sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Puupää


Älkääs nyt huolestuko, en ole melkein perinteiseksi muodostuneella sunnuntaivisiitilläni paikallisessa sairaanhoitopalvelujen keskittymässä. Ihan kotosalla ja ihmeen käypäisessä kunnossakin.

Eilisen päivitykset jäivät tekemättä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en saanut sen vertaa läppärin syrjästä kiinni, että olisin päiväkirjamerkinnän tehnyt. Koska Perilliset…

Aamulla olin Iso-J:n aputyttönä tallissa, sain ihan itse loimittaa ponistimet ja taluttaakin Töttiksen pihalle. Sieltä luikahdinkin tunniksi takaisin vällyihin, se on nimittäin vähintään tunnin huili lääkkeiden otosta joka tarvitaan elpymiseen, tuhteja troppeja kun ovat. Pää on ihan purua ja pölyä, poikkeuksellisen tiiviisti pakattuna ja kuivana.

Yleensähän minulla tuppaa korvien välys olemaan joko homeessa tai umpijäässä. Tai ainakin hölskyy.
Siinä mielessä mielenkiintoisia nämä kemialliset ihmiskokeet joissa ihan itse voin todeta eri antibioottien ja särkylääkkeiden hassunhauskat yhdistelmät ja niiden vaikutukset.

Reilun tunnin huilin jälkeen (nukuin kuin possu) muuntauduin kaupunkikelpoiseksi ja karautin ihmisten ilmoille. Oli mukava tavata kuntoryhmän tiimiläiset ja kuulla muiden kuulumisia. Omat kuulumiseni kuittasin, että kaksi hienoa juttua on odotettavissa, Islannin reissu ja huhtikuussa se huoltohomma.

Pikkuisen kaihoten kuikuilin salin vempeleitä ja vitkastelin lähtöni kanssa. Olisi niin kovasti tehnyt mieli jäädä… ja edes vähän puristella levytankoa. Ei, minä kovetin mieleni.

Ensi viikolla aloitan, varovasti!


Edellisessä postauksessa taisin mainostaa niitä fine dining -yritelmiäni. Kuvankin lupasin. Ja kuten kuvasta näkyy, eipä ole maailma minussa food stylisistiä menettänyt. Hyviä ne kuitenkin olivat ja ilmeisen rujosta ulkomuodostaan huolimatta (tai juuri siitä johtuen) ne katosivat pöydästä salamana.

Esikoisen taiteilemasta kakkukääryleestä ei kuvia sittenkään otettu, stupid me!

Tänään on ollut rauhallinen villasukkapäivä. Hevoset pääsivät hankihumpille, minä tosin pakenin yrjövadin kanssa yläkerran pimeyteen lepyttelemään ohimoja kolkuttelevaa migreeniä. Mistähän sekin ärtyi? Onneksi ei iskenyt päälle vaan sain lääkkeen pidettyä sisälläni niin kauan, että se ehti vaikuttaa.

Sen mitä toivuttuani ikkunasta katselin, oli komeaa katsottavaa. Sörsselsson askelsi niin upeasti ja reippaasti, että olin kerrankin mykistynyt. Oli kuulema pikkuisen turhan paljon nojannut kuolaimeen, mutta vauhti pysyi aisoissa ja Nuorimmainen kyydissä. Siinä vaiheessa kun maakellarin takaa pomppivan kypärän pomppu muuttui rullaavaksi, tiesin heti askellajin vaihtuneen laukaksi. Ja kyllä, Poni Sörsselsson laukkasi, Nuorimmaisen hymy valaisi naapuripitäjänkin.

Lumi pöllysi ja Dynaaminen Duomme humputteli iloissaan. Töttis kävi tallustelemassa pelloilla, välillä etelässä välillä pohjoisen puolella. On ihan huippumahtavaa, että naapurimme on yhtä innoissaan hevosteluista kuin hevosetkin ja Töttis tykkää talsia kiireettömässä tahdissa. Näytti siltä, että molemmilla oli rentouttavaa.



Ja tämänkin muistin. Kuva ei ole aiemmin julkaistua kummempi mutta tämä linkki vie teosten alkulähteille.

