perjantai 14. maaliskuuta 2014

Sekalaisia selityksiä ja materialismilla hekumointia

Orava by Iso-J
Halleluja!
Sain juuri siirrettyä reippaat neljäsataa kuvaa Islannista läppärille. Koska varjelen niitä kuviani kuin entinen impi ainokaistaan, jätin kuvat vielä varmuudeksi myös kameran kortille. Ennen kuin poistan ne kortilta, täytyy vielä ottaa varmarit ulkoiselle kovalevylle ja teettää valituista kuvista pari settiä paperiversioita.

Muistaakseni olen myös ostanut digitaalisesta varastosta tilaa jokusen teratavun verran, siirrän kuvat myös sinne. On nimittäin todennäköisempää, että läppäri hajoaa, ulkoinen kovalevy jumittaa, kamera kortteineen pöllitään ja paperikuvat hukkuvat kuin se, että pääsen uudestaan viimeviikkoisille pelipaikoille.

Nyt kun yksi erä kuvia on läppärillä, aion ajatuksella ja asiaankuuluvalla hartaudella palata niiden äärelle ja julkaisen jonkinlaisen koosteen Torpan Päiväkirjan uudella alasivulla. Kun semmoinen ilmestyy tuohon Hirnakan Talli -sivun liepeille, tiedätte kuvien olevan valmiina katseltaviksi.

Älkää nyt kuitenkaan hengitystä pidätellen odottako julkaisua, tässä on taas pari muuttujaa asioiden edistymistä jarruttamassa.

Noin kilo kananrintaa

Kuvia plaratessa löysin pari vanhempaa kuvaa. Oli taannoin siitä paikallisesta lihataivaasta tarinaa. No tuossa on isolla paistinpannulla neljä rintafileetä. Kilohinta 8,50 €. Punnitsin fileet ja keskipaino on noin 200 g.

Tänään Iso-J ja Nilkuttava-Perillinen kävivät hakemassa uuden lastin, hirmuisia pihvejä ja kaikkea muuta ja koko painava kassillinen vajaat 40 €. Se on iso raha, mutta onpa täyttä evästäkin rahan vastineeksi. Ei meillä ennen ole syöty perjantaipihvejä mutta nyt syötiin. Vallan mainiota, jopa minäkin hiljenin niiden äärelle. Hyvää, mureaa ja tuoretta lihaa.

Iso-J tuli henkilökohtaisesti talliin tarkastamaan hevosten hyvinvoinnin. Syy selvisi äkkiä, hevosen lihan kilohinta kuului olleen tiskillä 50 €/kg… ja molemmat olivat maistaneet, myös Esikoinen. Hyvää kuului olleen. Siihen hintaan sietää ollakin.


Kulunut viikko on mennyt palautuessa ja toisaalta arkeen palatessa. Kuntosaliohjelmassa oli vuorossa kolme raskasta treenikertaa joista eilinen jalkajumppa ohjattuna. Kävelen tänään köpötellen, huomenna en varmaankaan kävele ollenkaan. Ja menin hölmöyksissäni ilmoittautumaan lauantaiaamun Gritteihin. Sekä Strength että Plyo -versiot meinasin veivata. Hullu minä. Kirosin hulluuttani kaupungilta kotiin ajellessa, pelkkä vaihteen vaihtaminen sai aikaan irvistelyjä ja tuskaisia voihkaisuja. Pakko yrittää vähän venytellä tänään, huomenna ei hyvä heilu muutoin. Enkä heilu minäkään.

Heinäkuorma on haettu ja nyt sitä piisaa ainakin kuukaudeksi. Hevosten vuolu sovittu maanantaiksi, Nassen trimmi varattu ja sekalaisia paperitöitä pyöritelty pinosta toiseen. Iso-J käväisi reissussa, ihan yön yli viipyi ja se on muuten harvinaista se. Espoossa asuessa lähti yleensä sunnuntaina, tuli torstaina kotiin. Nyt tekee reissut kotoa käsin.

Viikonlopuksi on sekalainen kattaus ohjelmaa. Haravointia, kanalan kevätsiivous, kirjanpitotositteiden setvimistä, matkalaskuja ja laskujen maksua. Kolme viimeistä korvaisin niin mielelläni jollain muulla.

Veroilmoituksetkin hönkyvät päälle.

Mutta nyt mukavampiin asioihin, tuliaisiin.

