keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Johan lykkäs


Johan lykkäs ja pukkas… tänään oli katsottava totuutta silmiin eikä se ollut kivaa katsottavaa.
Aamulla riipaisin ihokkaani ja esittelin selkäni kuntosalin Isännälle, kierojen selkien erikoismiehelle ja vaivaisten auttajalle. Hän otti pari kuvaa.

Kuva oli karua nähtävää. Kieroa ja vinoa katsottavaa. Pahaa teki. Ja minä kun niin luulin, että selkä alkaisi muistuttaa vähitellen ihmisolennon selkää. 

Lohtua toi se tiento, että liikkuvuus on parantunut ja oikeastaan vain yksi nikama on arvoitus. Röntgenkuva kertoisi onko se pahuksen nikama jo luutunut outoon asentoonsa vai pelkästään jumittunut.  Pitää ottaa ne röntgenkuvat, eihän siitä muuten selkoa ota.

Hän näytti minulle salin puolella muutamia kuntouttavia selkäliikkeitä joista jokainen tuntui pikakokeilullakin sangen työläältä. Ehkäpä ankaran pinnistelyn ja ponnistelun kautta löytyisi jokin toivonmurunenkin saada ruoto suoremmaksi ja tasaisemmaksi.

Oli kiva käydä salilla. Tuttujakin näin ja muutama puolituttukin morjesti, hauskaa että vielä muistavat.

Salilta ajelin Peetun lihapullapussien kanssa sairaalanmäelle, toimintaterapeutti siellä odotteli. Minulle sovitettiin parit rannetuet ja ihmetys oli suuri kun sainkin ne ihan ikiomiksi. Ja ohjeet uusien hakemiseksi sitten kun noista aika jättää. Kappas kummaa. 

Samainen toimintaterapeutti soitteli vielä peräänkin ja kyseli, olisiko jotain apuvälinetarvetta ollut, hän kun unohti kysyä. No ei ole tarvista kepille eikä rollaattorille, minä nylkkään eteenpäin ihan omin kintuin ja veivaan rautaa ja paiskon puntteja ihan itse. Uskon, että niille apuvälineille on ottajia, paljon kipeämpiä kuin minä.

Onhan mulla kotona Perilliset ja Iso-J jos apuvoimia tarvitaan.


Tänään olisi tarvittu aurinkolaseja. On sekin kumma, että ne eivät sitten ikinä ole siellä missä tarvitaan. 

Ajelin seuraavaksi oman kylän terveysasemalle anelemaan sulavien tikkieni poistoa. Ne kun eivät ole sulaneet vaikka leikkauksesta on jo kolmatta viikkoa. Ihme ja kumma, asiani kuunnellut ihminen sanoi, että 'vuota, mie laitan kioskin kiinni ja otan ne tikit pois'. Ja niin sitä mentiin. Kaikki kahdeksan sulamatonta sulavaa tikkiä napsittiin pois. Hoitaja totesi, että oikea kantti vatsan seudulla on vielä turvoksissa, kehotti tarkoin kuulostelemaan tuntemuksia ja ottamaan herkästi yhteyttä jos alkaa kohotella kuumetta, kipua tai muuta vaivaa.

Iltapäivällä ei enää isompia yllätyksiä lykännyt ja hyvä niin.
Värkkäsin Lihataivaasta ostetusta jauhelihasta elämäni parhaan pastakastikkeen ja totesin, että tuore liha on ihan oma lihalajinsa. Taitaa käydä nyt niin, että suojakaasutettuja lihoja ostetaan vain poikkeustapauksessa, muuten haetaan pari kiloa kerrallaan ja pakastetaan annospusseissa.

Päivä oli raikas ja aurinkoinen. Pakkasta kohtuulliset -14° tai jotain sinnepäin. Illaksi ja yöksi taas kiristyy. Ja tähtitaivas, se on upea. Tuskin maltan odottaa, että pääsen sinne saagasaarelle opettelemaan revontulikuvausta.

Iltalukemiseksi minulla on Mondo matkaopas -sarjan ansiokas Islantiteos. Täytyy ostaa omaksi, tämä on kirjaston versio. Mitä enemmän luen, sitä enemmän innostun ja odotan näkeväni ne kaikki ihmeellisyydet omin silmin.

