keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Ei mitään selkokielisiä uutisia


Vuoden Hätähousu-Pösilön arvonimi annetaan ylivoimaisella äänienemmistöllä hautovalle Hattarapääkanalle. No jos olisin itse kana ja säiden perusteella vaistojani virittäisin, löhnäisin mahanalus munia täynnä itsekin. Mutta kun en ole kana (missään mielessä, omasta mielestäni ainakaan), paheksun syvästi tätä ennenaikaista hautomishullutusta. Vuoden kylmimmät kuukaudet tulossa ja hullu vaan hautoo.

Toisaalta, se oli tämä sama Hattarapää joka toissakesänä hautoi maratonhaudonnan ja kun tipujen toivossa kopaisin mahanalustaa, sieltä löytyi vain lämmin kivi. Että voipi olla kuorituvien tipusten lukumäärä tasan nolla.

Sitäpäitsi, oletettu isäkukko on vanha silkkikukko Gaddafi jonka värkeistä en usko irtoavan enää muuta kuin lämmintä ilmaa ja sahanpurua.

Vaan antaapa Hattarapään hautoa, olisihan se soma jos nyt saataisiin omatuotantotipusia. Viime kesänä kanaparvia lisättiin ostokanoilla. Mikäli niitä tipuloita sattuisi kuoriutumaan, täytyy ottaa kissan näyttelyhäkki käyttöön ja siirtää pesye tasaisemman lämmön suojaan.


Poni Sörsselson juhli tänään muiden hevosten kanssa syntymäpäiväänsä, niin vain kääntyi tämäkin huima viidennelle vuodelleen. Toukokuussa sitten virallisesti juhlitaan, mutta näin vuoden ekana päivänä viran puolesta. Juhlapäiväänsä juhlaeläimet viettivät lepuutellen, tällä kertaa oma kotitarha riitti lepuutteluun, ei tullut tarvista laajentaa ulkoilualaa omavaltaisesti naapurin tontille.

Siitä olen iloinen, ettei tämä tenavatähti ole meillä ollessaan hullummaksi tullut vaan on harvinaisen järkevä ja rento kaveri. Easygoing olisi oikea termi mutta sitä en osaa suomentaa. Mikään jeesjeesmies poni ei ole, kyllä hänellä omat aivot ovat ja vallan aktiivisetkin peräti. Monta hullumpaa viisivuotiasta hevosenlasta olen kyllä nähnyt, tähän luotan kuin … öh… omaani. Paljon kertoo jopa se, että Äitikulta (80v) joka on tähän saakka vähintään arastellut, jollei jopa pelännyt hevosia, tarttui karkureissulla ollutta poniinia päitsistä ja talutti jätkän takaisin tarhaan. Hetkittäin S on enemmänkin koira kuin hevonen.

Tamma tuolla taustalla kiiltelee ja säihkyy. Ja se hänen ainoiksi ansioikseen taitaakin jäädä, nätiltä näyttäminen. Olkoon niin, jonkunhan se on pidettävä niistä penaalin ei-niin-terävimmistä-kynistäkin huoli, meille osui hevosen kokoinen 'kynä'. Kun se nyt kummiskin on enimmäkseen ihan harmiton ja kohtuullisen ennustettava käytökseltään niin olkoon nyt tuossa mukana. Viihdehevonen viihdekäyttöön.
Ne on toiset tammat jotka varsoja tekee ja toiset tammat jotka liikkeillään loksauttavat katsomoissa leukoja. Tämä on meidän korkkiruuvikoipinen plinsessa ja näillä mennään.

Poni Sörsselson sai muuten Joulupukilta aika nätin otsapannan, eikös?


Peetu kävi vuoden ekalla parturikäynnilla ja taisi saada pikkukoira mieluisan uudenvuodentehtävän. Pitää lihoa vähintään puoli kiloa. Laihan puolelle on päässyt lipsahtamaan ja nyt tehdään ruokintaan korjausliike. Lihariisimössö pois ja tilalle ehtaa lihaa. Ja annokset isommiksi.

Niitähän Nassepoloinen on vaatimalla vaatinut päivästä ja vuodesta toiseen ja nyt ne napsahtavat Peetun kippoon ihan pyytämättä. Mahtaa Nassea harmittaa kun näkee minkä kasan eväitä Peetu saa kinuamatta. Valitettavasti Nasse saa pärjätä entisillä eväillä, ikääntyvä koira ei kaipaa turhaa rasvamassaa niveliään rasittamaan.

Yleisen rauhan ja järjestyksen turvaamiseksi pojat ovat syöneet jo pitkän aikaa eri huoneissa, Peetu hitaampana kaipaa ruokarauhaa kun taas Nasse hotkaisisi safkat kupista ennenkuin kupin pohja koskee lattiaa.

Minulla onkin ollut tapana pyytää molempia poikia odottamaan ruokaansa, istumaan tai seisomaan nätisti aloillaan ja vasta Ole hyvä -sanapari antaa ruokailuluvan. Saisinpa joskus Nassen kärsimättömän turhautuneesta ja alistuneesta nälkiintyneen koiraparan ilmeestä kuvan. Se olisi kovaa kamaa minkä tahansa koiranruokamerkin mainoksiin.


