tiistai 4. helmikuuta 2014

Hevonkusimunat


Ei tullut meille silkkitipuja, ei ainakaan vielä.
Hattarapään uuttera ja perusteellinen haudonta tuotti viisi tuhatvuotiseksi munaksikin luonnehdittavaa tummanpuhuvaa munaa, ei tipuja eikä pikkujalkojen piiperrystä. TiuTiu saa mellastaa pikkuväen osaston juniorina vielä hyvän tovin.

Vanha kunnon silkkikukkomme, Gaddafi taitaa olla hommansa hoitanut. Mutta ei silti saa mennä, kyllä meille yksi joutomies mahtuu. Olkoon niin kauan kuin henki kulkee, otetaan sitten jostain tuore kukko ja odotellaan Olgan ja TiuTiun hautomisvietin syttymistä.

Pikkuisen googlettelin tuhatvuotisia munia ja niitä ilmeisen osuvasti nimitetään myös otsikon mukaisesti hevonkusimuniksi. Haju on juuri niin hirveä kuin kuvitella saattaa. Eilen keräsin munaset pois ja aiheutin pikkuisen heltantutinaa Hattarapääparalle. Poopotti aikansa ja unohti sitten kun hoksasi kaurakipon. Siinä meillä varsinainen kanaemo.

Sehän oli sama Hattarapää joka toissakesänä hautoi tarmokkaasti ja alta löytyi tipun sijaan kivi.
Ei ole penaalin terävin kynä meidän Hattarapäämme, ei ollenkaan.


Tänään isojen kanojen osastolta löytyi taas yksi vanhan liiton tehotyttö hengettömänä. Osaisin jo odotella, muninta on loppunut aikaa sitten ja vielä niitä viisi taitaa kanalassa pyöriä. Yleensä henki lähtee luonnostaan kun muninta loppuu. Vainaita saa kiikuttaa ketunpolulle ennen kesää vielä useampaan kertaan.

Iso-J kiikutti samassa kuormassa kanasen kanssa luonnon kiertokulkuun Hattaran hautomat munat. Ja yksi muna posahti atomeiksi kuljetuksen aikana. Käry oli ollut silmiäkirveltävän mätäinen.
On todella kiinalainen juttu millä niistä saadaan aikaan suuri kulinaristinen makuelämys. Noh, kiinalaista viisautta olen tottunut ihmettelemään monessa muussakin asiassa enkä tohdi tätäkään asiaa enempää arvostella. Kun en tarkemmin asiaa tiedä.

Pahalta haisee ja maistamatta jää.

Isojen puolella on enemmän tiputoiveita. Siellä on nyt yksi kiuruveteläistyttö lyyhistynyt pesään hyvin pontevan näköisenä, meinaa istua seuraavat kolme viikkoa. Alta löytyi tänään 5 munaa, seassa yksi valkoisen kanan muna ja loput näyttivät olevan pikavilkaisulla maatiaisen munia. Koska meillä on vetreä savolaiskukko isäntänä, toiveet omista puhdasrotuisista tipuloista ovat tämän haudonnan suhteen korkealla.

Huomenna pitää merkata valitut munat ja jossain vaiheessa tiirata niitä magliten valon avulla, pitäisi näkyä alkio jos on hedelmöittynyt muna.

Pientä jännää siis kanalassakin. Toivoa sopii, etteivät kaikki kiuruveteläisnuorikot ryhdy yhtä aikaa haudontapuuhiin, tässä olisi munukoillekin tarvista. Minä kun taidan olla niin hellämielinen, etten tohdi toisten pesänrakennuspuuhia ja mammavaistoja ryhtyä estelemään. Kana on luotu munimaan. Ja hautomaan.

Jossain vaiheessa on kuitenkin syytä kovettaa luontonsa ja yksinkertaisesti kerätä munaset pois kanojen alta. Eihän niitä tipuja ylenmäärin tarvita ja kukkopoikien poislaitto on aina niin häijyä puuhaa.