Torstai koitaa ihan pian ja silloin mennäänkin Perillisten kanssa Keski-Karjalan puolelle ekalle ratsastustunnille. Minä tosin vietän aikani tallin lämpimässä kahvituvassa ja annan Perillisten ja opettajan tutustua rauhassa toisiinsa. Eivät ne minua sinne kentän laidalle kaipaa.

Tämmöistä tänään. Nyt voisi vaikka treffata Nukku-Matin ja sulatella selkäasiaa. Kovaa työtä ja raskasta raadantaa on luvassa. Mutta jos maalissa häämöttää symmetrisempi selkä niin se on sitten kaiken työn ja tuskan väärti.

Katsoin muuten Jutan superdieetti -ohjelman. Huikean onnistumisen tämä ensimmäinen kokelas sai osakseen. Olihan sitä lähtöpainoa rutkasti mutta hienolla asenteella hän hommaan lähti ja hoiti finaaliin. Toivottavasti motivaatio on riittänyt ja hän saa elämäänsä uutta sisältöä entisen lohtusyömisen tilalle.

Jep, nyt unten maille. Minkäslaisilla kuljettimilla sinä tassutat, missä ikinä kuljetkaan?

Walks like an Egyptian… en hämmästynyt



10 kommenttia:

  1. Kaikki peukut ja varpaat pystyssä ettei röntgenkuvissa paljastu mitään sellaista mikä ei olisi kuntoutuksella korjattavissa koska selkä on se joka määrää elämisen tahdin varsinkin vanhemmalla iällä, olkoonkin että oot vielä nuor hupakko ei sun tartte sellasista asioista murhetta kantaa.

    Katsoskin nyt sitten se leikkausarpi kunnolla ettei sitä vanhan aikaista pääse käymään ja yks hyvä mittari on kosketusarkuus. Meikäläisellä siinä loppuvaiheessa pelkkä t-paitakin tuntui repivän haavan auki eikä nukkumisesta tullut yhtään mitään.

    Pakkasta piisaa täälläkin ja vaikka päivällä mentiin -13 asteen lukemissa, niin nyt on jo -19 eli yö menee yli kahden kympin pakkasissa.

    Tää Kelttien jälkeläinen jatkaa nyyt matkaansa mutta antaa sitä ennen sille leikkausarvelle parantavan pusun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhii, nuori hupakko… noh, selkäranka se on minullakin ja varsin veikeä versio onkin. Pitää jossain vaiheessa hankkiutua röntgeniin ja ottaa asiasta selko. Kyllä minua kiinnostaa kovastikin pitää tämä äitintekemä selkäranka toimintakykyisenä joten en väheksy, en.

      Ja leikkausarpia syynään huolella. Eivät ne tietämättä tulehdu. Ellei nyt sisällä kytevä tulehdus lehauta koko höskää liekkeihin.

      Poista
  2. Haha, mulla on näköjään roomalaiset jalat :D

    Mikäs siinä sun selässä oikein on vikana? Synnynnäistä, hitaasti syntynyttä vai tapaturmaperäistä?

    Nimim. selkävikainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä tuo varvasjuttu :D
      Mulla on teininä kieroon kasvanut selkäranka ja virallinen diagnoosi on kai kierteinen skolioosi. Oli välillä tosi kipeäkin mutta sain sen raivokkaalla kuntosalitreenillä ja juoksemalla kivuttomaksi. Nyt taas oireilee kun on sattuneista syistä tullut taukoa treeniin. Pikkuisen liian pitkä paussi.

      Mikäs se sinun selkääsi rassaa?

      Poista
    2. Mulla on yhdestä kohtaa liian suora selkä, joten iskiasta pukkaa ja pahimmillaan on vasen jalka kivoissa hermosäryissä. Ihan itsestähän se on kiinni, kuinka pahaksi pääsee ja koitan kyllä venytellä ja tehdä lihasliikkeitä useampana päivänä viikossa.