Aito islantilainen villahuivi

Ihastelin kaupoissa islantilaisia käsitöitä ja nuo neuleethan ovat aivan ihania. Kauniita, luonnollisia sävyjä ja luonnollisesti hyvä, suorastaan hiottava hinta. Meitä kaikkia odotti hotellihuoneissa tervetuliaislahjana omat kaulaliinat. Koska Nemppa osti (lievästi pakottamanani) petroolinsinisen 66Northin ihanan untuvatakin, hän sai sinisävyisen huivin. Minulle passaa mustaharmaavalkoinen hyvin.

Kaulahuivi on juuri passeli neule, sitä tulee käytettyä. Omien havaintojeni perusteella paikalliset tekstiilit näyttävät hyviltä paikan päällä, mutta harva käyttää Tunisiasta tuotuja kaftaaneja työasunaan. Tai Lapista tuotua neljäntuulen lakkia arkena kotikonnuillaan.

Jätin siis houkuttavat ja koukuttavat neuleet ostamatta. Ihastuin ikihyviksi todella überhienohin hylkeennahkatennareihin mutta kun kalkyloin hintaa euroiksi, totesin, että ostan tennarit kotimaasta ja säästän roimat rahat. Minulla ei todellakaan ole varaa kolmensadan euron tennareihin. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Tiedän myös, että hylkeenpyynti on huonossa huudossa. Olin siis kerrankin korrekti ja järkevä. Tämä hautakiveeni hakattakoon.

Mutta muuten tein mielestäni hyviä hankintoja. Kaikki olivat muun hyvän lisäksi islantilaista tuotantoa.


Ikuista nuoruutta voi jahdata monin keinoin. Koska olo oli kylpylävisiitin jälkeen hehkeä ja virkeä, näitä Blue Lagoon tuotteita piti sitten tuoda kotiinkin. Saimme roimat näytelahjat ja pikkuisen ekstraakin. Tänään postitin hyvillä mielin kuitit Tax Free -kuoressa, palautusta on luvassa kaikesta 15 %, Visakortti kiittää veronpalautuksista.

Myymälän myyjä (ikää kuulema 67 v, näytti korkeintaan ikäiseltäni) varoitti, että näistä tulee riippuvaiseksi, mutta onneksi nettikauppa  toimittaa lisää seerumia ja muita eliksiirejä Suomeenkin. Hinnat näyttävät olevan nettikaupassa pikkuisen tyyriimmät. Katsotaan nyt mihin ihmeisiin nuo tuotteet pystyvät. Mutanaamiosta vaikutuin ihan itse siellä altailla. Siellä oli ainakin kolme Mud Bar -pysäkkiä joissa voi kauhoa naamaansa ja kroppaansa liejua joka totisesti putsasi päivän rasitukset ja pölyt.

Pienessä kassissa pikkuinen, mutta paksu kuvakirja. Sympaattinen ja suloinen. Pääsee yöpöytäkirjakseni. Pelkkä pakkaus tuo hyvän mielen, kuvista puhumattakaan.

Äitikulta sai paikallisia tekstiilejä ja huovutetusta villasta tehdyt lampaannaamat jääkaappimagneettien muodossa. Pientä ja kaunista, mutta aitoa. Ihmiselle jolla on jo kaikkea ja vähän enemmän.

Oli vaikea valita. Niin paljon, niin kauniita tekstiilejä, painotöitä, kuvakirjoja, musiikkia, dvd-levyjä ja kaikkea mahdollista muuta.

Kiinarihkamaa toki oli myös tarjolla, mutta nehän näki jo kaukaa ja osasi välttää.

Perilliset saivat ruosteiset hevosenkengät, tyynyliinan ja Blue Lagoon tuotteita. Kiitos Nemppa, keräsit taas kerran pointsit.
Kentältä bongasin vielä issikkahevosista kertovan dvd:n ja Victoria´s Secret -myymälän, nappiin osuivat kännykkäkuoret ja muut pikkulahjukset. Siihen loppui paikallisuuden suosiminen. Ja visalta happi.

Onnenkenkä, käytössä kulunut

Vauhdikkaita unia tyynyliinan myötä

Me olemme tuoneet Kreikan reissuilta (niiltä muutamilta) pieniä taloja. On niitä jo yhden kylän verran, tuulimyllystä kappeliin, taverna ja kahvila sekä joukko muita rakennuksia. Jotain keramiikkaahan ne ovat, käsin maalattuja ja uniikkeja. Pieniä ja kevyitä tuomisia, niillä voi tunkea matkalaukkujen tyhjät kolot hyötykäyttöön.

