keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Pientä juhlaa


Helmikuun kunniaksi ei nyt ole luonnonmuovaamia helmiä esiteltäväksi, käyköön tämä Perillisen muotoilema taide-esine helmimallista. Itse asiassa, minullahan on näitä taide-esineitä kaksi, täydellinen pari. Toinen vuodelta 2012 ja toinen vuodelta 2013.

Sumuisen tuhruinen päivä tänäänkin, vähän saattoi painua pakkasen puolelle niin, että taivaalta satanut aine ei ihan silkkaa vettä ollut.

Voi olla, että näin, ehkä, vilauksen siitä kultaisesta keltaisesta pallerosta joka tuolla pilvien takana piileskelee. Päivä on jo niin pitkä, että uskoni kultaisen palleron pikaiseen ilmiintymiseen vankistuu päivä päivältä. Ensi kuussahan siirrytään kesäaikaan, pienen juhlan paikka sekin. Sitten aikanaan.

Varsinaista juhlaa tälle tavalliselle keskiviikolle on tarjonnut murheilu ja mulkoilu urheilu ja ulkoilu jota tuolla Putinlandiassa monella rintamalla kisotaan. Suoraan sanoen en pätkän vertaa ollut kiinnostunut sen enempää naisten parisprinteistä kuin miestenkään vastaavasta. Minusta maastohiihto kaikkine ilmiöineen ryvettyi silloin taannoin niin pahoin, että mielenkiintoani se ei ole sen koommin herättänyt. Verkkokalvoille kärventyi tuskanpunaisena helottanut Herra Petäjä -parka, Suomihiihdon kasvot.

No tänään kuitenkin maastohiihto toi sekä hopeaa, että kultaa joten tervetullutta mannaahan se suomalaisen synkeille sieluille tarjosi.

Peetun vartiovuoro

Torpan Pojat ovat jakaneet hommat hyvin. Peetu, nuorempana vahtaa ja Nasse vanhempana johtajana turvaa selustan. Oheinen kuva kertoo kiistattomasti miten homma toimii. Siinä on toimiva työnjako jossa kumpikin on omalla vahvuusalueellaan.

Poikien yhteispeli sujuu nykyisin ilman suurempia kiistoja ja rähäköitä. Meiltä ihmisiltä se vaatii tiettyjä rutiineja, tarkkuutta ja johdonmukaisuutta päivittäin. Nasse kulkee ovesta ensin, Peetu syö eri huoneessa ja luita syödään eri tiloissa. 

Yhteispelillä se sujuu. Niinkuin moni muukin asia jossa osapuolia on enemmän kuin yksi. 

Ja voi hoki sentään mitä yhteispelin ilotulitusta kaukalosta tarjottiin! Pappa ja Poika pelasivat niin nättiä tiimityötä eikä muidenkaan Leijonien esityksiä tarvinnut hävetä. On joukkueita ja on yksilöitä. Se, miten joukosta yksilöitä tehdään yhteensopiva joukkue, on suomalaisten hokivalmentajien vahvuus. Ja venäläisille mahdottomuus. 1-3, kiitos. Arvostan.

Tälle illalle ei ole kummempia suunnitelmia. Vedetään vähän henkeä ja valmistaudutaan huomiseen. Aamuherätys on varhain ja päivästä tulee pitkä, sillä on se torstai jolloin Perilliset kuskataan ratsastustunnille eteläiseen naapurikaupunkiin. Joutohetkiä ei juurikaan tarjoudu. Aion kuitenkin livistää iltapäivällä toviksi kuntoiluparatiisiini Siskolikan kanssa. Jumpataan vähän käsiä ja olkapäitä, sitä iänikuista pulkannarujen turvottamista.

Siskolikka lupaili pientä blinitarjoilua Äitikullan residenssissä, tokkopa kuitenkaan voiton kunniaksi vodkasnapsitarjoilua. Jätetään vodka niille jotka sitä tänään kittaavat suureen suruunsa. Meillä on pienet juhlat ja näin on aivan hyvä.

Mukavaa keskiviikkoillan jatkoa, missä lienetkin!

Sir!




12 kommenttia:

  1. Leijonille pisteet hyvästä matsista mutta nuo hiihdosta tulleet mitalit yllättivät!
    Tosin mulle ei ole ollut teikäläisen tapaan mitään mielenkiintoa seurata hiihtoa - kuten ei myöskään kesäistä yleisurheilua - koska mun mielestä suomalaisilta kilpailijoilta se tärkein asia eli tahto. Ollaan tyytyväisiä kun saadaan kyyti kisapaikalle ja takaisin, ollaan tyytyväisiä jos ollaan 50 sakissa. Ei se ihan noin pitäisi mennä kun kisoissa on kai tarkoituksena olla paras koko porukasta...

    Räntää tuli viime yönä mutta nämä on sellaisia sateita jotka häviävät päivän mittaa eli kyllä se kevät tulee ja mikä ettei, johan tämä kuukausi on miletei lusittu.
    Terkkuja koko porukalle ja kevyitä polkuja teikäläiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..puuttuu se tärkein..