      Lisäksi mulla on ollut lihasperäinen skolioosi, ruoto tekee sellaisen kivan mutkan. Lähtee ylhäältä suoraan, sitten taipuu oikealla, on siellä hetken aikaa ja taipuu takaisin vasemmalle mennäkseen taas suoraa tietä alas. No, se on onneksi lähinnä kai lihasperäistä, joten kunnon tasoittavalla treenillä pitäs saada ruoto suoraan. Nyt en ole käynyt pitkään aikaan fysioterapiassa asiaa tutkituttamassa, joten en tiedä mikä on tarkalleen tilanne. Isän puolelta näitä selkävikoja tulee, häneltä peräti puuttuu yksi nikama, mulla on sentäs kaikki nikamat mukana, mutta sieltä kohtaa liian suora selkä, mistä isällä puuttuu se nikama. Ongelmallinen alaselkä siis. Jos aion kunnossa pysyä, niin jatkuvaa treeniä loppuelämä. Välillä ottaa kyllä alaselkään, kun elämäni on sellaista, että tulee nosteltua 20 kg kuormia jatkuvasti, eikä aina ihan oikeassa nostoasennossa, mutta periksi en anna ja kun alkaa liikaa sattua, niin onhan mulla päässäni mapillinen fysioterapeutin juuri mun selällle opettamia kuntoiluliikkeitä, Näillä siis mennään täällä...

      Poista
  3. Pahus tätä välimatkaa.... olis niin mukava pajottaa sitä sun ruotoa, koska lihaksisto siellä kanittaa osansa. Ja onko lantiokaan suorassa, en nyt tältä istumalta näe sinne asti * päätä puistava hymiö *

    Pitää laittaa tilaukseen Kohtalon oivallus, että Pohjois-Karjala kutsuu.

    Sukka pois jalasta ja armoton vilkaisu - kreikkalaisella asekelluksella mennään :D Mistä muistin hämäristä lokeroista kaivelin, että JOKU merkitys oli sillä, että akkavarvas on ukkovarvasta pitempi. En vain muista minkä merkki se oli. Ison nenän korrrelaatio miehillä vehkeen pituuteen taisi olla samanlaisia legendoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulihan varvassymboliikka vastaan - jos ukkovarvas on pitempi on ukkovalta, jos akkavarvas on pitempi on akkavalta. Jos tasan menee varpaat on tasavalta. Jos siis mulla on akkavarvas pitempi, niin mulla on akkavalta. Tsiisöös - en olis uskonut :D

      Joko Karjalassa lauhtuu? Meillä aamun -15:sta ollaan päästy jo yksinumeroiseen pakkaslukemaan.

      Google-tili systeemi on "päivitetty" enkä pääse omalle tililleni, kun tarjoaa vain tyttären tiliä eikä anna vaihtaa. Siksi ilman avatarta.

      Poista
    2. Lantio ei ihan (hehhe) suorassa ole, mutta molemmat jalat ovat yllättäen yhtä pitkät. Pitää ruveta jumppaamaan oikeaa selkäfilettä suuremmaksi, kyllä se sitten koollaan murjoo vasemman puoliskon oikeampaan asentoon.

      Toki saat tulla tutkimaan, tervetuloa vaan!

      Pakkasesta enemmän päivän postauksessa.
      Google on ihan harmonikasta, joskus ei pääse ja sitten taas pääsee. Siellä kirjautumissivun alalaidassa on pirun pienellä präntillä jotain 'kirjaudu toisella nimellä' -tapaista linkkiä. Kokeilepa sitä.

      Poista
  4. Ajattelin vastata kysymkseesi nyt tähän ketjuun. Meiltä lähtee nyt 2-3 viikon sisällä ensimmäinen erä karitsoita teuraaksi. Laitan kyllä vielä ryhmäviestiä tulemaan ja muistelisin, että numerosi vielä löytyy puhelimisestani, jos olette kiinnostuneita.

    Itse ajattelin teetättää taas ison määrän karitsan jauhelihaa ja makkaraa, kun meillä menee niitä helpommin lasten kanssa kuin muussa muodossa. Toki fileet ja paistit otetaan talteen, mutta muut osat otetaan aina jauhelihana ja makkarana, ja niistä saa hyvää ja laadukasta arkiruokaa nopeasti väsättyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härregyyd, kävin lukemassa teidän kuulumisia ja on siellä sirkus ollut. Apuva!

      Karitsan jauhelihaa puolitoista-kaksi kiloa mulle ja yksi hyvä paahtopaistiksi passaava murikka, kiitos! Ilmoitat vaan milloin voi noutaa niin tulen salamana. Ja näen samalla teidän hepottimet ja muut vintiöt.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!