Niinpä ilahduin suunnattomasti kun löysin nätin kokoelman minikokoisia islantilaisrakennuksia. Ostin turvetalon, kaupunkitalon ja kirkon. Tuo kirkko näkyi merelle, mutta en päässyt sitä lähempää katsomaan. Tällä kertaa.


Viehätyin suuresti myös tajuttoman hauskoista t-paidoista, minut tunnistaa satunnaisesti mustasta pitkähihaisesta jossa lukee edessä nätillä fontilla Lost in Iceland, takana: Is there anybody out there?

Nyt kun tuliaiset on esitelty, pitäisi kai esitellä niitä reissukuviakin. Antakee armoa, tänään ei heru tämän kummempaa.

Sitten vielä yksi juttu. Sain palautteen jossa valiteltiin, että Torpan Päiväkirja on nykyisin kaikkea muuta kuin maalaiselämää. Olen pahoillani jos et enää tykkää lukea, vapaaehtoisuuteenhan tämä perustuu, puolin ja toisin. Elämässä tapahtuu muutoksia. Itse elämä täällä maalla jatkaa tasaista vuodenkiertoaan (paitsi tänä epätalvena), säät ovat mitä ovat ja sähkö senkus kallistuu. Jatkossakin pääpaino on toki harmaan arjen tapahtumien kirjaamisessa mutta kyllä punttisalikäynneistäkin raportoidaan ja nyt vaahtoan Islannista vielä muutaman postauksen verran. Koettakaa kestää.

Elämä maaseudulla on muutakin kuin päreen valossa villojen kehräämistä.

Sisustusjuttuja en ole esitellyt ennekään, enkä esittele jatkossakaan. Paitsi sisäsauna saa oman esittelynsä sitten kun se on valmis. Enää puuttuu yksi viimeinen kulma, se jossa on kiuas.

Nyt olisi syytä siirtyä yöpuulle sillä huomenna on paljon hommaa. Sikäli mikäli griteistä selviän.
Onhan tämä aika metkaa, pihaa haravoidaan täydellä höyryllä maaliskuun puolivälissä ja ensimmäiset ruttojuuret puskevat rumia päitään pintaan. Tammakin aloitti karvanvaihdon, vihdoin.

Nyt otan Nassesta mallia ja siirryn suorin sorkin tankkaamaan unta huomisen varalle.
Ota rennosti, missä lienetkin!








10 kommenttia:

  1. Voi mikä turvetalo <3

    Nyt alkoi kiinnostaa noi Blue Lagoon hoitotuotteetkin, hmm...

    Lisää Islanti-hypeä odotellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turvemökki on kuin Hobittien asumus.

      Mä luulen, että meidän Lumene on ihan yhtä eksoottista mutta olihan se pakko kokeilla noita Blue Lagoon tuotteita. Toimin mielelläni testaajana.

      Kuvia on tulossa kunhan saan läppärin riistettyä Esikoiselta.
      Ja siivottua sekä tallin että kanalan.

      Poista
  2. Maalla kuuluu keritä lampaista villat, kehrätä langat ja kutoa sukkia. Siinä samalla vuodenkierto kulkee tuoden halonhakkuun, kylvöjen ja sadonkorjuun riemut tupaan. Eiks nih? Lopun aikaa lykitään lunta ja kattellaan revontulia. Sen minkä kiikkustuolista siis jaksaa nousta ylös :D

    Jään innolla odottamaan Islantikuvia ja sitä SELFIETÄ! Rohkeesti nyt vain...

    Antoisaa viikonloppua Torpan väelle ja kaikille muillekin (mä lusin töissä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita <3
      Koeta rimpuilla töissä ja siirry sitten kotiin halonkantoon, maalaisnaisten hyötyliikuntaan. Mie jatkan sontarallia.

      Poista
    2. Täällä semi-maalla (vai mitä tämä on, 18 km lähimpään kauppaan, mutta leipomo pitopalveluineen löytyy 20 m päästä, tontit vajaa ½ hehtaaria ja kymmenen taloa tällä pätkällä. Onhan se maalla olon määritelmään sopivaa?) urbaaneja kermapersemallin kissoja ulkoiluttaessa havaitsin naapurin hakkaavan halkoja aamulla 7 jälkeen kera lastenlasten. Kaikki muut kutovat sukkia paitsi minä (oiva kohde niille kaikille muille). Eli kaikki muut ovat maalaisia, paitsi me? (tosin halkoja hakkaamme tarvittaessa ja viime hetkellä jotern urbanurpoja)

      ei nyt liittynyt mihinkään mutta tilitin silti, sori.