Valkoinen amarylliskin ehtii kukkaan. Kukkikoon vaan, Loppiaisena raivataan joulukoristeet ja punaiset tekstiilit pois ja palataan arkeen siltäkin osin. Valkoinen kukka on sopivan raikas ja puhdas. Olkoon edes kukka valkoinen kun lunta ei ulkona ole. Pari koirankusemaa jäätynyttä kökärettä jäljellä eilisestä lumihunnusta.

Ihan mahdoton talveksi, kukko ulkoilee rouvineen niin reteänä ja kiekuu kurkkupillin täydeltä ja eletään syvintä talvensydäntä. Plussa-asteita ja vesisateita. Pitää tämäkin luonnonihme näillä korkeuksilla nähdä jotta osaa taas arvostaa perinteistä talvisäätä.

Esikoisella on huomenna koulupäivä, Nuorimmainen lomailee Loppiaiseen. Onneksi tämä ensimmäinen arkiviikko on risa, rämä ja vajaa, eikä täyttä paahtoa maanantaista perjantaihin. Huomenna vihdoin minä nakkaan treenikassini autoon ja hurautan koululta salille. Siellä voipi olla lähiviikkoina tunkua ja ryysistä joten aamuajat lienevät parhaimpia sujuvan treenin kannalta.

Näillä lähdetään uutta vuotta etiäpäin. Pannaan tontut piiloon ja palataan arkeen.
Ei mulla nyt muuta,  eikä tämäkään tärkeää.

Pysy skarppina, missä lienetkin! Älä ainakaan tonttuile, se on so last season!











5 kommenttia:

  1. Arki koittaa ja se on mielestäni mahdottoman hyvä asia. Perilliset on ennakkoperintönä saaneet äiteensä yökukkujan geenit ja huomenna on edessä ns. cold turkey. Esikoisen kun sai ylös sängystä vasta kellon lähestyessä 15:aa. Ei vain jaksa huutaa kuin hinaaja sängyn vieressä. Ottakoon oppinsa käytännössä.

    Sama kalkkuna on kyllä itselläkin edessä, sillä kaksi seuraavaa päivää on ylibuukattuja töiden puolesta. Ei mitään pehmeää laskua, vaan täysi rähinä päälle heti. Mutta mielestäni arki on armas ja ihana. Tai siis se tuo kaivattua tuloa taas taloon. Kuka muu kuin yrittäjä on loman loputtua täynnä intoa ja motivaatiota? Tuskin kukaan...

    Kanaselle onnea haudontaan. Mikä muu on yhtä tärkeänä kuin hautova kana? No poliitkoilla on jotain samaa, muttta kanat saavat toisinaan aikaiseksi jotain - siinä ero.

    Suljetulla osastolla muuan Huisa jakaa Torpan Armolle respektiä "Tapiolan Tärviöllä" - käy lukemassa :D Kyllä moni kahdehtii sun jaksamista salilla ja juoksuilla, minäkin vähäsen. Joulu ja joutilaisuus alkaa tuntua farkkujen vyötäröllä.

    VastaaPoista
  2. Meidän tallilla tuupattiin Tapaninpäivänä munat hautomakoneeseen. Se on nääs kevät nyt ;)

    VastaaPoista
  3. Minä olen pennulle opettanut ihan pienestä pitäen, että kupille saa siirtyä vasta "saa ottaa" -luvan myötä. Hyvin on pikkuinen oppinutkin, tosi kiltisti istuu odottamassa silmiin napittaen. Vaan nyt kun flunssa on vienyt minulta äänen, ei se "saa ottaa" kuulosta selvästikään koiran korviin oikealta - reppana vain istuu ja istuu ja katsoo kummissaan, että mikä nyt on kun ei syömään päästetä... hassu muksu. (Ja kurja flunssa.)

    VastaaPoista
  4. Juu, tällä viikolla on työviikon osalta kaksi kertaa maanantai ja kaksi kertaa perjantai. Johan tässä tällainen vähäinen polla sekoaa päivistä...

    Soosiponille onnittelut!

    Meillä parrat syövät keskenään, koska tietävät ettei toisten kupeille mennä. Ahneista ahnein syö sitten omassa kabinetissaan verkon takana. Ruokaa odotellessa kakara kommentoi kovaäänisesti ja ramppaa edestakaisin, mutta kun ilmestyn kuppi kourassa, niin johan heittää sellaisen paraatiposeerauksen, että! Ja luultavasti pidättää hengitystään siihen saakka, että saa luvan syödä. ;)

    Tsemppiä treenialoituksiin, älä nyt sit riko itteäs kun lähdet reuhaamaan paussin jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Hyvinhän teillä on uusi vuosi alkuun pyörähtänyt ja onnittelut niin hevoisillekin ja kaikille muillekin asianosaisille.
    Kelit ovat lähes substrooppisia ja kauhulla odotan niitä -30 raatin pakkasia, varsinkin jos ne iskevät lumettomaan maahan. Siinä sitä on putkiliikkeillä kiirettä..

    Hilittehän ittees kun sitä sormeakin kaiketi pitäis varjella..<3

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com