Muilta osin päivä oli tavallinen tiistai.
Tuntuu niin kummalliselta kun lämpöasteita on +2° ja vasta oli pakkanen, oikein kunnon pakkanen. Onneksi lumi ei näytä heti sulavan pois, eihän sitä kuraa ja rapaa kestäisi millään.

Ei tämmöisessä talvessa ole kyllä mitään järkeä. Olkoon seuraava taas kunnon talvi, lumineen ja pakkasineen. Tämä eurooppalainen versio on jotenkin niin laimea ja mitäänsanomaton.

Sairauslomat on nyt näiltä osin istuttu ja vähitellen saisi palailla arkirutiineihin. Hissukseen olen vielä ottanut, isoimmat kantohommat hoitaa Iso-J edelleen, en viitsi rassata keuhko-osastoani turhaan. Antibioottikuuri loppui ja nyt vähän jännätään palautuuko vastustuskyky ennalleen vai vieläkö kohtalolla on joku moukari valmiina meikäläisen vähäistä ilmestystä varten.

Ei olisi väliksi. Näin on aivan hyvä.

Keskiviikkoa kohti, missä lienetkin.
Jos olet maistanut otsikon herkkua, jaa toki kokemuksesi kanssani. Olisi mielenkiintoista tietää millaista se on.










19 kommenttia:

  1. Itse en ole tuota tuhatvuotista mätämunaa maistanut, enkä olisi edes koskaan moisesta kuullut, ellei kaksi työkaveriani olisi ollut muutama vuosi sitten työmatkalla Kiinassa. Siellä heidän eteensä kannettiin moiset munitukset syötäväksi. Toinen söi, toinen ei pystynyt. Kotiin palattuaan alkoi nuorempi kaveri ihmetellä mitä "#¤%& heille oli tarjottu ja pisti kuukkeliin "kiinalainen mätä muna". Sieltä kuulemma sitä tietoa löytyi ja selvisi mistä herkusta on kyse.

    Ja niinhän se sitten meni, että niitä kiinalaisten versioita ei kaiveta epäonnistuneina haudontatuloksina kanan alta, vaan alunperin tuoreet munat haudutetaan 40 päivää. Ennen muinoin ne munat siis haudattiin savesta, kasveista ja oljista tehtyyn massaan, johon kuulemma oikeasti lisättiin hevosen kusta päälle. Niin munat sitten tässä marinadissa muuttuivat sisältä mustaksi ja kovaksi. Nykyään enää ei hevosen kusta käytetä tässä hommassa, vaan yleensä lipeää. Emäksekäs herkku tuo muna on, mutta luulenpa, että söisin enemmin pässin kiveksiä, kuin mädätettyä munaa.

    Ja juu, nuo kanan alta löytyvät mätämunat todellakin haisee. Etenkin jos on niin idiootti (köh köh), että pitää mielenkiinnosta rikkoa muna ja katsoa onko siellä sisällä joku joskus kasvanut vai onko mennyt ihan alusta asti ilman alkiota. Ei kannata kokeilla ilman kaasunaamaria! Pahempaa hajua saa hakea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännityksellä odotan mitä perinneherkkuja islannilla on meille tarjottavanaan… eivätköhän ne ole ainakin valaasta jotain mielenkiintoista värkkäilleet.

      Kanan hautomat mätäpommit ovat onneksi sellaisia, että kerran haistanut ei toiste haista. Ja ne muuten todellakin posahtavat, siellä on melkoinen käymishomma menoillaan *yhhhh*

      Poista
    2. Yhdelle kaverille kannettiin Islannissa eteen parasta juhlaruokaa eli lampaanpää. Oli kuulemma karmea kokemus yrittää olla kohtelias ja pistää lampaanpäätä naamaan...

