

Tänään ohjelmassa on Nuorimmaisen koulun vanhempainilta, viimeinen alakoulussa. Ensi vuoden kouluasia on vielä auki, asia josta tulemme vielä keskustelemaan isoilla kirjaimilla. Etenkin jos hänelle sittenkin aukenee paikka samasta opinahjosta jota Esikoinen jo yhden vuoden on ansiokkaasti käynyt ja jota minäkin (vähemmän ansiokkaasti) aikanani kävin.

Turha kai mainita, että Nuorimmainen on jääräpää joka ei kaihda kataliakaan keinoja. Hän tahtoo sittenkin lähikouluun johon parhaat kaverit menevät. Ipana uhkasi, että "varautukaa sitten alisuorittamiseen, voi olla, etten mä hirveesti jaksa panostaa opiskeluun jos te pakotatte mut kaupunkiin kouluun…"
Pahuksen näsäviisas ja kiero ryökäle. Mistä lie oppinsa ja sisunsa saanut? Minä en mitään tunnusta.

Tässäpä nämä tärkeimmät tältä päivältä. Viikon kuntosalitreenit (kaikki voimaviikon kolme treeniä) on tehty, loppuviikkoon toivottavasti mahtuu pari pyörälenkkiä ja yksi riuskempi jolkottelu. Lähiseudulla on huiman kivalta vaikuttava luontopolku, sen voisi ihan huvikseen käydä tarpomassa.

Saas nähdä mitä viikonlopusta lopulta kehittyy, tässä ollaan niin jännän äärellä että… enkä takuulla kerro vielä enempää!

Loppuun vielä muutama räpsy Perillisten viime viikon ratsastustunnilta. Ovat ne juuttaat edistyneet. Niin helpolta ja niin hauskalta näytti meno, melkein kävi kateeksi.

Näillä mennään, kepeitä polkuja missä kuljetkin!





4 kommenttia:

  1. No vot, kevättä pukkaa ja heti lämpöisiä kelejäkin mutta pieniä ne ovat tämän pään pihatouhut teidän isoon lääniin verrattuna. Tuullut ei ole kuin toissapäivänä eikä silloinkaan kovin rivakasti mutta riittävän lujaa jäähdyttääksen kämpän.

    Taitaa se kasvihuone olla astetta isompi vai olenko väärässä? Niin, eikä sun itäis vihjailla mitään "jännän ääristä" kun tiedät mun sairaalloisen uteliaan luonteeni, nytkin jäi häiritsemään että mitä siellä tapahtuu ? ;D

    Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oli 'pakko' vähän kopaista kukkapenkkejä kun Äitikulta heittelee merkitseviä katseita omalta pihaltaan naapurin suuntaan. Kun ei piruuttaan tullut mun penkkejä rassaamaan, meni ja parturoi maakellarin katon.

      Kasvihuone on 9m2, ei sen isompi. Mahtuu pyörähtämään sisällä kottareillakin, ehkä.

      Odottele vaan, laitan tänään pientä vihjettä :D

      Poista
  2. Tässä viikolla tallustellessani tuonne kampaajalleni noin kahden kilsan päähän ajattelin taas kuinka helvetin typeriä ihmiset ovat roskatessaan ympäristöään. Kaikki kävelytienvarret täynnä roskaa ja koiranpaskaa. Tai no, koiranpaskat ovat aika hyvin nyt maatuneet kun on ollut aurinkoista ja kuivaa, mutta tuossa aiemmin näky oli vielä karmaisevampi... Ärsyttävää.

    Ihanaa, kasvihuone! Nyt oon kade... Saat siellä kasvatella tomaatteja ja vaikka mitä! Yrtitkin tulevat hujauksessa tuollaisessa pytingissä. Kuvia jakoon sitten kun koko komeus on pystytettynä. :)

    Viikonloppuja sinne Torpanmäelle & asukeille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tismalleen! Koiranpaska sentään maatuu parilla sateella takaisin maaksi mutta lasi ja muovi viipyvät ilonamme useita vuosisatoja.

      Kasvihuone on Äitikullan viimevuotinen synttärilahja. Ihminen jolla on jo kaikkea (paitsi kasvihuone) sai toivomansa lahjan.

      Kunhan koko komeus on kyhätty paikoilleen voi olla monen per..leen takana mutta pakkohan se on tänä keväänä pystyyn polkaista. Ilolla minäkin odotan sitä, aion meinaan kokeilla viiniköynnöstä :D

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!