Pikaisella selauksella löysin yhden teoksen 'vanha tamma hunningolla' ja se puhutteli. Kuin myös pari muutakin teosta. Yllättäen monen kuvan edessä joku tietty ihminen nousi mieleeni. Joten nyt taitavat merkkipäivälahjat olla hankkimista vaille valmiita.
Kiitos vielä kerran Jukka & Katariina käynnistänne ja muistamisesta.

Alkava viikko tuo mukanaan leudommat kelit ja tämän hetkisen tiedon mukaan vain maltillisesti lumisateita. Kalenteri näyttää vielä mukavan tyhjältä, toki otan nyt toivuttuani Perillisten kuljetukset vastuulleni. Torstaina olisi taas ratsastustunti Keski-Karjalan kunnailla.

Lauantaina muuten satoi ihan vimmatusti, kaupungista ajelin kotiin jonon jatkona huimaa 60 km/h ja yritin nähdä valkoisen muurin takaa edellä ajelelevien takavaloja sekä lukea muiden tielläkulkijoiden ajatuksia. Mitähän sekin pönttö meinasi kun moottoritien päättymismerkkien jälkeen päätti lähteä sokkona ohituskaistalle kuittailemaan meitä jonossa ajavia? Onneksi moni älysi hiljentää vauhtia vielä entisestään ja se pösilökin pääsi ilman kolhuja takaisin jonoon, siellä kun oli vastaantulijoita ihan samanlainen jono.

Pari kertaa sain minäkin painaa jarrut pohjaan ja toivoa, että pito löytyy ennenkuin kolahtaa. Onneksi löytyi.

Monta peltikolaria ja tieltäsuistumista oli kuitenkin päivän aikana tapahtunut mutta onneksi vahingot rajoittuivat lähinnä peltiin ja muovipuskureihin.

Tälle illalle ei tämän kummempia. Lötkyilen edelleen puupäänä tuvan soffalla ja yritän vajuttaa luettavien lehtien pinoa matalammaksi.

Huomisesta se sitten lähtee, arkinen tallustus kohti kevättä.

Mukavaa illanjatkoa ja viikon alkua, missä lienetkin!


PeeÄäs:
Ihminen ei ikinä opi. Niin monta kertaa kun olen jo tähän saakka raportoinut chilin kirvellyttävistä vaikutuksista, kaipaan näemmä kuitenkin vielä lisäoppia. Käsiä ei voi pestä kylliksi tarkoin, olisi syytä käyttää hanskoja noita kotikasvatettuja pippureita käsitellessä. Nytkin vasen silmä punoittaa ja kirveltää. Ja minä vain äkkiä hipaisin...










12 kommenttia:

  1. Chili hipaisu on muistissa, koko käden otteella! :D

    Paranemista toivotan minä.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa 'pestä' kädet ruokaöljyllä chilin hipelöinnin jälkeen. Auttaa eikä tartte hanskoja sitä työstäessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thänx, tuotapa en ole tullut kokeilleeksi. Hanskat on niin … jotenkin oudot. En minä osaa hanskakäsin ruokaa laittaa.

      Poista
  3. Mä en opi tota chilijuttua kans varmaan ikinä... Syksyllä meidän tallin emäntä joutui pitään maitorättiä nenässään ja varoitti meikäläistä sitten samoista chileistä. No, minä hipaisin silmäkulmaa siitä viikon päästä ja kaksi huuhtelua vesihanan alla ja sitten tuppo silmässä istumista muunsi olon kestettäväksi. Vähän aikaa sitten niistin nenääni chilin käsittelyn jälkeen ja en edes sormin osunut, mutta menee näköjään ohuen paperinkin läpi ja toinen sierain tulessa olin sitten.

    Näitä kun valittelin töissä, niin pisti eräs työkaverini silti paremmaksi. Hän oli nuorempana miehenä aikoinaan ollut lähdössä hienompiin juhliin smokki päällä. Oli siinä tehnyt joutessaan chilisalsan valmiiksi seuraavaa päivää varten ja lähtenyt sitten taksilla juhliin. Taksin takapenkillä istuessaan oli alkanut housuissa valtava polttelu. Oli kaveri miettinyt, että onko hän ollut viime aikoina jotenkin paheellinen, kun oli tuohon aikaan sinkkumiehiä. Kunnes hänellä välähti, että niin, hän kävi pissalla sen chilin käsittelyn jälkeen ennen taksiin lähtöä. Oli siinä sitten ollut melko tuskainen taksimatka, kun ei asialle oikein voinut tehdä mitään taksissa.