      Voit kyllä Hirnakka kiittää onneasi, että olet "vain" blogituttu ja lisäksi asut satojen kilometrien päässä meikäläisestä. Muuten nimittäin toimittaisin sulle listan mitä haluan Islannista. Mun kaverit on aina joutunut tuomaan mulle jotain, hevosen ohjista kosmetiikkaan asti, mitä ei täältä saa.

      Poista
  2. Maistamatta jäi meilläkin reilut kolme viikkoa kanan alla lämmenneet munat viime keväällä. Vielä ei ole kukaan osoittanut haudonnan merkkejä ja ihmekö tuo, kun lopettivat taas munimisen ankkaa lukuunottamatta. Jos eivät olisi niin sottapyttyjä ja olisi joku vesistö tässä tiluksilla ottaisin heti useamman ankkulin parveen. Minkä ikäisiä noin suunnilleen nuo ajasta ikuisuuteen siirtyneet kanarouvat ovat? Meillähän nämä vanhimmat ovat vasta kaksvuotiaita, joten kuvittelen munintavuosia olevan vielä edessä. Hivenen aiheuttaa päänvaivaa, että toissa viikolla oli 5 tusinaa ylimaääräistä munaa ja nyt ei kopissa ole muuta kuin ankan muna päivittäin. Onko se vaan tämä talvi....Teidän talvi on nyt sitten samanlainen kuin meilläkin, meillä tosin ei sitä pakkasta ole juurikaan ollut ja luntakin vaan yhtenä päivänä. Nyt tosin luvassa yöpakkasta pariksi seuraavaksi yöksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän ekat tupaantuliaiskanat olivat juuri niitä tehomunijakanoja. Munineet jo vajaan vuoden (tai jotain). Munantuottajathan vaihtavat kaluston säännöllisesti niin, että munantuotanto pysyy tavoitetasolla aina. Eikä niistä elä enää yksikään, valkoiset Britneyt kupsahtivat ekoina. Ja kun meillä on kanoja ollut noin neljä vuotta, voidaan laskea, että tuommoinen tehotyttö (munimaan jalostettu) ei elä kuin kolmisen vuotta. Maatiaisethan elävät pidempään, kuusikin vuotta on ihan tavallista. Ekat omat maatiaiset meillä nyt, vanhimmat ovat kesältä 2012.

      Epätalvi jatkuu täällä, nyt on pari astetta pakkasta mutta linnut lurittavat keväästä.

      Poista
  3. Otathan nyt todella rauhallisesti, kehosi vaatii aikaa ja palautumista step by step infektion jälkeen. Vaikka antibiootti loppuu, vaaditaan varovaista etenemistä sekä arkiaskareiden että erityisesti urheilun suhteen. Tiedän kuinka se vaatii kärsivällisyyttä mutta kuitenkin maltti palkitaan. Kuullostaa tätimäiseltä jaarittelulta ja tylsältä jorinalta mutta Ystävänä pidän sitä oikeutettuna jorisee Nemppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepjep Täti-Nemppa :D Kävin tänään verikokeissa, lääkärin toiveesta tutkitaan vielä kerran tarkka crp-arvo. Jos se alkaa olla >10, voinen julistaa itseni terveeksi. Huomenna voisin vaikka vähän käydä salilla verryttelemässä ja venyttelemässä. Ulos en lähde juoksemaan.

      Poista
  4. En ole maistanut enkä tule koskaan maistamaan sillä tiedän miltä nuo munat haisevat ja se käry on itsestään saatanasta. Olen jopa ollut eräässä hautomossakin (kerralla muutamia tuhansia munia hautumassa) tarkastamassa munia ja auta armias kun kohdalle osui pommi niin sen sisällön haju ei lähtenyt vaatteista pesemälläkään.

    Komppaan Nemppaa (kylläpäs riimittyikin!) eli äläs ala huhkimaan vaikka tiedän että sitä halua ja ennen kaikkea patoutunutta energiaa on vaikka koko itäisten kansojen tarpeeksi. Ihan oikeesti, ei sitä kestä kukaan jos kroppa on sairas-modella koko ajan.
    *Suunnittelee varjostuskeikkaa johon yhdistyvät mahdolliset kurinpidolliset toimenpiteet*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käry on rikinkatkuinen, viime kesänä ulkokanalassa posahti pari huolella haudottua suvimunaa ja koko Torpanmäki lemusi.