      Poista
    2. Jeea, tahto, tahto ja tahto! Niillä ne mitalit otetaan. Joka vuosi kisoihin rahdataan urheilijasakki ja kiintiöturistit ja kokemuksenhakijat ynnä fiilistelijät samalla statuksella. Sitten ollaan tyytyväisiä kun päästiin alkukarsinnoissa maaliin. Vaikka viimeisenä.

      Hieno tulospäivä tänään. Nyt pikkuisen lenkille jotta jaksaa huomenna sätkiä koko aikataulun läpi.

      Poista
  2. Mä JOUDUIN tänään katsoon töissä naisten sprinttiä. Meillä oli just palaveri, kaksi miestä ja minä. Miesten oli ihan pakko saada siinä samalla katsoa neukkarin isolta näytöltä sitä naisten parisprinttiä. Mä olisin mieluummin pysynyt vain asiassa ja lähtenyt sitten nopsaan oman pöydän ääreen. Ja tähän asti olin onnistunut välttelemään koko näiden olympialaisten katsomisen ihan täysin, mutta äijät pilasivat mun puhtaan recordin. Mrr...

    Palaverin jälkeen jouduin sitten vielä kuuntelemaan miesten parisprintin, se kun kuului neukkarista mun työpisteelle asti. Olin ainoa, joka oli kultamitalin tullessa, että ketä kiinnostaa. Hiihto on musta tosi tylsää, niin hiihtäen kuin toisten hiihtoa katsoen. Joskus lapsena diggasin katsoa hiihtoa ja jotain Stephania Belmondoo tai sinne päin ja hiihtelin itekin letti viuhuen, mutta kyllä se into jäi ala-asteelle. Hiihto todellakin ryvettyi niissä doping-kohuissa ja en usko pärjäävien hiihtäjien olevan nykyäänkään puhtaita. Joten lapset, älkää alkako harrastaa hiihtoa, se ei ole tervehenkistä...

    Jääkiekkoakin piti kuunnella sit töissä, mutta se onkin mielenkiintoisempaa. Vaikken jaksakaan yleensä pelejä katsella, niin meiningissä oon aina mukana, kuten Suomen voittaessa MM-kisat, lähdin heti torille juhliin yöksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nämä olympialaiset kisat Putinlandiassa alkavat kääntyä ehtooseen. Jotenkin niin hirmuisen paha maku koko kisoista, olkoonkin, että hienoja suomalaisonnistumisiakin siellä on nähty.

      Lätkässäkin. Poislukien tämänpäiväinen.

      Poista
  3. Harmillista kyllä farmakologinen valmennus ei ole poissuljettua myöskään jääkiekossa, mainitsematta nyt NHL-pelaajien yllättävää pituuskasvua suomalaisittain varsin aikuisella iällä, lymfoomaa tai varsin nopeaa lihasmassan kasvua ensimmäisen NHL-kauden kuluessa. Myöskään NHL on organisaatioita, joka ei kuulu WADA:n dopingvalvonnan piiriin:). Muutoin WADA.n toiminnalle kaikki kunnia, näytteiden valvonta ulotetaan kahdeksasta kymmeneen vuoteen ja kukaan ei voi tietää kuinka Isoveli valvoo ja kuka nukkuu yönsä hyvin tai huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta, kannattaa myös muistaa, että nuori, kasvava jannu kun lähtee änäriin, koko elämän fokus on treenaamisessa, syömisessä, levossa, lihastreenissä ja kaukalossa vietetyssä ajassa. Mitäpä sitä keltanokka vieraalla maalla muuta tekee kuin yrittää saada peliminuutteja ja niitä tulee treenaamalla enemmän.

      Pakostahan siinä ihan tervehenkisin(kin) menetelmin massaa tulee ja jätkät miehistyy.

      Se, että joku ehkä käy pilleripurkilla tai muillakin piikeillä kuin rokotuksissa, on minusta enemmän yksilölajien murhe. Mutta kuten sanottua, se joka puhtaalla pelillä kehittyy, nukkuu yönsä hyvin.

      Poista
  4. Kiva kuulla, että koirapoikien elo on tasaantunut. Eri tiloissa ruokinta on suurinta viisautta ja taatusti rauhoittaa.

    Huomenna on sitten totinen paikka kun pitää pelata Sveamamman poikia vastaan... Onneksi en näe matsia kun pitää olla töissä. Eihän sitä jännitystä kestäisi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti Peetun nulikkaikä alkaa tasoittua, Nassen asema ykkösenä on toistaseksi turvattu ja meidän tehtävämme on turvata koirarauha.

      Lätkä… huokaus.

      Poista
  5. Mä olen totaalisen out näistä kisoista. Ei vaan kiinnosta, joten ei ole pakko :D Onneksi.

    Talvi tiukensi otettaan hieman, mutta lauhtuminen on jo näköpiirissä. Alkaa nää pitkät piinaviikot maan sulamista odotellessa... tooosi pitkät viikot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi Putinkin luikkia takaisin Kremliin kun kisat kääntyvät ei-mieluisaan suuntaan. Ja onhan hällä murhetta muullakin suunnalla.

      Pahuksen talvi, lopettaisi jo tämän ihmisten piinaamisen ja antaisi kevään tulla.

      Poista
    2. Mä vieläkin ihmettelen, mikä talvi, mutta kai teillä semmonen si o :)

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com