maanantai 17. helmikuuta 2014

Piuhat kiinni


Uusi viikko on polkaistu käyntiin.
Kirjaimellisesti polkaisin, olin jo puoli yhdeksältä potkimassa kuntosalin crosstraineria lämmittelyn merkeissä. Sitä ennen oli toki hoidettu Torpan aamurituaalit, ruokittu koirat ja kissat, hevoset ulkoistettu ja Perilliset hoputettu kouluun. Iso-J kurvasi taipaleelle heti kuuden maissa ja on jo kaukana.

Ja kotiintultua oli pakko ottaa tuima tuijotus kameraan, kaapeleihin, käyttöohjeisiin ja asennuslevyihin. Sain kuin sainkin systeemit kukkumaan ja nyt siirrän kuvia hieman takaperoisesti piuhan avulla. En nimittäin lähde nyt ostamaan korttisovitinta ja uutta, siihen sopivaa korttia. Tässä kuussa verottajalle täytyi maksaa niin paljon, että jokaikinen ropo ja killinki pitää miettiä tarkkaan.

Tässä kuva 'työmaalta', huomatkaa etenkin tuolla tähtipeiton liepeillä kuorsaava teknisen neuvonantajan asento, ei näytä olevan minkäänlaista probleemaa hänellä. Minulla sen sijaan oli… mutta sisulla, kiukulla, lapsenuskolla ja hillittömän hyvällä tuurilla sain kuin sainkin kameran kortilla olleet kuvat siirtymään läppärille. Se, että ne tallentuivat ihan älyttömään kansioon, on loppujen lopuksi pikkuinen murhe, saanhan minä ne sieltä tongittua.

Tekninen tuki sen sijaan päästeli melkoisia taistelukaasuja joten jouduin häätämään hänet kokonaan muille mestoille.


Ilahduin onnistumisestani niin paljon, että otin pierunhajuisen teknisen neuvonantajan, Peetun ja kameran mukaani ja lähdimme joukolla viemään hevosille päiväheiniä. Pari kuvaakin sain napattua  maitomaisen utuisesta helmikuun päivästä. Ei helmeile muu kuin lumenkolaajalla tippa otsalla.

Kanalassa piti myös poiketa kuvaamassa, lupasin silkkikanojen Olgan ja TiuTiun kotipesään kuvia. Vanha silkkikana Hattarapää on ominut TiuTiun omakseen ja koska se haudontahommakin meni puihin, TiuTiu saa nyt mammakanan jakamattoman huomion. Olga hengailee mukana. Vanha silkkikukko Gaddafi taitaa olla elämänsä ehtoossa, nukkuu ja nuokkuu, vähän tepastelee ja sitten taas ottaa nokoset. Eräänä aamuna se ei sitten enää herää, olkoon sitten niin.

Uusi silkkikukko on jo tiedossa ja on kuulema uuttera poika polkemaan. Ehkä meillä uuden kukon myötä on jotain haudottavaakin ja keväämmällä tipuja. Mutta eläköön Gaddafi elämänsä rauhassa, ei päädy pölkylle kun ei näytä olevan vaivainen tai kivulloinen.


On kyllä myönnettävä, että tuo TiuTiu ei ole mikään kedon kaunein kukkanen tuossa kehitysvaiheessa. Mutta jospa se siitä, jos ei ihan joutseneksi niin ainakin tunnistettavaksi silkkikanaksi muuntuisi.

Nyt on muunnuttava itsekin päivän agendassa eteenpäin. Läppäri vaatii kiireellistä elvytyshoitoa laturinpiuhan kautta ja kello kiidättää eteenpäin. Illalla on ajettava vielä kerran kaupunkiin, vanhempainillassa puhutaan tulevasta leirikoulusta, ilmeisesti se on jossain maailmalla. Ja sellaiset ulkomaanreissut vaativat vanhemmiltakin osallistumista. Mitään muuta en uskalla luvata, mutta pari kakkua voin myyjäisiin tehdä jos niin tarvitaan.

Kyllä tästä vielä ihan hyvä viikko tulee kunhan päästään vauhtiin. Mukavaa maanantaita, missä lienetkin!

Kiitos, Sarika!



7 kommenttia:

  1. Meillä ei saa minkäänlaista teknistä apua, mutta hajuhaittoja on sitäkin enemmän. Aamulla heräsin borderinperse kummallakin puolella päätä. Siis ne nukku kumpikin perse mun tyynyllä ja minä kun luulin että isäntä hengitti minuun päin.

    VastaaPoista
  2. Heh, mainio tuo viimeinen kuva - siinä on asennetta :D

    Tekniikan kanssa on tosi ikävää tapella, mutta lopputulos siloittaa tuskaa. Onnea onnistumisesta! Minä usein etenen "sokea kana" tyylillä ja hämmästyttävän usein pääsen tavoitteeseeni. En lakkaa ihmettelmästä, että ymmärtämätön soheltaa kokeeksi jotain ja jopa onnistuu. Silloin kun onnistuu siis...

    TiuTiu on kieltämättä vähän kukertavan näköinen just nyt, mutta mistäpä tietää mikä kaunotar siitä vielä sukeutuukaan. Ja onnea hautomisiin, toivottavasti sieltä piipittää pian tipusia. Kauanko kana muuten hautookaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajopuuteoriani pätee myös tietotekniikan kanssa, yllättävän usein sitä osuu ihan puhtaasti tuurilla oikeaan ja saa sekä ohjelmat ladattua että piuhat kytkettyä.

      Kana hautoo kolme viikkoa. Meillä on nyt pientä haudontakaaosta. Ne jo aloitetut haudonnat on hylätty ja yhdessä pesässä pesii nyt kaksi rouvaa, kukin omien munakasojensa päällä. Saas nähdä mitä nuo huimat nyt saavat aikaan.

      Poista
  3. Minä kun luulin että täällä käsiteltiin vasektomiaa mutta kyse olikin kamerasta. Sinä olet kyllä sitkeä nainen ja pisteet kuvien siirtämisessä koska kaikkien liitettävien laitteiden kohdalla on useimmiten se sama demoni vastassa: ajurit
    Mikä siinä onkin että koko muu softa siirtyy ja tallentuu kauniisti koneelle mutta koko homma kaatuu ajureiden puutteeseen eikä mikään toimi, ei mukamas edes netistä löydy vaadittavia ajureita ja kolmen tunnin tappelun jälkeen sitä sulkee koneen....
    Kunnes seuraavan kerran konetta aukaistessa se ilmoittaa oikeiden ajureiden löytyneen ja homman toimivan hienosti....wtf?

    Mahdollisimman kevyitä polkuja alkavalle viikolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, joku ihme ajuriongelma siellä oli. Näkyi korjautuneen ihan issekseen kun seuraavana päivänä avasin koneen. Ilmeisesti ohjelma asentui 99 %:sti oikein mutta se viimeinen 1 % jäi jurnuttamaan omaan silmukkaansa eikä ajurin puutteessa osannut selville vesille.

      Kiitos samoin, kevyttä kulkua sinullekin.

      Poista
    2. Juur näin, nämä on niitä tietotekniikan mysteereitä joita en ymmärrä - ohjelmat asentuvat kun kone sammutetaan..?

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com