      Juuujuuuu, minä kyllä menen terveys edellä tällä kertaa, ei tämä sairastelu mitään juhlaa ole.

      Poista
  5. Jos teille tulee niitä puhdasrotuisia pikkusavolaisia (?!) ja sieltä tulisi vaikkapa muutama (2-3kpl) ylimääräinen kanaemon alku, niin olisin oikein kiinnostunut meidän kanalaan sellaisia ostamaan??? Jos tietenkin myyt....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, laitan sinut heti seuraavaksi tipujonoon Titan jälkeen. Hänelle olen luvannut oman pikkuisen parven ja sen hän saa!
      Sain tänään tekstarin lammaslihoista, mulle voi varata pari kiloa jauhista ja yhden hyvänkokoisen paistin.

      Ilmoita vaan milloin on noudossa niin sovitellaan. Ja ne kahvit… vieläkin juomatta :D

      Poista
    2. Eli vielä tarkennusta lihatoimitukseen. Vähimmäismäärä on siis puolikas ruho, joka tarkottaa: esim. kahta paistia (viulu ja lapapaisti n.4 kg), palat ulko- ja sisäfileetä, n. 1 kg ja loput jauhelihaa. Eli yhteensä lihaa eri muodoissa tulisi se kymmenen kilon jommin kummin puolin.

      Ollaan myyty vain puolikkaita ruhoja (tai kokonaisia), koska muuten kaikki ostaa vaan paisteja...

      Poista
    3. Kiitos Heidi tämänpäiväisestä avustasi tilauksen suhteen. Kyllä minä vielä opin, tämä on vasta ensimmäinen ruhonpuolikas jonka tilasin. Mutta ei taatusti viimeinen.

      Poista
  6. Onpa teillä tapahtumaa kanalassa :) Hellyyttävä tapaus tuo teidän Hattarapää, toivottavasti meillekin saadaan kotkottavaa eläimistöä Torpalle kunhan saadaan asetuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat ovat niin mainioita, että ne kuuluvat olennaisesti Torpan kuin Torpan pihaan. Oikeastaan en keksi yhtään syytä miksi meillä EI olisi kanoja. Ehkä paha lintupölyallergia voisi olla pätevä syy?

      Mikäli meillä haudotaan yhtä uutterasti kuin nyt näyttää, puhdasrotuista Kiuruveden kantaa tulee myyntiin jokusen tipusen verran kunhan vuosi vanhenee. Kukkopoikia vaihdetaan kahvipakettiin.

      Poista
  7. Daa - pitääpä alkaa suunnittelemaan kanatarhan paikkaa! Semmoinen valmistuu parissa päivässä puuosien maalauksineen kunhan maa on sula. Tilaahan täällä on - pitää vain päättää paikka. Samoin puutavaraa ja verkkoa löytyy. Eli no problem. Ja olis kesä aikaa miettiä talvikanalaa. Jään jännityksellä odottamaan :)

    Malttia toipumiseen!!! Tosin korvien väli kaipaa tuuletusta, sekin tiedetään. Tuuletin omaani pihalla ahavasuojia havuille laitellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alahan vaan suunnittelemaan, jo toinen kanarouva asettautui pesään sen näköisenä, että nousee vasta maaliskuulla…

      Korvienvälys alkaa olla tomusta tukkoinen. Mutta maltan. Koska viisastunut.

      Poista
  8. Lähimpään 10 päivään ei ole talvea tiedossa. Pitää alkaa varautumaan kevääseen - kyllä se sitte välittömästi muuttuu pyryksi ja pakkaseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassoo, no tässähän joutaa kohta hernekeppejä vuolemaan kun kevättä kohta pukkaa :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com