    Tämän jälkeen ei enää huvittanut valittaa omasta silmäkulmasta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, chili on varsinainen tuskantuoja, olkoonkin, että mausteena mainio.

      Toinen aine, jonka käyttöä en ikinä opi on hevoslinimentti. Minulla on kun töpöttää kaksi lekkeriä linimenttiä vessan lattialla. Ja lähes joka hemmetin kerta kun päätän pytyllä istuksiessani lotrata kintut linimentillä päädyn a) katumaan syvästi nopeaa toimintaani ennen ajattelua b) huimiin akrobaattisiin liikkeisiin ylettääkseni käsipesulle.

      Yhhyyh että osaa olla tehokasta ainetta sekin...



      Poista
    2. Juu aika moni hevosihminen ja hevosihmisen mies käyttää tuota linimenttiä ittelleenkin. Vaan minäpä olen kerrankin jossakin viisas ja en käytä tuota omaan hipiään niin vältyn paljolta :D

      Poista
    3. Jumaleissöni, se ruokaöljykikka tepsii. Eilen silppusin chiliä, laiskuutani hiersin sen ihan näpeissäni murskaksi. Mutta pesun jälkeen hölväsin sormet oliiviöljyllä ja kas, eipä kirveltänyt enää vaikka ajatuksissani taas silmänurkkaakin hieraisin.

      Poista
  4. Chilin kapsaisiini on rasvaliukoinen. Eli mikä tahansa öljy liuottaa poltetta iholta.

    Ja olen hengissä. Eilen tuli vähän pohjat vastaan, mutta sieltähän ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin. Päivän koulutusduunien jälkeen sain jopa vähän nukahdettua, ei ns. normaalissa mennään. Ja huominen on vapaata, jonka ajattelin viettää pitkään nukkuen. Herään sitten uutena ihmisenä - selkää kolottaen. Vaikka selkä onkin ns. terve, niin yli 12 tunnin nukkumista se ei marisematta kestä. Vertyy kyllä pienellä vaivalla, mutta kehtaa ajaa pois sängystä...

    Hauskaa ja leppeää nousuviikkoa kaikille! Kelien puolesta en valita - vain pari pakkasastetta ja pientä lumen hiutailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, öljypullo siirtyy piirun verran lähemmäs tiskipöytää.

      Onpa hyvä, että tiedostat nyt itse tilasi ja toivottavasti maltat lepuuttaa tänään. Sä olet huono sanomaan ei, se on niin nähty. Mutta jospa tänään sanoisit ei kaikelle mikä uhkaa lepoasi?

      Meilläkin muuttui keli, pakkasesta melkein suvisääksi ja yöllä tuli sentin verran uutta lunta. Semmoista sopivan tahmeaa, että pihatien lingolla kiillotettu aluekin on turvallista askeltaa.

      Hevoset pääsivät ulos ilman loimia, putsatkoot nyt pölynsä ja villahousunsa puhtaassa lumessa.

      Poista
  5. Hirnakka rakas, tämä tulee sydämestä ja rakkaudella; nyt kun olen opetelemassa terveitä aamiaisia ja muutenkin tervettä elämäntapaa johon ei kuulu jatkuva ravaaminen jääkaapilla, niin olisiko mitenkään mahdollista että että hillitsisit itsesi näiden ruokapostausten (kuvien) suhteen. Ei ole kiva lukea sun blogia loppuun kun joutuu naulaamaan jalkansa lattiaan..

    Niin, ja muistuttaisin vielä että Itellalla on niitä "Ilahduta ystävääsi ruokalähetyksellä" - kirjekuoria/paketteja eli kun seuraavan kerran harrastat tuota "fine diningia", niin sutaiseppa jokunen tusina noita herkullisen näköisiä juttusia tulemaan tänne päin :D

    Onnittelut jälkikasvulle ja poniloisille - hienoa lukea onnistumisista!

    Nyt tää pussaillis sitä terveemmäksi että se tulis parempi olo <3

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com