      Poista
    3. Meillä on lähimmälle bussipysäkille lyhyempi matka kuin taajamamerkille. Asutaan entisessä liitoskunnassa ja Isommalle Kirkolle on reilut 20 km. Otettiin ns. rusinat pullasta kun asuinpaikkaa valittiin :D

      Kyllä minä entisenä espoolaisena tätä ihan maaseutuna pidän. Onneksi ei tarvitse elantoa maasta ottaa, ei tämä tilkkunen elätä edes kahta hevosta, ostoheinillä ollaan talvisin.

      Poista
  3. On hanget korkeat nietokset, lumiset terveiset kirkkonummelta :)
    Yhtään en tykkää, olisin jopa haravoinut mielummin kun katsellut tuota valkoista maisemaa, mutta minkäs teet. Säästä ruikuttaminen on melko hedelmätöntä.

    Täytyy kommentoida noita kosmetiikka hankintoja. Tavattiin _ennen_ virkistävää ja piristävää islantilaista kauneuskäsittelyä ja rouva näytti jo silloin sille että tiedossa ja käytössä on terveyden ja kauneuden salainen resepti ! :)

    Tuosta maalaiselämän blogista uupumisesta olen hiukan erimieltä. Kyllä Torpalla piipahtaessa on edelleen vahvasti ja onnellisesti maalla.
    Ja hyvä niin. On kait kuitenkin enempi kysymys elämäntavasta ja asenteesta kuin siitä että meidän pitäisi saada päivittäin lukea millaista se kakan lappaminen juuri nyt onkaan ?

    Hyvää viikonloppua Torpan poppoolle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, hehkeästä en tiedä. Uskon, että se on säännöllinen hikihuuhtelu joka putsaa ihon paremmin kuin mikään eliksiiri. Toivon toki, että mutanaamiot ja seerumit buustaavat pikkuisen lisää.

      Raikas maalaisilma ja hevosenkuola viimeistelkööt hipiän siloisuuden ja tasoittavat rypyt ;-)

      Torppa seisoo mitä tukevammin omalla kunnaallaan ja tunnen itseni etuoikeutetuksi saadessani asua täällä taajaman ulkopuolella.

      Hyvää ja heppaisaa viikonloppua teillekin. Meillä ei ole lunta, eikä muuten tarvitakaan enää tälle 'talvelle'.

      Poista
  4. Harmillista että joku jaksaa nillittää blogin sisällöstä. Blogien lukeminen on aina vapaaehtoista ja voi toki itsekin kirjoittaa omaa blogia, jos siltä tuntuu. Komppaan Soulmate, Kuoma Isolla K:lla Hirnakkaa ja Sallaa ja Titain ihanaa ironiaa maalla asumisesta. Se mitä me jokainen tehdään perustuu ihan täysin vapaaehtoisuuteen. Itse nillitin Sisarelleni tällä viikolla puhelimessa sompaillessani Isolla Kirkolla parkkihallissa että *kulkukoiratkin elävät laadukkaammin kuin minä* ja sitten totesin että se on kyllä ihan oma valinta. Torppa on ihastuttava paikka ja tietenkin paras juttu on rakkaat Ystävät ja Eläinystävät siellä. Arki palasi Nemppalaan on the road ja nyt ihana viikonloppu kotoillessa Isolla K:lla. Ensi viikko on jännittävä, katsotaan mitä se tuo tullessaan. Warm Hugs Nempalta. P.S tänään testailen Blue Lagoon-tuotteita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun ilmoittauduit, tietäen viikko-ohjelmasi hektisyyden, en voi kun hiljaa nieleskellen miettiä miten kaiken jaksat. Mutta luulenpa, että toiset on luotuja kulkemaan ja sinä homehtuisit jos tulisi äkkimuutos 8-16 -työaikoihin.

      Aion ottaa saunaan ihmenaamion, hikihuuhtelun otin jo aamupäivällä kahden Gritin avulla.

      Lepäile, rentoile ja nauti kotisohvan syleilystä.

      Terkut täältä kaikilta!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!